Georgialainen Otar Ioseliani (nyk. Iosseliani) kuuluu niihin elokuvaohjaajiin, joiden tuotantoa en ole juurikaan nähnyt. Vaikka Suomeen tuotiin 1970- ja 1980-luvulla poikkeuksellisen paljon neuvostotuotantoa, gruusialaisia teoksia ei kulkeutunut Suomen valkokankaille - varsinkaan Ioselianin, joka oli jatkuvasti vaikeuksissa sensuurin kanssa. Ioselianin elokuvista
Lehtien pudotessa (Ghiorgobistve, 1967),
Oli kerran laulurastas (Iko shashvi mgalobeli, 1970) ja
Pastoraali (Pastorali, 1975) nähtiin tosin televisiossa 1970- ja 1980-lukujen taitteessa.
Pastoraali oli valmistumisensa jälkeen esityskiellossa, ja läpimurto koitti vasta Berliinin elokuvajuhlilla vuonna 1982, jonka jälkeen Ioseliani loikkasi Ranskaan. Kiinnostavaa kyllä,
Pastoraali nähtiin Suomessa televisiossa jo joulukuussa 1981.
Aprili on Ioselianin varhainen lyhytelokuva, lähestulkoon ilman dialogia toteutettu komedia nuoresta parista, joka saa uuden asunnon kerrostalosta neuvostomodernisaation tuloksena. Elokuva alkaa absurdisti: vanhan, rähjäisen kaupungin kaduilla nuoret etsivät yhdessäolon rauhaa, mutta joka huoneesta singahtaa ulos tuoleja ja muita huonekaluja kantavia miehiä. Nuorten rakkauden symboli on kedolla kohoava vanha tammi, joka tulee kohta hakattua maahan ja käytettyä huonekalujen raaka-aineeksi. Modernistinen kerrostalolähiö valmistuu, mutta samalla kun elintaso kohoaa, syntyy vähitellen halu omistaa ja varjella yksityisyyttä. Uutuuden, kaasuliesien ja vesijohtojen, huuman tilalla alkaa kohta orastaa nostalgia kadotettua ja hävitettyä menneisyyttä kohtaan.
Georgialainen Otar Ioseliani (nyk. Iosseliani) kuuluu niihin elokuvaohjaajiin, joiden tuotantoa en ole juurikaan nähnyt. Vaikka Suomeen tuotiin 1970- ja 1980-luvulla poikkeuksellisen paljon neuvostotuotantoa, gruusialaisia teoksia ei kulkeutunut Suomen valkokankaille - varsinkaan Ioselianin, joka oli jatkuvasti vaikeuksissa sensuurin kanssa. Ioselianin elokuvista Lehtien pudotessa (Ghiorgobistve, 1967), Oli kerran laulurastas (Iko shashvi mgalobeli, 1970) ja Pastoraali (Pastorali, 1975) nähtiin tosin televisiossa 1970- ja 1980-lukujen taitteessa. Pastoraali oli valmistumisensa jälkeen esityskiellossa, ja läpimurto koitti vasta Berliinin elokuvajuhlilla vuonna 1982, jonka jälkeen Ioseliani loikkasi Ranskaan. Kiinnostavaa kyllä, Pastoraali nähtiin Suomessa televisiossa jo joulukuussa 1981.
Aprili on Ioselianin varhainen lyhytelokuva, lähestulkoon ilman dialogia toteutettu komedia nuoresta parista, joka saa uuden asunnon kerrostalosta neuvostomodernisaation tuloksena. Elokuva alkaa absurdisti: vanhan, rähjäisen kaupungin kaduilla nuoret etsivät yhdessäolon rauhaa, mutta joka huoneesta singahtaa ulos tuoleja ja muita huonekaluja kantavia miehiä. Nuorten rakkauden symboli on kedolla kohoava vanha tammi, joka tulee kohta hakattua maahan ja käytettyä huonekalujen raaka-aineeksi. Modernistinen kerrostalolähiö valmistuu, mutta samalla kun elintaso kohoaa, syntyy vähitellen halu omistaa ja varjella yksityisyyttä. Uutuuden, kaasuliesien ja vesijohtojen, huuman tilalla alkaa kohta orastaa nostalgia kadotettua ja hävitettyä menneisyyttä kohtaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti