Polttava intohimo (1955)

Tutkimusmatka Hollywoodin musiikinhistoriaa käsittelevien elokuvien parissa jatkuu... En ole aiemmin nähnyt vuonna 1955 Richard Wagner -elokuvaa Polttava intohimo (Magic Fire), mutta nyt tuli tämäkin koettua. Ohjaaja William Dieterle (1893–1972) oli yksi monista saksalaista elokuvaohjaajista, jotka päätyivät Yhdysvaltoihin. Dieterle lähti jo vuonna 1930, ja hän oli tätä ennen ehtinyt työskennellä teatterissa Max Reinhardtin alaisuudessa ja elokuva-alalla muun muassa F. W. Murnaun kanssa. Hollywoodissa Dieterle tuli tunnetuksi muun muassa elämäkerrallisista elokuvistaan, joiden aiheina olivat Emile Zola (1937) ja Louis Pasteur (1935). Richard Wagnerin elämäntaivalta kuvaamaan hän sopi myös siksi, että hän oli jo Saksassa ohjannut elokuvan Baijerin kuninkaasta otsikolla Ludwig der Zweite (1930).

Itävallassa ja Länsi-Saksassa Polttava intohimo sai nimen Frauen um Richard Wagner, ja näinkin englanninkielisessä nimessä mainitun ”taikatulen” voi tulkita. Magic Fire viittaa kuuluisaan taikatulimusiikkiin, mutta samalla sekä siihen itsepintaiseen taiteelliseen ”intohimoon”, joka ajaa päähenkilöä eteenpäin, että siihen seksuaaliseen intohimoon, joka kerää Minnan Planerin (Yvonne De Carlo), Cosima Lisztin (Rita Gam) ja Mathilde Wesendonckin (Valentina Cortese) itsekkäästi eteenpäin puskevan Richard Wagnerin (Alan Badel) ympärille. Aika hämmästyttävä on Cosiman ja Richardin ensimmäinen kohtaaminen Weimarissa, jossa Cosima tuntuu repeävän liitoksistaan ihailemansa säveltäjän tavattuaan. Tämän rinnalla Richard on käsittämättömän tyyni, mihin vaikuttaa osaltaan Alan Badelin kalpea näyttelijäntyö.

Polttava intohimo on episodimainen läpijuoksu Wagnerin elämästä, melkein kuin kuvitettu biografia, joka kattaa kaiken ensimmäisestä kapellimestaripestistä kuolemaan asti. Vuodet Riiassa hypätään yli, mikä on tietysti järkevää, mutta vallankumouspuuhat Dresdenissä tuntuvat erityisen hätäisiltä. Tärkeä sivuhenkilö on Franz Liszt (Carlos Thompson), joka olikin merkittävä tukija ensimmäisestä kohtaamisesta lähtien ja josta yllättäen tuli Wagnerin appi. Elokuvan parhaita kohtauksia on lopun jakso, jossa Wagner valmistelee Parsifaliaan, ja Liszt tulee paikalle varoittamaan uskonnollisen aiheen käsittelystä mutta tempautuu vastustamattomasti mukaan. Dieterle kävi kuvausryhmineen paikan päällä Saksassa kuvaamassa elokuvaa, ja teosta tehtiin muun muassa Bayreuthissa ja Münchenissä. Historian siipien havinaa on Bayreuthin Festspielhausissa kuvatussa kohtauksessa, jossa itse Erich Wolfgang Korngold esittää kapellimestari Hans Richteriä!