Tämä päivä (2003)

Chileläissyntyisen, Ranskaan 1970-luvulla paenneen ohjaajan Raúl Ruizin (1941–2011) elokuvia on esitetty Suomessa vain satunnaisesti. Vuonna 2003 valmistuneella makaaberilla komedialla Ce jour-là ei tiettävästi ole suomenkielistä nimeä, mutta sen voisi kääntää otsikolla Tämä päivä. Nimensä mukaisesti elokuva sijoittuu yhteen päivään, jota päähenkilö Livia (Elsa Zylberstein) kutsuu useaan kertaan onnekkaaksi päiväksi. Jo tässä lähtökohdassa on teoksen makaaberius, sillä vain harvassa elokuvassa olen viime aikoina nähnyt niin paljon petosta ja viekkautta kuin tässä. Varmaankin elokuvan nimi haluaa viitata myös siihen, että Ruizin teos on allegoria tämän päivän maailmasta. Se ei kuvaa eilistä tai huomista, vaan sitä mitä tapahtuu nyt.

Raúl Ruiz oli vangitsevien kuvien mestari. Tästä on erinomainen osoitus ohjaajan joutsenlauluksi jäänyt Mistérios de Lisboa (2010), Portugalin historiaa luotaava eepos. Myös Tämä päivä alkaa maagisilla kuvilla: sumuverho peittää maata, edessä näkyy lehtevä puu ja sen äärellä istuu tyttö, jonka katsoja myöhemmin oivaltaa päähenkilöksi. Livia puhuu alusta lähtien levottomia, hän on kuin pilvistä maan pinnalle laskeutunut enkeli, jolle ei ole paikkaa raadollisessa elämänmenossa. Alkukohtaus luo myös elokuvan tunnelman ja tulkinnan horisontin: se, mitä jatkossa seuraa, ei ole realistinen draama vaan allegoria tai ainakin absurdiksi tyylitelty pikapiirros nykymaailmasta.

Tarina on siinä mielessä kyyninen, että isä Harald (Michel Piccoli) päättää surmauttaa tytärpuolensa Livian päästäkseen käsiksi perintöön ja voidakseen kuolettaa velkojaan. Hän järjestää vapaalle jalalle mielipuolisen sarjamurhaajan, joka loputa täräyttää kuoliaaksi melkein kaikki muut paitsi enkelimäisen Livian. Ihmeellisesti Ruiz onnistuu tekemään tästä kaikesta komediaa: lopputuloksena on poikkeuksellinen keitos kapitalismin kritiikkiä, väkivaltaa, kauhua ja makaaberia huumoria. Elokuvaa on kutsuttu Ruizin ”sveitsiläiseksi elokuvaksi”: se sijoittuu Sveitsiin ja on tuotettu ranskalais-sveitsiläisenä yhteistyönä. Mitähän Sveitsissä on ajateltu siitä kuvasta, jonka elokuva antaa? Valtio on tässä kuvauksessa täysin voimaton, ja poliisitkin pitävät tutkimisen sijasta ylipitkiä lounastaukoja. Loppukohtauksessa poliisit kävelevät murhapaikan ohi huomaamatta lainkaan terassilla lepääviä ruumiita...