19. tammikuuta 2016

Aavikon laki (1970)

Nimellä Aavikon laki on Suomessa nähty kolme elokuvaa, John Fordin My Darling Clementine (1946), Vladimir Motylin Белое солнце пустыни (1970) ja Duccio Tessarin Il principe del deserto (1992). Nämä aavikot löytyivät Pohjois-Amerikasta, Keski-Aasiasta ja Pohjois-Afrikasta. Nimien yhtäläisyys ei varsinkaan John Fordin ja Vladimir Motylin elokuvien kohdalla ole sattumaa. Jos Fordin elokuva on klassinen western, Motylin Aavikon laki on vähintään yhtä klassinen eastern tai ostern. Neuvostoliitossa elokuva oli äärimmäisen suosittu, ja se on yhä edelleen Venäjällä kulttiteos, jonka lentävät lauseet ovat jääneet elämään. YLE Teema esitti elokuvan viime sunnuntaina hienossa neuvostoelokuvien sarjassa.

Aavikon laki sijoittuu Venäjän sisällissodan aikaan, 1910- ja 1920-lukujen taitteeseen. Päähenkilö on puna-armeijan sotilas Fjodor Suhov (Anatoli Kuznetsov), joka vaeltaa Keski-Aasian erämaassa, nykyisen Turkmenistanin tienoilla. Tuon tuostakin hän haaveilee puolisostaan, jonka ohjaaja näyttää insertissä, seisomassa keskellä vehreää venäläistä maisemaa. Myöhemmin muistumat saavat entistä humoristisempia sävyjä, varsinkin sen jälkeen kun Suhov saa hoidettavakseen haaremillisen neitoja. Kontrasti kaukaisen erämaan ja kotiseudun haavekuvan välillä on voimakas ja epäilemättä tietoinen.

Tyylillisesti Aavikon laki on yhdistelmä toimintaa ja draamaa, musiikkia ja komediaa. Vladimir Motyl yhdistää tyylilajeja sulavasti, melkein huomaamattomasti. Elokuva huipentuu Kaspianmeren rannalla lepäävään hylättyyn kaupunkiin, jonka parrakkaat vanhukset katsovat kaukaisuuteen katse jähmettyneenä. Kiinnostava hahmo on entinen tullivirkailija Vereschagin (Pavel Luspekayev), joka on menettänyt poikansa ja ystävystyy nuoren Petruhkan (Nikolai Godovikov) kanssa, siksi että tämä on kuin kuvajainen kadonneesta pojasta. Kylän elämänmeno tuo mieleen Villin Lännen elokuvien rajaseutukaupungit: läntinen sivistys on alueelle joskus juurtunut, mutta nyt siitä on jäljellä vain kalpea aavistus. Elokuvan päättyessä Suhov jatkaa matkaansa kohti kotia, mutta epäselväksi jää, toteutuuko haave koskaan. Vallankumous idässä on keskeneräinen projekti.

1 kommentti:

Nimetön kirjoitti...

Ei ehkä mikään maailmanluokan elokuva, mutta omassa sarjassaan yksi parhaimpia mitä Tv:n puolella on nähty, erityisesti pääosan esittäjä saa hymyn huulille, näytteleminen näyttää niin luonnolliselta, "luonnonlapsi" (no iän puolesta ei, mutta...)
Seppo Laine