26. huhtikuuta 2005

Playboy (1962)

Dino Risin Playboy (Il sorpasso, 1962) on hiljattain ilmestynyt Ranskassa tupla-dvd:nä, jossa on myös seuraavana vuonna valmistunut Hirviöt (I mostri). Aluksi hiukan pelottaa, miten italialaisen komedian nopea dialogi ja hidas ranskankielisen tekstityksen seuraaminen sopivat yhteen... Mutta katsominen kannattaa. Il sorpasso on yllättävä, jännittävä komedia, joka vakavoituu jo ennen hämmentävää loppukohtaustaan. Alussa katsojalle näytetään modernistinen painajainen: Bruno Cortona (Vittorio Gassman) hurjastelee kesän tyhjentämän Rooman laitamilla, uudisrakennusten keskellä, ja sieppaa mukaansa nuoren oikeustieteen opiskeilijan Roberton (Jean-Louis Trintignant). Elokuva on oikeastaan road movie, joka kommentoi 60-luvun alun modernisaatiota. Ajaessaan Bruno ja Roberto keskustelevat ohimennen Antonionin Auringonpimennyksestä ja sen "vieraantuneisuudesta", mutta maailma on enemmän populaari- ja kulutuskulttuurin kyllästämä: kesän 1962 kuumin hitti "Quando quando quando" soi kaikkialla, Toscanan maaseudulla twistataan, huoltoaseman baarissa käy kuhina, saksalaiset ja amerikkalaiset turistit ovat liikkeellä sankoin joukoin, ja papitkin ovat maantien varressa autonrenkaita vaihtamassa... Loppua kohden Brunon pinnallinen, moderni elämäntyyli saa sävyjä, ja Roberto ottaa rohkean askeleen soittaessaan ihailemalleen tytölle.

Ei kommentteja: