23. huhtikuuta 2005

Leppymättömät (1959)

John Hustonin Leppymättömät (The Unforgiven, 1959) perustuu Alan Le Mayn romaaniin, samaan tapaan kuin kolme vuotta aiemmin valmistunut John Fordin Etsijät. Molemmat teokset käsittelevät tai sivuavat rasismia. John Hustonin tulkinta tuntuu kuitenkin hämmentävältä. Samaan aikaan kun valkoisten patologisia ennakkoluuloja kritisoidaan, kiowa-intiaanit kuvataan verenhimoisina tappajina. Zacharyn perheen ottotytär Rachel (Audrey Hepburn) paljastuu intiaaniksi: äiti (Lillian Gish) yrittää estää totuutta paljastumasta. Veljeksistä Cash (Audie Murphy) ei hyväksy sisarensa toiseutta, toisin kuin vanhin veli Ben (Burt Lancaster). Benin ja Rachelin elämä ei olisi mahdollista sen paremmin valkoisten kuin intiaanienkaan keskuudessa. Ehkä tyrmäävin käsikirjoituksellinen ratkaisu löytyy elokuvan lopusta, jossa Rachel ampuu kiowa-veljensä. Rachelin on katkaistava siteensä etniseen alkuperäänsä. Mielestäni kohtaus sotii elokuvan antirasismia vastaan. Miksi etninen konflikti pitää nähdä näin fataalina? Silti elokuva on vaikuttava, ajatuksia herättävä. Se herättää myös paljon kysymyksiä. Miksi John Wisemanin esittämä Abe Kelsey, Zacharyn perhettä vainoava tuomiopäivän profeetta, on pukeutunut etelävaltiolaiseen asuun?

Muuten: Leppymättömistä löytyy Albert Salmen hieno roolisuoritus Racheliä kosiskelevana Charlie Rawlinsina. Muistan hyvin, kun Albert Salmi vieraili Turussa 1980-luvun alkupuolella. Hän osasi vielä vähän suomea, pohjanmaan murretta. Katsoin verkosta Salmen filmografiaa, ja huomain, että hän on kuollut huhtikuussa 1990 mystisissä olosuhteissa. Jotakuinkin 15 vuotta sitten Albert ja Roberta Salmi löydettiin kotoaan ammuttuina.

Ei kommentteja: