Balladi sotilaasta (1959)

YLE Teema esitti viikko sitten Grigori Tšuhrain elokuvan Balladi sotilaasta (Ballada o soldate, 1959), jota on Suomessa esitetty myös nimellä Vain neljä päivää. Kaunis ja vaikuttava sotakuvaus on nähty tv-ruudussa aiemminkin, edellisen kerran vuonna 2001. Mosfilmin tuottama Balladi sotilaasta tuo mieleen muut 1950-luvun neuvostoelokuvat, joissa kuvattiin toisen maailmansodan tapahtumia. Ajatellaanpa esimerkiksi Mihail Kalatozovin huikeaa klassikkoa Kurjet lentävät (Letjat žuravli, 1957) tai Sergei Bondartšukin komeaa Šolohov-filmatisointia Ihmisen kohtalo (Sudba tšeloveka, 1959). Tšuhrailla, niin kuin koko sukupolvella, sota eli vahvasti muistoissa. Tšuhrai oli itse palvellut laskuvarjojoukoissa ja haavoittunutkin viisi kertaa. 

Balladi sotilaasta oli kansainvälinen menestys, ja se sai muun muassa Oscar-ehdokkuuden parhaasta alkuperäiskäsikirjoituksesta. Tämä menestys on helppo ymmärtää siinä mielessä, että sotateemastaan huolimatta Balladi sotilaasta kertoo yksilön tarinan ja korostaa inhimillistä kärsimystä sodan kurimuksessa. Vihollista elokuvassa ei kuvata lainkaan, eikä oikeastaan sotatapahtumiakaan. Päähenkilönä on nuori sotilas Aljoša (Vladimir Ivašov), joka kunnostautuu elokuvan alun kaoottisessa taistelukohtauksessa ja saa neljä päivää lomaa. Tämän nuorukainen päättää käyttää yrittämällä kotiin äitiä katsomaan. Junamatkan aikana hän tapaa Šuran (Žanna Prohorenko) ja rakastuu, mutta lopussa rakastavaisten teiden on pakko erkaantua.

Balladi sotilaasta on todellakin balladi, jonka runollisuutta korostaa alun ja lopun kertojaääni. Katsoja tietää alusta lähtien, että elokuvan nuorukainen lopulta katoaa sodan myllerryksessä kuten niin moni muukin, eikä lopussa hänen kohtaloaan tarkemmin kuvata. Sen sijaan elokuva huipentuu Aljošan kotiinpaluuseen ja hetkelliseen kohtaamiseen äidin kanssa. Silmiinpistävää on, että tässä elokuvassa armeija esiintyy hyväntahtoisessa valossa, lukuun ottamatta junavahtia, joka antaa lahjoa itseään, mutta tuota pikaa esimiehet puuttuvat asiaan. Elokuvan alussakin kokeneet upseerit ymmärtävät nuoren sotilaan hätää, melankolisen tietoisena siitä, että sodan uhraukset ovat raskaista ja jokainen sotilas joutuu lopulta suurten kärsimysten äärelle.