Legenda (Legend, 1985)

Näin Ridley Scottin fantasiaelokuvan Legenda (Legend, 1985) aikanaan ensi-illassa, ja muistan vieläkin, miten hämmentynyt olin. Ehkä tunne johtui siitä, että ohjaajan edellinen elokuva Blade Runner (1982) oli tehnyt lähtemättömän vaikutuksen. Legenda oli vasta Scottin neljäs elokuva. Esikoispitkää, historiallista draamaa Kaksintaistelijat (The Duellists, 1977) seurasi kaksi tieteiselokuvaa, Alien (1979) ja Blade Runner. Nyt kun Scottin ura on kestänyt vuosikymmeniä, voi nähdä, miten sujuvasti hän on siirtynyt lajityypistä toiseen. Legendan hämmentävyyteen vaikutti varmasti myös se, että fantasiaelokuva oli 1980-luvulla marginaalissa. Kun Legendaa katsoo tänään, siinä voi nähdä ajatuksia ja ideoita, jotka ovat näyttäneet suuntaa vuosituhannen vaihteen fantasialle.

Legendassa kiehtoo ennen kaikkea sen visuaalisuus, mielikuvitukselliset näkymät satumaailmasta. Elokuva edustaa aikakautta ennen digitaalisia efektejä, ja alkukohtaus, jossa prinsessa Lili (Mia Sara) ja Jack (Tom Cruise) kohtaavat ja etsivät yksisarvisia, on täynnä lavastuksellisia yksityiskohtia. Luonnollinen ja keinotekoinen yhdistyvät. Osa näkymistä tuo mieleen mainoskuvat, osa taas satukirjojen kuvitukset. Sittemmin elokuva sai Oscarin maskeerauksesta, ja erityisesti Pimeyden ruhtinaan (Tim Curry) tulipunainen olemus on vakuuttava. Muistelen, että 80-luvulla koin vieraaksi voimakkaan hyvän ja pahan vastakkainasettelun. Suomessa esitettiinkin eurooppalaista versiota, jossa oli kiiltokuvamainen lopetus: Lili ja Jack ratsastavat kohti auringonlaskua. Yhdysvaltojen markkinnoille tehtiin erilainen lopetus, jonka viimeisissä kuvissa Pimeyden ruhtinas jää naureskelemaan nuorten viattomuudelle...