tag:blogger.com,1999:blog-89718845325986809232024-03-18T21:01:23.826+02:00Hannu Salmi: blogihannusalmihttp://www.blogger.com/profile/08705583764893001886noreply@blogger.comBlogger1873125tag:blogger.com,1999:blog-8971884532598680923.post-83126430578001889452024-03-18T21:00:00.001+02:002024-03-18T21:00:35.319+02:00Veitsen terällä (The Razor's Edge, 1946)<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglkd-kxHeGkzl0l0T1yPAgvxTdU5VfKFo5FeEr71ksT9EfTP2nBWiGCShGj8iwL_zInScMkX7VOEd5MJjEIWIldYRs8f59YZ7_pkC5PMz62K3zyZKYdVRwacFxXMZeidhCx0UXieo3t40wuCJGQ5aGAOHF3sLUKI8sOIpMoUm0pZHC1_kow1xhlJmJHEdc/s1600/1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1057" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglkd-kxHeGkzl0l0T1yPAgvxTdU5VfKFo5FeEr71ksT9EfTP2nBWiGCShGj8iwL_zInScMkX7VOEd5MJjEIWIldYRs8f59YZ7_pkC5PMz62K3zyZKYdVRwacFxXMZeidhCx0UXieo3t40wuCJGQ5aGAOHF3sLUKI8sOIpMoUm0pZHC1_kow1xhlJmJHEdc/w132-h200/1.jpg" width="132" /></a></div>Verkkokalvon irtautuma aiheutti usean kuukauden tauon elokuvien katseluun. Mutta nyt vihdoinkin voi jatkaa, ainakin vähitellen. Katsoimme Edmund Gouldingin ohjaaman ja Lamar Trottin käsikirjoittaman draaman <i>Veitsen terällä</i> (The Razor's Edge, 1946), joka perustuu W. Somerest Maughamin kaksi vuotta aiemmin ilmestyneeseen romaaniin. Kirjallisuusfilmatisoinnin sävy on elokuvassa läsnä alusta lähtien, ei vähiten siksi, että kirjailija itse, Maugham, esiintyy elokuvan keskeisenä hahmona. Hän kertoo tarinaa mutta on myös itse läsnä kommentoimassa ja suuntaamassa draamaa. Maughamin roolissa nähdään brittinäyttelijä Herbert Marshall. Kirjallisella taustalla on kaksi selkeää vaikutusta. Ensinnäkin elokuva on tavanomaista pidempi, lähes kaksi ja puoli tuntia. Toiseksi, <i>Veitsen terällä</i> on kiinnostavan avoin, sillä lajityyppi ei aseta odotuksia siitä, mihin tarina oikeastaan päättyy.<br /><p></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVHnV8S36vTJWlOz7nIg4VEpA2CCGLafrekgk_aAtvKrh-UuyxoiuswcZGl6iL-XDMbdHche_lKIy-kF_MKuQC2TG2Z-CV7snq9iWOm_C1S4ZPd4bdOnQH-d17oEe0YtX7EYwlyTzVUmuwZxlMZBFN3pMpfTrSSPBVl-xJDqRYAekBCvYbhbXLG03KAXt7/s731/2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="731" height="164" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVHnV8S36vTJWlOz7nIg4VEpA2CCGLafrekgk_aAtvKrh-UuyxoiuswcZGl6iL-XDMbdHche_lKIy-kF_MKuQC2TG2Z-CV7snq9iWOm_C1S4ZPd4bdOnQH-d17oEe0YtX7EYwlyTzVUmuwZxlMZBFN3pMpfTrSSPBVl-xJDqRYAekBCvYbhbXLG03KAXt7/w200-h164/2.jpg" width="200" /></a></div><i>Veitsen terällä</i> -elokuvan ajallinen kaari ulottuu ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä ajasta Wall Streetin pörssiromahduksen asti. Ohjaaja Edmund Goulding on omimmillaan sofistikoituneissa ensemble-kohtauksissa, ja tätä elokuvan aloittava juhlakohtaus parhaimmillaan edustaa. Goulding orkestroi aloituksen eriomaisesti, ja kaikki elokuvan keskeiset henkilöt tulevat tutuiksi. Kohtauksen kapellimestari on Clifton Webbin esittämä Elliott Templeton, joka isännöi juhlaa ja esittelee tarinan henkilöt Maughamille. Varsinainen keskushenkilö on kuitenkin nuori Larry Darrell (Tyrone Power), joka on kihlautunut Templetonin sisarentyttären Isabel Bradleyn (Gene Tierney) kanssa. Larry on kokenut maailmansodan. Häntä ei kiinnosta uran rakentaminen vaan hän haluaa jotakin muuta, mitä Isabelin on vaikea ymmärtää. Rakastavaisten tiet eroavat, ja Larry päätyy lopulta Intiaan tutkimaan itseään.<br /><p></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpdXq0FesPpm0dSbsZyHx792xnqKegOSLDFdGsybZfCOcT92wu16nQ4w1VzY6mqkSVhmOeR8wNG03Sqoq-4flN2rxSezAWfj0cntOVKtD9iL7IB221LCozQHtJ98RkRTQPjNk4am4ylQIINJjBdbzNWBaUZYXHO-FEuyaSgOMsVQLaApCbi0PqJGI_pUuK/s261/3.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="193" data-original-width="261" height="148" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpdXq0FesPpm0dSbsZyHx792xnqKegOSLDFdGsybZfCOcT92wu16nQ4w1VzY6mqkSVhmOeR8wNG03Sqoq-4flN2rxSezAWfj0cntOVKtD9iL7IB221LCozQHtJ98RkRTQPjNk4am4ylQIINJjBdbzNWBaUZYXHO-FEuyaSgOMsVQLaApCbi0PqJGI_pUuK/w200-h148/3.jpg" width="200" /></a></div>Elokuvan traagisimpia hahmoja on Larryn lapsuudenystävä Sophie (Anne Baxter), joka menettää kaiken, miehensä, lapsensa ja lopulta henkensä. Ei ihme, että Anne Baxter sai sekä sivuosa-Oscarin että Golden Globen. Kaiken kaikkiaan <i>Veitsen terällä</i> on viihdyttävää ja ajatuksia herättävää katsottavaa. Vaikka elokuva sijoittuu ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen aikaan, siinä tuntuu olevan vahva linkitys valmistusajankohtaan, vuoden 1946 tunnelmiin, kriisin jälkeiseen henkiseen tyhjiöön.<br /><p></p><p><br /></p>hannusalmihttp://www.blogger.com/profile/08705583764893001886noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8971884532598680923.post-41680505518921589632024-01-01T23:23:00.204+02:002024-01-02T20:44:20.813+02:00Poika ja haikara (Kimitachi wa dō ikiru ka, 2023)<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7treJ6iZoeH1_acv9atd2zKJyd-SXULFlmVvsxQ8S_kAnRTDBcZo0fVuOeeXjzpordGfXIXpU5KgsGB9BL9jqyS60l8FjixZNgKatMNClPAS_RgOaQ_7ULEO_jHfxTiUYxjXcsRaOtd9uOIZjf1iimDSknOc1QNSQPdgZiRQQkkFaUO50Kaq6BRS5AEea/s2560/1.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2560" data-original-width="1792" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7treJ6iZoeH1_acv9atd2zKJyd-SXULFlmVvsxQ8S_kAnRTDBcZo0fVuOeeXjzpordGfXIXpU5KgsGB9BL9jqyS60l8FjixZNgKatMNClPAS_RgOaQ_7ULEO_jHfxTiUYxjXcsRaOtd9uOIZjf1iimDSknOc1QNSQPdgZiRQQkkFaUO50Kaq6BRS5AEea/w140-h200/1.jpg" width="140" /></a></div>Vuoden 2024 ensimmäinen elokuvani on Hayao Miyazakin <i>Poika ja haikara</i> (Kimitachi wa dō ikiru ka, 2023). Mieli on tehnyt käydä se katsomassa jo aiemmin, mutta aika ei ennen joulua riittänyt. Kirjoitin kymmenen vuotta sitten melankolisesti, miten surullista on, että ”<a href="https://hannusalmi.blogspot.com/2014/12/tuuli-nousee-2013.html"><i>Tuuli nousee </i>(Kaze tachinu, 2013)</a> on Hayao Miyazakin viimeinen ohjaus”. Se ei todellakaan jäänyt viimeiseksi, vaikka siltä näytti. Uusi elokuva <i>Poika ja haikara</i> on monella tavalla kiinnostava tiivistys pitkän uran vaiheista: se viittaa moniin Miyazakin aiempiin teoksiin, mieleen tulee esimerkiksi äidin sairaus ja elo maaseudulla elokuvassa <i>Naapurini Totoro</i>. <i>Poika ja haikara</i> tuntuu myös jatkavan <i>Tuuli nousee</i> -elokuvan aiheita, sillä päähenkilö Mahiton isä työskentelee lentokoneiden suunnittelun ja rakentamisen parissa. Nämä molemmat näkökulmat tuovat elokuvaan omaelämäkerrallisuutta, sillä nuoren Hayaon elämään vaikuttivat sekä äidin tuberkuloosi että isän työskentely lentokoneteollisuudessa. Näiden lisäksi <i>Poika ja haikara</i> tarjoaa paljon muitakin viittauksia ja linkityksiä aiempaan tuotantoon: se tuntuu vetävän yhteen pitkän uran tunnusmerkkejä. Musiikista vastaa tuttuun tapaan Joe Hisaishi: kun ajattelen aiempia Miyazaki-elokuvia, koskettavimmat kohtaukset ovat olleet juuri Hisaishin musiikin tahdittamia. Nyt tällaista avainkohtausta ei ainakaan kertakatsomisella löytynyt.<br /><p></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6ironBDv-nSfpXe5mHHYjQjA_oEnfErSZ97M6q7iO9HMI5Oofg5KJi2QV_olX4Gkgf_QtmLNPvV1SOv016EjfTZM6TmbMNEytuouqs2usfBbraNEZm_w6NYdBwxzMNU7mlqV3lEsOo1OUU7bN65LhplIOrReMxozM13H5DV9Zut5xO-U2wGa_-zC6Q-gc/s2048/2.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1108" data-original-width="2048" height="108" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6ironBDv-nSfpXe5mHHYjQjA_oEnfErSZ97M6q7iO9HMI5Oofg5KJi2QV_olX4Gkgf_QtmLNPvV1SOv016EjfTZM6TmbMNEytuouqs2usfBbraNEZm_w6NYdBwxzMNU7mlqV3lEsOo1OUU7bN65LhplIOrReMxozM13H5DV9Zut5xO-U2wGa_-zC6Q-gc/w200-h108/2.jpg" width="200" /></a></div><i>Poika ja haikara</i> alkaa sodan keskeltä. Pommitukset murjovat Tokiota, ja Mahiton äiti menehtyy tulipalossa. Alkujakso on elokuvan vaikuttavimpia. Jos oikein muistan elokuvan kronologiaa, niin Mahiko toteaa äidin kuolleen kolmantena vuonna sodan alkamisen jälkeen. Japanista tuli sodan osapuoli joulukuussa 1941, jolloin äidin kuolema sijoittuisi vuoden 1944 puolelle. Alkutekstien jälkeen <i>Poika ja haikara</i> siirtyy vuotta myöhemmäs, siis vuoteen 1945, ja isä saattaa Mahikon maaseudulle. Isän uusi puoliso on Mahikon äidin sisar Natsuko, joka on raskaana. Natsuko haluaisi tutustua paremmin Mahikoon, joka puolestaan kärsii äitinsä menetyksestä. Liekkien nielemän äidin kuva palaa mieleen. Vähitellen avautuu Miyazakin mielikuvituksen arsenaali: harmaahaikara johdattaa Mahikon toiseen maailmaan, tuonpuoleiseen, joka aluksi näyttää tuonelalta mutta joka osoittautuu useiden rinnakkaisten maailmojen labyrintiksi. Suljettu, salaperäinen torni ja tunnelien verkosto on Mahikon isoisosedän rakentama, ja ainakin minusta isoisosedän nuoruuden kuva muistuttaa erehdyttävästi Jean Sibeliusta (tosin vanhuksena hän näyttää enemmän Einsteinilta)! <p></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPWXv3AreTW0sXojLtJXzXUKYU34aDSIXM0mJ-KHxKdeivoy1vQv4AQZjDpL4ykYWuuzhossq4pesu71NEwN-XxlgorXGVPDZnQeRgdO-Js9tJ6SYlnONtclr-3yjNwf8Dv4oEfmAelMhQGpayME-0yuami8Mo_w1tdYo_qKi9vo7sDAWtwFlAkyJweWM1/s468/3.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="253" data-original-width="468" height="108" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPWXv3AreTW0sXojLtJXzXUKYU34aDSIXM0mJ-KHxKdeivoy1vQv4AQZjDpL4ykYWuuzhossq4pesu71NEwN-XxlgorXGVPDZnQeRgdO-Js9tJ6SYlnONtclr-3yjNwf8Dv4oEfmAelMhQGpayME-0yuami8Mo_w1tdYo_qKi9vo7sDAWtwFlAkyJweWM1/w200-h108/3.jpg" width="200" /></a></div><i>Poika ja haikara</i> vyöryttää fantastisia näkymiä: aaltoileva meri, jossa ei ole kaloja, nälkiintyneet pelikaanit, jotka kamppailevat henkensä edestä, pienet warawarat, jotka kohoavat kohti uudestisyntymäänsä, papukaijakuningas, jonka yksivaltius tuntuu viittavan totalitarismiin, lähinnä Mussoliniin... Isoisosedän rakennus on mahdollisten ja mahdottomien maailmojen risteysasema. Jokaisella maailmalla on oma ovensa, ja ovi numero 132 johtaa Mahikon maailmaan. Retkellään Mahiko tapaa äitinsä, ja yhteisymmärryksessä äiti siirtyy omaan tuonpuoleiseensa samalla, kun Mahiko palaa Natsuko mukanaan kotiin. Tällä välin Mahiko on ehtinyt tavata isoisosetänsä, joka hallitsee maailmojaan ja tuntuu etsivän tasapainoa. Isoisosedän voi tulkita Miyazakin alter egona, sillä animaatioelokuvien mestari on itse uransa aikana luonut lukemattomia mahdollisia maailmoja. Nyt ne tulevat tiensä päähän. Jos olen tulkinnut elokuvan kronologiaa oikein, taitekohta sijoittuu vuoteen 1945. Ehkä isoisosedän maailman luhistuminen voisi viitata myös siihen historian käänteeseen, jonka Hiroshiman ja Nagasakin pommit aiheuttivat. Niihin ei suoraan viitata, mutta <i>Pojan ja haikaran</i> voi nähdä selviytymistarinana: monet menneisyyden polut katkeavat, mutta elämä jatkuu. Elokuvan alkuperäinen, japaninkielinen nimi viittaa siihen, miten elämää oikeastaan pitäisi elää. Isoisosetä tuntuu etsivän tasapainoa, mihin palikoiden kokoaminen viittaa, mutta maailma on lopultakin epätäydellinen. Lopussa Mahiko tuntuu hyväksyvän maailman sellaisena kuin se on. Aivan viimeisissä kuvissa siirrytään kaksi vuotta ajassa eteenpäin, siis vuoteen 1947: pikkuveli on syntynyt, ja Mahiko jättää lakoniset jäähyväiset sille maailmalle, johon haikara oli hänet johdattanut.<p></p><p><br /></p>hannusalmihttp://www.blogger.com/profile/08705583764893001886noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8971884532598680923.post-62901980640883005232023-12-31T23:47:00.071+02:002024-01-01T16:18:25.388+02:00Vaarallisia valheita (Suspicion, 1941)<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgff2hP0-NMv9QChPwFNqcdYa94sODk1AL2XkF9cvB0zF_HiOenk6nhldvA2rGoESciGA4PAZ3LCgj0twi1mZEYUDZdUxSApQGs_-dz29hdcyGyW_Vd2qdUDfKmODdnRLQTLKtHDh6ppCzN3JAestZYsx9deQX1UpydHn0iHUDaw5C3CxTihQFqR1-VffFd/s2794/1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2794" data-original-width="1863" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgff2hP0-NMv9QChPwFNqcdYa94sODk1AL2XkF9cvB0zF_HiOenk6nhldvA2rGoESciGA4PAZ3LCgj0twi1mZEYUDZdUxSApQGs_-dz29hdcyGyW_Vd2qdUDfKmODdnRLQTLKtHDh6ppCzN3JAestZYsx9deQX1UpydHn0iHUDaw5C3CxTihQFqR1-VffFd/w133-h200/1.jpg" width="133" /></a></div>Vuoden 2023 viimeiseksi elokuvakokemukseksi valikoitui Alfred Hitchcockin <i>Vaarallisia valheita</i> (Suspicion, 1941), jota en vähään aikaan ole katsonut. Hitchcock otti lähtökohdaksi Francis Ilesin (oik. Anthony Berkeley Cox) vuonna 1932 ilmestyneen romaanin <i>Before the Fact</i>, joka suomennettiin 30 vuotta myöhemmin nimellä <i>Rakkaani, paholainen</i>. Trillerin suomenkielinen nimi välittää tunnelman ehkä paremmin kuin Hitchcockin elokuvan saama <i>Vaarallisia valheita</i>. Tosin alkuperäisnimi <i>Suspicion</i> kertoo juuri sen tunteen, johon ohjaaja on halunnut keskittyä: kaikki rakentaa epäilyn tunnelmaa, joka tiivistyy vasta aivan elokuvan lopussa. Tarinan perusteella tehdyistä kuunnelmista kirjoitinkin blogiin vuonna 2010. Teksti löytyy <a href="https://hannusalmi.blogspot.com/2010/08/suspicion-lux-radio-theater-451942.html">täältä</a>.<p></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9HfLj_W_QHn4dm-MhZpOxfSMN56hCOMMDaMABW3bYSgvSmgnexIwOL9czJRjcr-jtRgxyknZDrOldL_nR6ebkKY3Vqf4O8-cD-GCVzJUxHgcHlVQrzLKfHZ5pvFrjhAGsYx70FWhqYLajY2AT2ZK0w314aKZSijkji0sUSRzZQP6mWsxkWKNAXk7AUb4m/s450/2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="327" data-original-width="450" height="146" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9HfLj_W_QHn4dm-MhZpOxfSMN56hCOMMDaMABW3bYSgvSmgnexIwOL9czJRjcr-jtRgxyknZDrOldL_nR6ebkKY3Vqf4O8-cD-GCVzJUxHgcHlVQrzLKfHZ5pvFrjhAGsYx70FWhqYLajY2AT2ZK0w314aKZSijkji0sUSRzZQP6mWsxkWKNAXk7AUb4m/w200-h146/2.jpg" width="200" /></a></div><i>Vaarallisia valheita</i> alkaa junasta, kuten niin moni elokuva. Lina McLaidlaw (Joan Fontaine) saa junaosastoonsa seuralaiseksi Johnnie Aysgarthin (Cary Grant), tosin tässä vaiheessa he eivät vielä tunne toisiaan. Johnnie osoittautuu jo ensimmäisessä kohtauksessa jonkinasteiseksi lurjukseksi: hän matkustaa ensimmäisessä luokassa, mutta tarjoaa konduktöörille kolmannen luokan lippua. Pälkähästä hän ei selviydy ilman Linan apua. Ennen pitkään Lina ja Johnnie tutustuvat paremmin, ja Johnnie tuppautuu neidon seuraan. Harvoin Cary Grantia on nähtyä tämänkaltaisessa roolissa. Hän pääsee välillä väläyttämään komedianäyttelijän taitojaan, mutta muutoin rakentuu kuva onnenonkijasta, joka välttelee työtä. Hän käyttää myös karkeaa kieltä ja kutsuu Linaa läpi elokuvan nimityksellä <i>monkey face</i>.<br /><p></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNe66HMigKKvvqZH7I5QPt8N9cM7FuCOW-joA5QA4-9GMRcepktyhGUVQ6jjIUnwPLpbe2q7U-ww2szrnV7bBV0GvNJU48VAHGPKFXbGJ430qnzRj1f3CfHyI4i0Dc_jLj_BnaoPgXKFExVC-b0C-aNUNe3d5qWd21mvqKGvtbiqwA5PbpLTUpY9_116b4/s450/3.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="450" data-original-width="329" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNe66HMigKKvvqZH7I5QPt8N9cM7FuCOW-joA5QA4-9GMRcepktyhGUVQ6jjIUnwPLpbe2q7U-ww2szrnV7bBV0GvNJU48VAHGPKFXbGJ430qnzRj1f3CfHyI4i0Dc_jLj_BnaoPgXKFExVC-b0C-aNUNe3d5qWd21mvqKGvtbiqwA5PbpLTUpY9_116b4/w146-h200/3.jpg" width="146" /></a></div>Hitchcock nakertaa vähä vähältä romanttista suhdetta. Kun pari on avioitunut, Johnnie kertoo, ettei hänellä ole työtä eikä ole aikomustakaan työllistyä niin kauan kuin lainaa saa. Hän tuntuu arvomaailmaltaan edustavan aivan jotakin muuta kuin Lina, joka saa isältään myötäislahjaksi kaksi tuolia. Nämä Johnnie myy heti, kun saa mahdollisuuden. Lopussa Linan epäilykset tiivistyvät legendaarisessa maitolasikohtauksessa: Hitchcock kertoi myöhemmin nähneensä paljon vaivaa, että Johnnien kantama lasi suorastaan hohtaisi pimeässä. Muuten: elokuvan syntyhistoriasta on ristiriitaisia tulkintoja. Alkuperäisromaanissa asetelma on toisenlainen, ja Hitchcock myöhemmin väitti studion pakottaneen hänet ratkaisuun, joka ei tärvelisi Grantin tähtikuvaa. Donald Spoto on kuitenkin osoittanut, että Hitchcock hyväksyi jo RKO:n varhaiset suunnitelmat. Tämä viittaisi siihen, että ohjaaja lopulta näki, millaisia mahdollisuuksia murhaajan fantasioinnilla voisi olla jännityselokuvan lähtökohtana. hannusalmihttp://www.blogger.com/profile/08705583764893001886noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8971884532598680923.post-61133147011319121432023-12-30T22:37:00.080+02:002023-12-31T18:27:21.303+02:00Kauhun lunnaat / Kestävyyskoe (Experiment in Terror, 1962)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjirfka0aMH04Bolefth2kBRImzA73QQWJwsII3q2Y-iDLtqMLSVXQ8RbT_CfC8B499SlcpewvJIDwBcLrjdjThjioC2Bci2714sEX-JRpxkSHsw1wwO1PdUGLzukqXdNFOV6n10gK-s_GydmF3ICtF9bwe6yAKHvOPLo74jrDLn_-US5cI96bYALrFeyb-/s1500/1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1500" data-original-width="976" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjirfka0aMH04Bolefth2kBRImzA73QQWJwsII3q2Y-iDLtqMLSVXQ8RbT_CfC8B499SlcpewvJIDwBcLrjdjThjioC2Bci2714sEX-JRpxkSHsw1wwO1PdUGLzukqXdNFOV6n10gK-s_GydmF3ICtF9bwe6yAKHvOPLo74jrDLn_-US5cI96bYALrFeyb-/w130-h200/1.jpg" width="130" /></a></div>Blake Edwardsin <i>Experiment in Terror</i> valmistui vuonna 1962, eikä kauhuelokuvallisia piirteitä sisältänyttä trilleriä nähty tuoreeltaan Suomessa. Ensi-ilta koitti vasta vuonna 1971 MTV:n esittämänä nimellä <i>Kestävyyskoe</i>. Sittemmin elokuvaa esitettiin nimellä <i>Kauhun lunnaat</i>. Edwards oli 1960-luvun alussa jo melko kokenut tekijä, sillä hän oli edellisellä vuosikymmenellä ohjannut sekä pitkiä näytelmäelokuvia että televisiotuotantoja. Alusta lähtien televisioestetiikka tuleekin <i>Kauhun lunnaista</i> mieleen: ehkäpä Edwards oli televisiotyössään kouliintunut siihen, että katsoja piti tuoda lähelle tapahtumia. Kun katsojilla oli vain pieni laatikko olohuoneen nurkassa, tarvittiin tunteiden välittämiseen lähikuvia.<div><br /><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFOFk9Juxmyv5MM-07T4XziJ1NsR1PfRysQ7usyb4-MZk2Wg6qN7vUqU7Z4y04HQg-W9LKn1fyUYbgiznxcjYf62G-7K0xFVZaCtt12W_n6jLtVsweyaOqGs5K_E4c-9kPCjkjQfPShd8Oo-8-iKWthQfX8NQVgTO4YYkkYQlLoYNRT_-faAYHntgMVsKn/s600/2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="329" data-original-width="600" height="109" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFOFk9Juxmyv5MM-07T4XziJ1NsR1PfRysQ7usyb4-MZk2Wg6qN7vUqU7Z4y04HQg-W9LKn1fyUYbgiznxcjYf62G-7K0xFVZaCtt12W_n6jLtVsweyaOqGs5K_E4c-9kPCjkjQfPShd8Oo-8-iKWthQfX8NQVgTO4YYkkYQlLoYNRT_-faAYHntgMVsKn/w200-h109/2.jpg" width="200" /></a></div><i>Kauhun lunnaat</i> alkaa todella tiiviisti. Alkutekstien aikana nähdään öinen kaupunki, tunnelma, joka oli tullut tutuksi jo toisen maailmansodan jälkeisissä film noir -trillereissä. Tuota pikaa draama käynnistyy, kun tuntematon uhkaaja ottaa kuristusotteeseensa pankkivirkailija Kelly Sherwoodin (Lee Remick). Kamera ja mikrofoni ovat lähellä: jokainen artikulointi kuuluu selkeästi, samoin uhkaajan vinkuva hengitys. Uhkaaja vaatii Kellyä tekemään pankkiryöstö tai muuten hän tekisi pahaa tämän sisarelle Tobylle (Stefanie Powers). Kelly ottaa yhteyttä poliisiin ja saa tuekseen John Ripleyn (Glenn Ford).<br /></div><div><br /></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihh3ikD1ebXbp8XAcFNvW91bSvUyae8lKAMOSSzK2bYEctnTFncRlaVKpuZe66Ku6uuZgEhEWpIy0qsBZxV3G_rfGnRLwnhPYS1HBbBiaeZw7tHpfmBLimb55d1wBdq9z9WS2ocTE_2MRDIGOHW0gsvhK-OZuZpHPWj2k99gANa_N4ccbABaeq478Fl96I/s800/3.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="450" data-original-width="800" height="113" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihh3ikD1ebXbp8XAcFNvW91bSvUyae8lKAMOSSzK2bYEctnTFncRlaVKpuZe66Ku6uuZgEhEWpIy0qsBZxV3G_rfGnRLwnhPYS1HBbBiaeZw7tHpfmBLimb55d1wBdq9z9WS2ocTE_2MRDIGOHW0gsvhK-OZuZpHPWj2k99gANa_N4ccbABaeq478Fl96I/w200-h113/3.png" width="200" /></a></div>Edwardsin ohjaus on sujuvaa, vaikkakin tarinan kehittely tuntuu välillä liiankin hitaalta. Hieno oivallus on näkökulman muutos noin 50 minuutin kohdalla. Katsojalle paljastetaan, kuka uhkaaja on. Hän on Garland Lynch (Ross Martin), joka kärsii astmasta ja turvautuu aamulla sängystä noustessaan astmapiippuun. Pian poliisillekin selviää kiristäjän henkilöllisyys, mutta kauan hänen paikantamisensa kestää. Elokuvan tärkeimmän roolisuorituksen tekee juuri Ross Martin (1920–1981), puolalaissyntyinen näyttelijä, joka sai osastaan Golden Globe -ehdokkuuden.</div></div>hannusalmihttp://www.blogger.com/profile/08705583764893001886noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8971884532598680923.post-53616422945552253002023-12-30T22:29:00.005+02:002023-12-30T22:29:51.358+02:00Avaruusseikkailu 2010 (2010: The Year We Make Contact, 1984)<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdcvSB-6-bdh_RkqayzQCeAAO7y1Yk7FgmcwkhzAdzHca6uyTZDj-1-15XRHCPQ8wHhYmgH1ZQHE2vsQHA0RhykGDUaUYJvWVhbXm0yPwTuLotH6-59tM8WakSxkBemPSvxFF5TJa8GkQbCphXVT7idKuKrYHzfE3HZTo4VhscQvSRmnB4PiD9rHBIOrYS/s1750/1.webp" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1750" data-original-width="1176" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdcvSB-6-bdh_RkqayzQCeAAO7y1Yk7FgmcwkhzAdzHca6uyTZDj-1-15XRHCPQ8wHhYmgH1ZQHE2vsQHA0RhykGDUaUYJvWVhbXm0yPwTuLotH6-59tM8WakSxkBemPSvxFF5TJa8GkQbCphXVT7idKuKrYHzfE3HZTo4VhscQvSRmnB4PiD9rHBIOrYS/w134-h200/1.webp" width="134" /></a></div>Arthur C. Clarke kirjoitti menestysromaanilleen <i>2001 – avaruusseikkailu</i> (2001: A Space Odyssey, 1968) lopulta kolme jatko-osaa, joissa hän ulotti mustan monoliitin ja Tähtilapsen tarinan vuosiin 2010, 2062 ja 3001. Näistä vain yksi osa sai elokuvasovituksen, kun Peter Hyams käsikirjoitti ja ohjasi tieteisseikkailun <i>Avaruusseikkailu 2010</i> (2010: The Year We Make Contact, 1984). On ilman muuta selvää, ettei Hyamsin ohjausta voi mitenkään edes verrata Stanley Kubrickin viisitoista vuotta aiempaan elokuvaan. Jo aloituskohtaus radioteleskooppien tuntumassa tuntuu keinotekoiselta, kun Heywood Floyd (Roy Scheider) ja neuvostoliittolainen Dmitri Moisevich (Dana Elcar) käyvät jotakuinkin keinotekoisen keskustelun. Tätä on edeltänyt tiivistelmä, jossa on kerrottu Kubrickin elokuvan juoni pähkinänkuoressa. Ehkä elokuvalle tekee enemmän oikeutta, jos elokuvan teemoja tarkastelee valmistumisajankohtaansa vasten pikemminkin kuin Kubrickin elokuvan jatkeena.<p></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimVVvVEHKyI528g08fYDeIQlLGDHUwEiE1WsHnYsXMahkXQwxXR9Oih2g50QlOFw72tIb3vT-Ko1IgGfpL49IJQSXVVAOq5x3KVNRHhmfcU2aDofE6v2oq0gzQBT-jCX9gZNgRyO8Uwvf9Kn0xxP2Vb0dpYng3ISzmIHhp3LWxRsbm-TqDk3KkN4pJNTgM/s271/2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="186" data-original-width="271" height="137" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimVVvVEHKyI528g08fYDeIQlLGDHUwEiE1WsHnYsXMahkXQwxXR9Oih2g50QlOFw72tIb3vT-Ko1IgGfpL49IJQSXVVAOq5x3KVNRHhmfcU2aDofE6v2oq0gzQBT-jCX9gZNgRyO8Uwvf9Kn0xxP2Vb0dpYng3ISzmIHhp3LWxRsbm-TqDk3KkN4pJNTgM/w200-h137/2.jpg" width="200" /></a></div>Kaksi näkökulmaa tulee elokuvaa katsoessa mieleen (<a href="http://hannusalmi.blogspot.com/2009/12/2010-1984.html">tosin kirjoitin näistä blogiin jo vuonna 2009</a>, kun edellisen kerran Hyamsin tulkinnan katsoin). Ensimmäinen liittyy Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton suhteeseen. Clarken romaanissa, ja Hyamsin elokuvassa, kylmän sodan jännitteet ovat jatkuneet vuoteen 2010. Kun elokuvaa tehtiin vuonna 1984, ei joko osattu tai uskallettu nähdä itäblokin romahdusta vaan maailman kahtiajako jatkuisi pitkälle tulevaisuuteen.<i> 2010 </i>näyttää vastakkainasettelun siinä mielessä absurdina, että kun Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton suhde eskaloituu Väli-Amerikan (kuvitteellisten) tapahtumien seurauksena, myös astronauttien ja kosmonauttien yhteistyö kaukana Jupiterin kiertoradalla halutaan lopettaa. Yhdysvallat määrää omat miehensä vetäytymään Discovery-alukselle ja jättämään neuvostoliittolaiset Leonov-alukselleen. Elokuva ottaa kuitenkin etäisyyttä valtiollisista määräyksistä, sillä astronautit ja kosmonautit päättävät jatkaa yhteistyötä, äärimmäisissä olosuhteissa. Koko elokuva päättyy lopulta rauhansanomaan, kun kosmisen käänteen edessä Yhdysvallat ja Neuvostoliitto ymmärtävät vetäytyä aseellisesta konfliktista.<br /><p></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsuFNcudRWtObpWB7USgOh61QwRlbSlgngOjNOq1E0yDo-JRfgdIXG-B6x9e2LHfD7Z5tOm2LKPceAK7IBsSpK5Lb-h6SloKc4q5vLa7-EVqUhi_FOhlJ4S1871jCGedhR3YPcvUUTKGdlVIv_sc6J4vuvC8quVTp8BJboDre_YfoshGh5efrwUlqRP8iB/s1096/3.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="548" data-original-width="1096" height="100" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsuFNcudRWtObpWB7USgOh61QwRlbSlgngOjNOq1E0yDo-JRfgdIXG-B6x9e2LHfD7Z5tOm2LKPceAK7IBsSpK5Lb-h6SloKc4q5vLa7-EVqUhi_FOhlJ4S1871jCGedhR3YPcvUUTKGdlVIv_sc6J4vuvC8quVTp8BJboDre_YfoshGh5efrwUlqRP8iB/w200-h100/3.jpg" width="200" /></a></div>Toinen kiinnostava näkökulma on suhde teknologiaan. Jos Kubrickin elokuva oli kriittinen suhteessaan tekoälyyn ja tietokoneistumiseen, Hyamsin ohjauksessa asetelma muuttuu. Jo alusta lähtien <i>2010 </i>näyttää tietokoneistumisen osana arkielämää, ja Floyd nähdään työskentelemässä rannalla kannettavan tietokonaan avulla. Tämä näky oli vuonna 1984 todella harvinaista, mutta elokuva uumoili sen muuttuvan arkipäiväksi vuoteen 2010 mennessä. Tietotekniikkasuhteen kannalta olennaista on HAL-tietokoneen uudelleen elvyttäminen. Elokuvan lopussa HAL joutuu jäämään Discoverylle ja tuhoutumaan, jotta yhdysvaltalaiset ja neuvostoliittolaiset avaruusmatkailijat pääsisivät turvallisesti kotiin. HAL ymmärtää tilanteen ja tekee palveluksen ihmiskunnalle.Vuoden 1984 tulkinnassa teknologia on tiukasti ihmisen kontrollissa.<p></p>hannusalmihttp://www.blogger.com/profile/08705583764893001886noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8971884532598680923.post-22089398769660831932023-12-29T19:49:00.127+02:002023-12-30T21:32:07.010+02:002001: Avaruusseikkailu (2001: A Space Odyssey, 1968) <p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0PFcj41cDv1aErQ_IJct70JOEQ_rR-I7JA7QV4gzfcmxk-sf9QbXtdyNBXI37Um-qnJxo5rOJySF8Py0tMZ2F-kkAPv1aRqQTyPS2xnyVAW3XDmO_sfHhrpgsN2xIP1B5JJZ6hDTWiiLXJ_L2I1yi2yZimw07hcJB1dI66p-DoHIMurTryJyxM5nSMm6Z/s600/1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="407" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0PFcj41cDv1aErQ_IJct70JOEQ_rR-I7JA7QV4gzfcmxk-sf9QbXtdyNBXI37Um-qnJxo5rOJySF8Py0tMZ2F-kkAPv1aRqQTyPS2xnyVAW3XDmO_sfHhrpgsN2xIP1B5JJZ6hDTWiiLXJ_L2I1yi2yZimw07hcJB1dI66p-DoHIMurTryJyxM5nSMm6Z/w136-h200/1.jpg" width="136" /></a></div>Pitkästä aikaa katsoimme Stanley Kubrickin elokuvan <i>2001: Avaruusseikkailu </i>(2001: A Space Odyssey, 1968). Taisin nähdä sen ensimmäisen kerran Turun elokuvakerhon esityksessä Dominon valkokankaalta 1980-luvun alussa. Visuaalisesti vaikuttava, eeppinen teos oli omimmillaan suuressa kuvakoossa. Seuraavat kerrat taisinkin tihrutella elokuvaa VHS-kasetilta, varmaankin väärässä kuvasuhteessa. Televisiossa <i>2001: Avaruusseikkailu </i>nähtiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 1990. Olen syntynyt vuonna 1961, ja vaikka en Kubrickin elokuvaa ensi-iltavuonna nähnytkään, sen vaikutukset ulottuivat siihen avaruudelliseen optimismiin, joka oli vallalla kuulentojen aikakaudella. Katselimme televisiosta Apollo 11:n laskeutumista kuuhun heinäkuussa 1969, ja olen myöhemmin ymmärtänyt, että Kuustudio-lähetyksen alkumusiikkina kuultiin samoja säveliä kuin Kubrickin elokuvassa: Richard Straussin <i>Also sprach Zarathustran</i> alkusoittoa. Ihmiskunta oli lähtenyt ”avaruusseikkailulle”. Samaan aikaan keskusteltiin siitä, millainen maailma olisi vuonna 2000. Vaikka se oli vain muutaman vuosikymmenen päässä, se tuntui fantastisen kaukaiselta.<p></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJJ3iNQjathxj9U3vVL6XIA9RWbjZ3LesIbMhTK6Z3DiIO3yiejN7jdp17HxfHFTER5TzpnB6S5sDpi-TyqeS8oDlfUuD6wmuShjgwad9oLoXCtbNfvTudTSgsCF9pVb_ti8cp5VxEoOQQMfYDCurSd0IBoWl2icBuE3jo6HwSN47DWUyRNwrFMG2_GC8r/s334/3.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="151" data-original-width="334" height="91" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJJ3iNQjathxj9U3vVL6XIA9RWbjZ3LesIbMhTK6Z3DiIO3yiejN7jdp17HxfHFTER5TzpnB6S5sDpi-TyqeS8oDlfUuD6wmuShjgwad9oLoXCtbNfvTudTSgsCF9pVb_ti8cp5VxEoOQQMfYDCurSd0IBoWl2icBuE3jo6HwSN47DWUyRNwrFMG2_GC8r/w200-h91/3.jpg" width="200" /></a></div>Vuoden 1968 horisontissa <i>2001: Avaruusseikkailu </i>oli pitkä teos: siinä oli alkutekstejä edeltävä alkumusiikki ja myös väliaika. Kestoa oli silti vain 142 minuuttia, mikä on nykyään aivan normaali pituus. Eeppistä vaikutelmaa rakentaa lavea aikajänne, joka ulottuu ihmiskunnan alkuhärämistä vuoden 2001 maailmaan. Lisäksi elokuvan rytmi on paikoitellen tietoisen raukea. Kun esihistoriasta siirrytään legendaarisen siirtymän kautta tulevaisuuteen, avaruusalusten keinunta wienervalssin tahtiin on tietoisen hidasta. Kubrickin universumissa avaruusalukset eivät porhalla pikavauhtia vaan pikemminkin hitaan pitkäveteisesti. Pan Amin kuumatkalla Heywood R. Floyd (William Sylvester) on nukahtanut kuin pitkällä mannertenvälisellä lennolla. Kubrick on tarkka yksityiskohdissa: lentoemännän jalassa olevat kengät, ”grip shoes”, näytetään katsojalle, samoin painottoman tilan wc:n käyttöohje.<br /><p></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSlPFW1WBKeOufasTqnjiosiFU5IOXW88txATcklnNE44OBMM3qTWDU-p9FjwoUH5dI_MWHPx7uTZwfWE6WDzm0Xh1VPqoG3cx-me2qFy5cF1ExFy_51GDGAp_4bsFTrfMBn3s9eRXAef-5yrfYn2bCFPUln8E_nmfVMdAjNNLA0_gMYdsRd5ZPcHUXCs9/s300/2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="168" data-original-width="300" height="112" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSlPFW1WBKeOufasTqnjiosiFU5IOXW88txATcklnNE44OBMM3qTWDU-p9FjwoUH5dI_MWHPx7uTZwfWE6WDzm0Xh1VPqoG3cx-me2qFy5cF1ExFy_51GDGAp_4bsFTrfMBn3s9eRXAef-5yrfYn2bCFPUln8E_nmfVMdAjNNLA0_gMYdsRd5ZPcHUXCs9/w200-h112/2.jpg" width="200" /></a></div><i>2001: Avaruusseikkailu </i>on kestänyt aikaa erinomaisesti, paremmin kuin Arthur C. Clarken romaani. Vaikka Kubrick on tarkka yksityiskohdissa, elokuvassa ei kuitenkaan anneta turhaa tarinallista tietoa, mikä rasittaa esimerkiksi Peter Hyamsin vuonna 1984 ohjaamaa jatko-osaa. Mystisen monoliitin merkitys jää avoimeksi tulkinnoille: sen on nähty ilmentävän ihmiskunnan kehitysaskeleita, kohtaamista tuntemattoman kanssa, selittämätöntä, joka seuraa sukupolvia. Ja se merkitsee myös kohtaamista maan ulkopuolisen elämän kanssa, astumista uuden kynnykselle. <i>Avaruusseikkailun</i> päähahmo on David Bowman (Keir Dullea), joka elokuvan lopussa syöksyy toiseen maailmaan, mutta varmaankin muistettavin hahmo on HAL 9000 -tietokone, jonka ääntä esittää Douglas Rain. <i>2001: Avaruusseikkailu </i>sisältää kiinnostavia keskusteluja tekoälystä ja muistuttaa hyvin siitä, miten tekoälyä 1960-luvulla käsitteellistettiin.<br /><p></p>hannusalmihttp://www.blogger.com/profile/08705583764893001886noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8971884532598680923.post-9719404888241400482023-12-28T18:56:00.083+02:002023-12-29T20:36:20.282+02:00Lainsuojattomien armoilla (Rawhide, 1951)<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmzvm5iKJMQf4SCgfhNcDJ-JpvTZC49Hwa_lffA56XKGt1HwuSayzp42gGRzzqOs5rG_m_x3AYESTNO_di9_gXJKHtHjAOxZWBjhMctFzshyphenhyphenhZsvSH9J1JTZ14nzBzsJmyjn8ZLjV6fM9NK93tzzrv2eKRCBV45YQVh3EZAw1hKJXq4RsPyMSqMAXW53g0/s500/1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="399" data-original-width="500" height="159" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmzvm5iKJMQf4SCgfhNcDJ-JpvTZC49Hwa_lffA56XKGt1HwuSayzp42gGRzzqOs5rG_m_x3AYESTNO_di9_gXJKHtHjAOxZWBjhMctFzshyphenhyphenhZsvSH9J1JTZ14nzBzsJmyjn8ZLjV6fM9NK93tzzrv2eKRCBV45YQVh3EZAw1hKJXq4RsPyMSqMAXW53g0/w200-h159/1.jpg" width="200" /></a></div>Olen harrastanut aina silloin tällöin <a href="http://hannusalmi.blogspot.com/search/label/Hathaway%20Henry">Henry Hathawayn</a> elokuvien katsomista, mutta projekti on aina keskeytynyt. Aikanaan 1990-luvulla hankin puuttuvia elokuvia Yhdysvalloista NTSC-nauhoina tai vaihtureina Peter von Baghilta. Mieleen on jäänyt Petterin VHS-kasettien paketti, jossa oli saatteena lyhyt viesti: ”Tule onnelliseksi niin kuin miljoonat ennen sinua!” Tulinhan minä, ja totta: Hathaway on aina ollut mainstream-ohjaaja, jonka elokuvat ovat saaneet suuren levityksen. Toisaalta, katoavaista on mainen kunnia, sillä osa ohjaajan elokuvista on kadonnut kokonaan ohjelmistoista. Uransa aikana Hathaway ohjasi paljon lännenelokuvia, ja nyt huomaan, että en ole koskaan blogannut vuonna 1951 valmistuneesta westernistä <i>Rawhide</i>. Suomessa sitä on esitetty nimillä <i>Lainsuojattomien armoilla</i> ja <i>Epätoivoinen piiritys</i>. <br /><p></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIZBbwQavBO79kg1D9UoOfrXS_adYebV9FmKZlhFMkfIjlNvtzLyZ5dhhX4qhgCs3FD2RWDtzNfoO8IvP-1KOd8r_eMLhXjOeXXViT4MWQMt2i6GgxqifTKM_FMwUBYKymG6XlIcbmukMR6sGNGEhCPPhSQs4Dj8LxgpvkD0hxGx3CLCwaaJ3dFZ6IZL3x/s525/2.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="392" data-original-width="525" height="149" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIZBbwQavBO79kg1D9UoOfrXS_adYebV9FmKZlhFMkfIjlNvtzLyZ5dhhX4qhgCs3FD2RWDtzNfoO8IvP-1KOd8r_eMLhXjOeXXViT4MWQMt2i6GgxqifTKM_FMwUBYKymG6XlIcbmukMR6sGNGEhCPPhSQs4Dj8LxgpvkD0hxGx3CLCwaaJ3dFZ6IZL3x/w200-h149/2.png" width="200" /></a></div>Dudley Nicholsin käsikirjoittama tarina tuo mieleen John Fordin klassikon <i>Hyökkäys erämaassa</i> (Stagecoach, 1939), joka oli niin ikään Nicholsin käsialaa vaikkakin perustui Ernest Haycoxin novelliin. <i>Rawhide </i>on sen sijaan alkuperäiskäsikirjoitus: asetelma on läpikotaisin tuttu siinä mielessä, että tapahtumat sijoittuvat postivaunujen reitille, yksinäiselle asemalle, mutta Nichols on höystänyt kertomusta uudenlaisille piirteillä. Tom Owens (Tyrone Power) on aseman apulaisena, mutta on postifirman johtajan poika, joka on harjaantumassa alaan. Vinnie Holt (Susan Hayward) on puolestaan yksinhuoltaja, jonka tarina paljastuu vasta myöhemmin. Hän on lapsen täti, joka on viemässä pienokaista isänsä luokse. Elämänkohtalot järkkyvät, kun paikalle saapuu Rafe Zimmermannin (Hugh Marlowe) johtama rikollisryhmä, joka janoaa kultalastia.<br /><p></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjyfCLY8_qNirNZGjASD71t7Ou0BJyTsXm-YZWRLVaZxeV_2mdTNEMywMFvIcPFOlv0QY_927G-uoxwaPo-Ro_txuW2jk8aI4moeFZcyAnRwZtN2SXfbP7VuTAahN3mZYKOORxO-1MY2hC_HqwUz7_nPqdfoFEAZwqiRDt_y_ZiXK9G7RgXCthNk_1GsptK/s320/3.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="150" data-original-width="320" height="94" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjyfCLY8_qNirNZGjASD71t7Ou0BJyTsXm-YZWRLVaZxeV_2mdTNEMywMFvIcPFOlv0QY_927G-uoxwaPo-Ro_txuW2jk8aI4moeFZcyAnRwZtN2SXfbP7VuTAahN3mZYKOORxO-1MY2hC_HqwUz7_nPqdfoFEAZwqiRDt_y_ZiXK9G7RgXCthNk_1GsptK/w200-h94/3.jpg" width="200" /></a></div>Tapahtumat sijoittuvat kokonaan erämaan keskellä sijaitsevaan rakennukseen ja sen lähiympäristöön. Tom ja Vinnie esiintyvät avioparina pystyäkseen taitelemaan rikollisryhmää vastaan. Hurjimman roolisuorituksen tekee Jack Elam (1920–2003), joka on Zimmermannin iljettävä apuri Tevis. Elam saa tässä elokuvassa näyttää koko repertuaarinsa. Kaiken kaikkiaan <i>Rawhide </i>toimii hyvin, ja Hathawayn ohjaus on sujuvaa. Pieni yksityiskohta jää mieleen: Hathaway käyttää paljon ympäristön ääniä, mikä avartaa vaikutelmaa siitä, mitä yksinäisen aseman ulkopuolella on. Kojoottien huudot kuuluvat öisin, ja päiväkohtauksissa ääniraidalla käytetään lintujen viserrystä. En saanut kiinni, minkä linnun laulua elokuvassa on käytetty. Kaktuspeukaloinen sopisi tähän hyvin!<br /><p></p>hannusalmihttp://www.blogger.com/profile/08705583764893001886noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8971884532598680923.post-88726724021856580642023-12-27T18:09:00.085+02:002023-12-29T18:45:31.052+02:00Naisreportteri rakastuu (Christmas in Connecticut, 1945)<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVyHe7Xm1wP8K7ydyYe-_V0Xuxvr3FGUEATsluT46WqPVe12MWbj1ZwQ406tWavsreUB6uTwSLpZpHGmhUaVCADq7rgWAy23aBFp0AuzcYeKOZzys_QkvQJNrjxbyN5Tzeh1frnw-rqfJTQsNJlmJntReFFEpMttQOw0Ux3nXHSv3j97VQWIO2g_y7uww9/s2100/1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2100" data-original-width="1400" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVyHe7Xm1wP8K7ydyYe-_V0Xuxvr3FGUEATsluT46WqPVe12MWbj1ZwQ406tWavsreUB6uTwSLpZpHGmhUaVCADq7rgWAy23aBFp0AuzcYeKOZzys_QkvQJNrjxbyN5Tzeh1frnw-rqfJTQsNJlmJntReFFEpMttQOw0Ux3nXHSv3j97VQWIO2g_y7uww9/w133-h200/1.jpg" width="133" /></a></div>Warnerin tuottama ja Peter Godfreyn ohjaama <a href="http://hannusalmi.blogspot.com/2014/12/naisreportteri-rakastuu-1945.html"><i>Naisreportteri rakastuu</i> (Christmas in Connecticut, 1945)</a> sopisi erinomaisesti televisio-ohjelmistoon jouluna. Katsoin elokuvan viimeksi yhdeksän vuotta sitten, ja bloggasin siitä silloin. Sujuva screwball-komedia tarjoaa nokkelaa sanailua, yllättäviä juonenkäänteitä ja erinomaisia näyttelijäsuorituksia. Naispääroolia, toimittaja Elizabeth Lanea esittää Barbara Stanwyck ja muhkeaa lehtipomoa Alexander Yardleya Warnerin film noir -elokuvista tuttu Sydney Greenstreet. Lane on luonut näyttävän uran ruokakolumnistina ja rakentanut mielikuvan idyllisestä elämästään Connecticutin maaseudulla. Tosiasiassa hänellä ei ole maaseutukotia, eikä liioin aviomiestä ja lasta. Joulun lähestyessä Yardley ilmoittaa haluavansa viettää pyhäpäivät Lanen luona rintamalta kotiutuneen Jefferson Jonesin (Dennis Morgan) kanssa. Pikapikaa kulissit pystytetään ja avuksi rientää Lanen sitkeä kosija John Sloan (Reginald Gardiner). Sloan yrittää avioitua Lanen kanssa ennen joulua ja tuomarikin on paikalla useaan otteeseen, mutta aina viime tingassa vihkiminen siirtyy. <br /><p></p><p></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfSs8uFqTEoGNRUyxF6bnUZ2_rSOKT_r-mRaSq8KpW7hR7rzhm1iejqpnfJycNdwgc29EqKDWNv1xOfeLiJy5AmnFjbOqrhXbehnryW9cRsqmbCrlFBdiXdOhETNpQdWgJnaatd6eI5y3HO9SqNaRljkAmqORYrTon2PGVJkPYdHak9z7mKWLED-njyHAb/s3500/2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2280" data-original-width="3500" height="130" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfSs8uFqTEoGNRUyxF6bnUZ2_rSOKT_r-mRaSq8KpW7hR7rzhm1iejqpnfJycNdwgc29EqKDWNv1xOfeLiJy5AmnFjbOqrhXbehnryW9cRsqmbCrlFBdiXdOhETNpQdWgJnaatd6eI5y3HO9SqNaRljkAmqORYrTon2PGVJkPYdHak9z7mKWLED-njyHAb/w200-h130/2.jpg" width="200" /></a></div><i>Christmas in Connecticut </i>on viihdyttävä komedia, jonka jaksaa hyvin katsoa uudelleen. Ensimmäisellä katsomiskerralla huomio kiinnittyi siihen, miten toinen maailmansota on läsnä. Elokuva alkaa seuraamalla Jonesin tarinaa: tämä näkee nälkää sodan keskellä, pelastusveneessä. Vähitellen päähuomio siirtyy itsenäisen toimittajan, Elizabeth Lanen hahmoon ja hänen uraansa, jota Yardsley autoritäärisyys ei onnistu nujertamaan. Tällä katsomiskerralla huomio kiinnittyi aikalaisviitteisiin: Sloan haaveilee modernista asuntorakentamisesta, ja connecticnutilaiset lapset tuntuvat viittaavan babyboomiin, joka oli Yhdysvalloissa jo alkanut. Elokuvassa on kiinnostavia viittauksia myös Eurooppaan. S. Z. Sakall esittää unkarilaista kokkia, jonka Lane saa tuekseen, ja Una O'Connor irlantilaista palvelijaa Norahia. Kun elokuva nähtiin Suomessa jouluna 1946, <i>Ilta-Sanomat </i>luonnehti elokuvan komediallisuutta seuraavasti: ”Paikka paikoin ilonpito on räiskyvän riemullista, niinkuin esim. lehmän osallistuessa kuutamokuherteluun, lapsen vaihdot ja kellon nieleminen. Hauskaa joulua voi <i>Naisreportterin </i>seurassa hilpesti toivotella.”<br /><p></p>hannusalmihttp://www.blogger.com/profile/08705583764893001886noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8971884532598680923.post-52881149372476736162023-12-17T18:41:00.088+02:002023-12-28T19:35:05.475+02:00Ennio (2021)<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjp1bVVlFqeJKJP3K55-f3OkEPY98iEdYhpukZ7RbZ_HYhrWbeZQtE1qLqACPIGPNsENiQfU6lcOyLYbfVxDaJ_1UnwKPs11TgTMmQfo1WjLXhTnspX2wJq-J5Q11PUbz8fNTI0ij4R9tsyriDcklvSEEe_U99IzhY3X0GoOqCCl0mfdgtgz1N_-sYLT8tg/s528/1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="528" data-original-width="417" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjp1bVVlFqeJKJP3K55-f3OkEPY98iEdYhpukZ7RbZ_HYhrWbeZQtE1qLqACPIGPNsENiQfU6lcOyLYbfVxDaJ_1UnwKPs11TgTMmQfo1WjLXhTnspX2wJq-J5Q11PUbz8fNTI0ij4R9tsyriDcklvSEEe_U99IzhY3X0GoOqCCl0mfdgtgz1N_-sYLT8tg/w158-h200/1.jpg" width="158" /></a></div>Giuseppe Tornatoren dokumentti Ennio Morriconesta valmistui keväällä 2021. Katsoessani elokuvaa mieleeni nousivat Jean-Paul Belmondon hautajaiset saman vuoden syksyltä. Belmondon saattomusiikiksi oli valittu Morriconen ”Chi mai”, jota säveltäjä käytti ensimmäisen kerran Jerzy Kawalerowiczin elokuvassa <i>Maddalena </i>(1971). Uudelleen Morricone hyödynsi sävellystään Georges Lautnerin ohjauksessa <i>Le Professionnel</i> (1981), jota Belmondo tähditti. ”Chi mai” tuli tunnetuksi myös Carlo Nistrin sanoittamana ja Milvan tulkitsemana lauluna vuonna 1972. Jos oikein muistan, Tornatoren dokumentissa ”Chi mai” jää mainitsematta. Ehkäpä tilanne olisi toinen, jos Tornatoren elokuva olisi valmistunut vuotta myöhemmin, sillä niin vaikuttava kappale oli Belmondon viimeisellä matkalla. <br /><p></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfJKCtpfFODKvpT6S8pLNOLmsoVe3g5sufSf4P7fD5TuQxrPRmVP2uUEL-SY2h0OyFAt5dP2r5RWO3lvn5BvVx_JMm7gVpniged9S_Gf_GJKG3D3R1T4A5d8BKA0ywMUtFZ5pu6YnV3idajMnBXe6JI5F5q5GTWTx2gQIg0UDHetHd_zmoysXP-81QPczg/s275/2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="183" data-original-width="275" height="133" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfJKCtpfFODKvpT6S8pLNOLmsoVe3g5sufSf4P7fD5TuQxrPRmVP2uUEL-SY2h0OyFAt5dP2r5RWO3lvn5BvVx_JMm7gVpniged9S_Gf_GJKG3D3R1T4A5d8BKA0ywMUtFZ5pu6YnV3idajMnBXe6JI5F5q5GTWTx2gQIg0UDHetHd_zmoysXP-81QPczg/w200-h133/2.jpg" width="200" /></a></div>Erittäin kiinnostavaa katsottavaa Tornatoren dokumentti silti on. Alussa ja lopussa on hyödynnetty lyhyitä haastatteluinserttejä samaan tapaan kuin tv-tuotannoissa usein tehdään, ja ne olisi mielestäni hyvin voinut jättää pois. Sen sijaan dokumentti alkaa vaikuttavasti kuvaamalla Morriconea asunnossaan tai työhuoneessaan, kuntoilemassa ja istumassa pöytänsä ääressä. Alku tuo muutoinkin säveltäjän lähelle katsojaa, ja Morriconesta rakentuu herkkä kuva. Kiinnostava on koko opiskeluvuosia kuvaava jakso, jossa Morricone kertoo jännitteisestä suhteestaan opettajaansa Goffredo Petrassiin. Tornatore antaa sijaa myös Morriconen elokuvauran varjoon helposti unohtuvalle uralle italialaisten popkappaleiden sovittajana ja innovaattorina. Morricone kertoo muun muassa kappaleesta ”Se telefonando”, joka tuli tunnetuksi Minan esittämänä. Todella hienoa, että Tornatore ehti toteuttaa projektinsa ja antaa Morriconelle itselleen puheenvuoron. Jokaisessa repliikissä välittyy intohimo musiikkia kohtaan. Morricone menehtyi 6. heinäkuuta 2020, eikä hän varmaankaan ehtinyt nähdä lopullista elokuvaa. <br /><p></p><p><br /></p>hannusalmihttp://www.blogger.com/profile/08705583764893001886noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8971884532598680923.post-62779503838427847612023-12-10T21:17:00.000+02:002023-12-10T21:17:15.837+02:00Dyyni (Dune, 2021)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgT6Bww8VCuU0Czsb0P1nxgcSgvufjCUPr-x4G7KBUVUCqYOA8imAt-5z12v4srIiQudkebu37kaAeK4VqJUgFSsdLrQPO796YoHzQhqnMwYpdxhzMPKk0dSK8yxupbqdqi_8ZMfw52aNV_dxxy8QNyxBW77rGH4RDUyKL339vY3abTeesnpxx5MDuKZe-X/s1280/1.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="1280" height="113" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgT6Bww8VCuU0Czsb0P1nxgcSgvufjCUPr-x4G7KBUVUCqYOA8imAt-5z12v4srIiQudkebu37kaAeK4VqJUgFSsdLrQPO796YoHzQhqnMwYpdxhzMPKk0dSK8yxupbqdqi_8ZMfw52aNV_dxxy8QNyxBW77rGH4RDUyKL339vY3abTeesnpxx5MDuKZe-X/w200-h113/1.jpg" width="200" /></a></div>Katsoimme vasta nyt Denis Villeneuven <i>Dyynin</i> (Dune, 2021), joka jäi ensi-illan aikaan näkemättä. Ehkäpä nyt on oikea hetki, sillä elokuvan jatko-osa on pian tulossa. En ole aivan varma, miten <i>Dyyni</i> kerronnallisesti hahmottuu, tai mitä ohjaajalla on takataskussaan jatkoa ajatellen. Tarina toki perustuu Frank Herbertin romaanisarjaan, joten on selvää, että eeppinen kaari on ensimmäisessä osassa vasta aluillaan. Aikanaan David Lynchin <i>Dyynissä</i> (Dune, 1984) tuntui, ettei ohjaajalla ollut kysyä rakentaa fantastista maailmaa vaan alkuun oli ladattu jonkinlainen informaatiopaketti. Villeneuve onnistuu sen sijaan erinomaisesti, annostelemalla tietoja siitä, millaiseen todellisuuteen tarina sijoittuu. Villeneuven <i>Dyyni</i> käynnistyy taitavasti.<div><br /><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTmrNIDCmSC6fEPEZHwCChq9ixxV-Yghxf5dD9k7bJe1ag2xhVSuluGmDIaJXK95t4nKhnYcyPl6c_qRDeHnQVqy-_5EAg0bVo4suLt3B0uOvX_w9-Lsh9mGPJValEgh080XdxEBHo9xM5kIc1uvHJAd1qYucQtZwu1iXE7olQa06EGx0G9qQ9IRXyNz4I/s5182/2.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3887" data-original-width="5182" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTmrNIDCmSC6fEPEZHwCChq9ixxV-Yghxf5dD9k7bJe1ag2xhVSuluGmDIaJXK95t4nKhnYcyPl6c_qRDeHnQVqy-_5EAg0bVo4suLt3B0uOvX_w9-Lsh9mGPJValEgh080XdxEBHo9xM5kIc1uvHJAd1qYucQtZwu1iXE7olQa06EGx0G9qQ9IRXyNz4I/w200-h150/2.jpg" width="200" /></a></div>Varmasti <i>Dyynin</i> suurin haaste on ollut rihmastoisen tarinavyyhdin kertominen siten, että katsoja pysyy mukana. Itse varauduin siihen, ettei kaikkea tarvitse ymmärtääkään, koska kaikelle fiktion tarjoamalle tiedolle ei selitystä olekaan. Villeneuven tulkinnasta minulle tuli hyvin shakespearelainen vaikutelma: teksti ei ole kovin runollista, mutta vallanpitäjien ja sukujen kamppailut tuovat tarinaan suurten kuningasnäytelmien tuntua. Ehkä tämä luonne heijastuu myös siinä, miten elokuva rakentuu. Näyttävien erämaakuvien rinnalla paljon tapahtuu kulisseissa, vallan kabineteissa, jotka on kuvattu Unkarissa studio-olosuhteissa.<br /></div><div><br /></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhR6phdVrMHETGt0rSmdw7_bppxjb9o3u9GhK0wJsASAEGCpa0RWthJKd23aD3xKII_tUc-iT5-_6lWzorX9VOKR2IeRLa7BK6l9wLvjz4m-HyPcTBwUGP8tjFial3LKfZH0a3eKGfT11NZ2ALAtfWlFHR3jyvK24iaFpY6rcmj4B61XsVA-sxwy1aHYBvX/s1200/3.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="1200" height="133" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhR6phdVrMHETGt0rSmdw7_bppxjb9o3u9GhK0wJsASAEGCpa0RWthJKd23aD3xKII_tUc-iT5-_6lWzorX9VOKR2IeRLa7BK6l9wLvjz4m-HyPcTBwUGP8tjFial3LKfZH0a3eKGfT11NZ2ALAtfWlFHR3jyvK24iaFpY6rcmj4B61XsVA-sxwy1aHYBvX/w200-h133/3.jpg" width="200" /></a></div><i>Dyynissä</i> viehättää sen ajankohtaisuus, vaikkakin keskeiset teemat ovat olleet ajankohtaisia siitä lähtien, kun koko saaga sai alkunsa. Frank Herbertin romaani syntyi aikana, jolloin koloniaalinen kulttuuri natisi liitoksissaan. Ensimmäiset valokuvat maapallosta avaruudesta kuvattuna tekivät tietoiseksi siitä, miten pienellä planeetalla lopulta elämme ja miten haurasta elämä voi olla. <i>Dyynissä</i> luonnonvarojen häikäilemätön hyödyntäminen on keskiössä: rohdoksi kutsuttua ainetta ammennetaan rutikuivalta Arrakis-planeetalta. <i>Dyynin </i>ensimmäisessä osassa on kiehtova jännite kabinettien kalkyloinnin ja unien ja enteiden maailman välillä. Kiinnostavaa nähdä, mihin suuntaan tarina seuraavassa osassa kehittyy.<br /></div><div><br /></div></div>hannusalmihttp://www.blogger.com/profile/08705583764893001886noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8971884532598680923.post-50776850417167726432023-11-25T18:17:00.000+02:002023-11-25T18:17:14.271+02:00Syvillä vesillä (Deep Waters, 1948)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPO9Em1F3adOjC3Sl_cZvWQp2bhNy9sL9GQDelF98h-XbZzHOCsH84dh44DDIwWx2BAhRRQycTzKr9XgQb_N5ERq0WBZfpNxyAC2Nps_6AeUsV2ykb7bIPYFcKZN9S0QZSvQ233LeVFm8Oo65s2yb3JTs45NbO2KDv5p5YDr1EJ-tsL-6cnQN-zvcUzIO2/s281/1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="281" data-original-width="190" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPO9Em1F3adOjC3Sl_cZvWQp2bhNy9sL9GQDelF98h-XbZzHOCsH84dh44DDIwWx2BAhRRQycTzKr9XgQb_N5ERq0WBZfpNxyAC2Nps_6AeUsV2ykb7bIPYFcKZN9S0QZSvQ233LeVFm8Oo65s2yb3JTs45NbO2KDv5p5YDr1EJ-tsL-6cnQN-zvcUzIO2/w135-h200/1.jpg" width="135" /></a></div>Henry Kingin ohjaama <i>Syvillä vesillä</i> (Deep Waters, 1948) valmistui tilanteessa, jossa tummasävyiset rikoselokuvat ja intohimoiset melodraamat olivat muotia. Jos aikanaan katsojat ovat on menneet elokuvateatteriin pelkästään mainosten perusteella, he ovat varmaankin pahasti pettyneet. Elokuvan julisteessa pääroolien esittäjät Dana Andrews and Jean Peters nähdään intohimoisessa kohtauksessa, jossa Andrews on kaapannut Petersin syleilyynsä. Taustalla näkyy myrskyävää merta ja salamointia. Näyttelijät tuntuvat olevan myös aivan eri vaatetuksessa kuin itse elokuvassa. Mainosjulisteessa nähtiin niin ikään kirjan kansi, joka mahdollisesti oli osalle yleisöstä tuttu ja antoi vihjeen siitä, että tulossa oli jotakin aivan muuta kuin intohimomelodraama. Tarina perustui Ruth Mooren vuonna 1946 julkaisemaan romaaniin <i>The Spoonhandle</i>.<div><br /><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvXoapeqECjL4n3i4E2jCXOBmxzkHgbwjdGhXJfoaLVu_Pq2orBi4NcKqCTA-kduAKwGUsDmgiuWRaET1GxPTzfskqVAKediAxQQk7eEaYxeigrhq3kBOaP3o4QHP6VsGFrI5lwGOYJZarrMFkXQEUK1htHzYY1OYzRPBttGFsQRsi5eX2bVdn_16ruNev/s1144/2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="868" data-original-width="1144" height="152" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvXoapeqECjL4n3i4E2jCXOBmxzkHgbwjdGhXJfoaLVu_Pq2orBi4NcKqCTA-kduAKwGUsDmgiuWRaET1GxPTzfskqVAKediAxQQk7eEaYxeigrhq3kBOaP3o4QHP6VsGFrI5lwGOYJZarrMFkXQEUK1htHzYY1OYzRPBttGFsQRsi5eX2bVdn_16ruNev/w200-h152/2.jpg" width="200" /></a></div>Ruth Moore (1903–1989) tunnetaan Mainen osavaltion elämää kuvanneena kirjailijana, joka mielellään antoi sijaa arkipäivän kokemuksille. Tämä näkyy myös Henry Kingin elokuvasovituksessa, joka kuvaa rannikkoseudun elämää. Oli tärkeää, että katsoja kuljetettaisiin Mainen maisemiin. Kun elokuva nähtiin Suomessa vuonna 1949, ympäristö kiinnitti huomiota. Suomen Sosialidemokraatin arvostelija kirjoitti: ”<i>Syvillä vesillä</i> on kuvattu suurimmaksi osaksi – kaikilta ulkokuviltaan – Pohjois-Amerikan koillisrannikolla sijaitsevassa Mainen valtiossa. Tästä syystä sitä eivät vaivaa amerikkalaisen studioelokuvan kiiltokuvamaiset studiomaisemat. Siinä puhaltavat raikkaat merituulet ja siinä on suolaisen meriveden pärskyä.” Arvostelija päätti arvionsa kysymykseen: ”Eikö suomalainen elokuva voisi joskus käsitellä meikäläisten rannikoiden kalastajien elämää näin raikkaasti ja arkisen kodikkaasti?”</div><div><br /></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgw5maoeWBZMXsp2pTkC16lRHknfCTMH-4zyTCiM2wACzwu_pBk0KHvhg0rh1MM4p3aN-CvBO9foRiQHS7lH7PyMj0ycUo40NyugeXJmtzK8nlvH0Fe3jaRnU86Qdm2KOwXmdQKNPePZNgNWKfILSyWh9-rftseaMz-ihNcVqf-o8nZGczEKV2pq9J2MOyW/s1440/3.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1052" data-original-width="1440" height="146" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgw5maoeWBZMXsp2pTkC16lRHknfCTMH-4zyTCiM2wACzwu_pBk0KHvhg0rh1MM4p3aN-CvBO9foRiQHS7lH7PyMj0ycUo40NyugeXJmtzK8nlvH0Fe3jaRnU86Qdm2KOwXmdQKNPePZNgNWKfILSyWh9-rftseaMz-ihNcVqf-o8nZGczEKV2pq9J2MOyW/w200-h146/3.jpg" width="200" /></a></div><i>Syvillä vesillä</i> kuvaa Mainen rannikon kalastajien elämää. Hod Stillwell (Dana Andrews) pyytää hummereita, ja hänen avustajansa Joe Sanger (Cesar Romero) haaveilee minkkitarhauksesta ja kaniinien kasvatuksesta. Tarinan keskiössä on kuitenkin orvoksi jäänyt Donny (Dean Stockwell), jonka isä on ollut kalastaja ja joka ei sosiaaliviranomaisten tahdosta huolimatta malta pysyä poissa vesiltä. Sosiaalityöntekijä Ann Freeman (Jean Peters) on löytänyt Donnylle kodin rouva McKayn (Anne Revere) luota, mutta Donny ei tahdo viihtyä. Dean Stockwell on todella vakuuttava, mutta niin on myös Anne Revere yrmeänä mutta lopulta rehtinä kasvattajana. Ohjaaja Henry King oli tässä vaiheessa jo veteraani: hänhän oli aloittanut ohjaustyöt jo 1910-luvulla.<br /></div><div><br /></div></div>hannusalmihttp://www.blogger.com/profile/08705583764893001886noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8971884532598680923.post-37675777466053283742023-11-24T18:38:00.075+02:002023-11-25T19:45:43.521+02:00Metsurin tarina (2022)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZYs3CLVgeYEtS6nS6qNTHtzbKcbhXsNKXxfl2uP7zjRzt7WleW4mbHxte8SWx_siM7RyMcAIE2wQn8CAcq8ZlDNc86iSD2jZpI7UKCez0zjibz-A09xaFqxgxe_s4hrl70d_x_oWlplnt6CYvaiBPcvUl6dfZ3Hce2-msKTVatWcPgjRoYybR7emzOT36/s2572/1.webp" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2572" data-original-width="1800" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZYs3CLVgeYEtS6nS6qNTHtzbKcbhXsNKXxfl2uP7zjRzt7WleW4mbHxte8SWx_siM7RyMcAIE2wQn8CAcq8ZlDNc86iSD2jZpI7UKCez0zjibz-A09xaFqxgxe_s4hrl70d_x_oWlplnt6CYvaiBPcvUl6dfZ3Hce2-msKTVatWcPgjRoYybR7emzOT36/w140-h200/1.webp" width="140" /></a></div>Mikko Myllylahden ohjaama <i>Metsurin tarina</i> (2022) sai Cannesin elokuvajuhlilla ns. levityspalkinnon, jonka tarkoitus on tukea elokuvan esittämistä Ranskassa. <i>Metsurin tarina</i> sai nimen <i>L'étrange histoire du coupeur de bois,</i> jolla se tuotiin ensi-iltaan 3. tammikuuta 2023. En ole pystynyt katsomaan tarkemmin, millaisen vastaanoton se Ranskassa sai. Kiinnostavaa tämä olisi, kun Myllylahti on tiettävästi maininnut Robert Bressonin yhdeksi esikuvistaan. Äkkiseltään näyttää, että esimerkiksi <i>Libération</i>-lehti kuvaa elokuvaa ”turtuneeksi ja yksitoikkoiseksi”. Eksistentialistinen ote tuo kriitikolle mieleen Coen-veljesten <i>Fargon</i> (1996) ja Atom Egoyanin <i>Suloisen ikuisuuden</i> (The Sweet Hereafter, 1997). Olemassaolon peruskysymysten äärellä <i>Metsurin tarina</i> todella onkin.<div><br /><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDk1BM_SkwADHNjPR2D6uFJsawQwo2CTLSd51-LKkGZEnvFYYZ_2dvXBdWamyLa6jplM8MP6Dl9bQPBekXI9L1xk0OP5VKM90baQYGZrK-Lzql4_Jta0LQe4-bv2M_b6aOV95BlqdK1ZjUiBiRFaSNaBx2yJhf0sBqjCPNlJ5UJqA5Z08XY1g5msMCQaTV/s2600/2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1733" data-original-width="2600" height="133" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDk1BM_SkwADHNjPR2D6uFJsawQwo2CTLSd51-LKkGZEnvFYYZ_2dvXBdWamyLa6jplM8MP6Dl9bQPBekXI9L1xk0OP5VKM90baQYGZrK-Lzql4_Jta0LQe4-bv2M_b6aOV95BlqdK1ZjUiBiRFaSNaBx2yJhf0sBqjCPNlJ5UJqA5Z08XY1g5msMCQaTV/w200-h133/2.jpg" width="200" /></a></div>Kirjakieliset repliikit ja eräänlainen ei-historiallinen imaginäärinen ympäristö tuovat mieleen Aki Kaurismäen elokuvat, mutta mustassa huumorissaan ja surrealismissaan <i>Metsurin tarina</i> kulkee omia latujaan. Sen keskushahmo on Pepe (Jarkko Lahti), jolla lasi on aina puoliksi täynnä, ja vaikka vastoinkäymiset vain kasaantuvat, mitä pidemmälle elokuva kulkee, hän ei romahda. Tosin en usko, että romahtaminen edes sopisi tämän elokuvan tyylilajiin. Metsäteollisuuden rakennemuutos heittää ihmiset keskelle tyhjyyttä, mutta traagiset tapahtumat näyttävät vain seuraavan toisiaan. Pepe menettää lopulta kaiken. Pohdintaa herättää viimeinen kuva, jossa hän palaa korttipelin ääreen. Vaikka hän on vakaa, tai pikemminkin ihmeissään, jotakin tuntuu peruuttamattomasti muuttuneen.</div><div><br /></div></div>hannusalmihttp://www.blogger.com/profile/08705583764893001886noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8971884532598680923.post-29772597672293551082023-11-19T21:18:00.002+02:002023-11-19T21:18:54.756+02:00Muukalaisia junassa (Strangers on a Train, 1951)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKf7f9jngzEetQQiwaf3rb1J82IuTMPfAtZenh1hcjlpKT1PgdZUeBTH2aDL0cn_1DmTc7EW8u2A_u4OddQRqIe_lNGaVSt-7cf1MZD7-sdkZs3xkIPz8ZM0z7sDIhutYQj8qCNXhbF0GLGLQOgYheckxr6AOJFr8WaJGJI0oABeMp5Sj_bX46XYeGr-Ch/s1199/1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1199" data-original-width="800" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKf7f9jngzEetQQiwaf3rb1J82IuTMPfAtZenh1hcjlpKT1PgdZUeBTH2aDL0cn_1DmTc7EW8u2A_u4OddQRqIe_lNGaVSt-7cf1MZD7-sdkZs3xkIPz8ZM0z7sDIhutYQj8qCNXhbF0GLGLQOgYheckxr6AOJFr8WaJGJI0oABeMp5Sj_bX46XYeGr-Ch/w134-h200/1.jpg" width="134" /></a></div>Alfred Hitchcockin <i>Muukalaisia junassa</i> (Strangers on a Train, 1951) perustuu Patricia Highsmithin esikoisromaaniin, joka oli ilmestynyt edellisenä vuonna. Kerrotaan, että Highsmith myi filmausoikeudet hyvin edullisesti, vain 7500 dollarilla. Hitchcockilla oli tapana pysytellä neuvotteluissa taka-alalla, sillä jos tunnetun ohjaajan nimi paljastuisi, hintapyyntökin kohoaisi korkeammaksi. Käsikirjoitusta oli työstämässä Raymond Chandler, jonka kanssa yhteistyö takkusi, ja lopulta Hitchcock pyysi Czenzi Osmonden jatkamaan työtä. Krediiteissä molemmat on mainittu, mutta lopputulos on enemmän Osmonden käsialaa. <i>Muukalaisia junassa </i>oli lopulta toimiva trilleri, josta tuotantovaiheen hankaluuksia on vaikea nähdä. <div><div><br /></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgR_gWa7fwA2mY6K_tqHBkWC4hssAG04fSx4cYnIljc93La_W1ZoRIzyCkiyGwO1XF-0n7H7f6OzUCHvhZowsXck_5j8q_exR4d1FJaJVX48coo8Gzeosa6Deit0YWel9sMnLxLCUfkpwmCbbPdDoNXyzwHJ8sEXf8wr-7Q2l-76qTrHNz2HgjBDX370VSP/s4205/2..jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4058" data-original-width="4205" height="193" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgR_gWa7fwA2mY6K_tqHBkWC4hssAG04fSx4cYnIljc93La_W1ZoRIzyCkiyGwO1XF-0n7H7f6OzUCHvhZowsXck_5j8q_exR4d1FJaJVX48coo8Gzeosa6Deit0YWel9sMnLxLCUfkpwmCbbPdDoNXyzwHJ8sEXf8wr-7Q2l-76qTrHNz2HgjBDX370VSP/w200-h193/2..jpg" width="200" /></a></div><i>Muukalaisia junassa</i> alkaa kuvaamalla juna-asemalle saapuvia matkustajia. Kamera on katutasossa, ja näyttelijät jäävät tuntemattomiksi, kunnes draama lopulta alkaa. Vierekkäisille paikoille junassa päätyvät tennistähti Guy Haines (Farley Granger) ja tungetteleva muukalainen Bruno Anthony (Robert Walker). Keskustelu paljastaa nopeasti, että Bruno tuntee hyvin julkisuudessa viihtyvän tennistähden elämää, ja tuota pikaa Bruno ehdottaa vastavuoroisten murhien toteuttamista: Bruno saattaisi päiviltä Guy puolison Miriamin, jos puolestaan Guy tekisi selvää Brunon isästä. Mielipuolinen ehdotus jää ilmaan, kunnes Guylle lopulta paljastuu, että Bruno on lähtenyt omin päin sopimusta toteuttamaan. Asetelma on kaikin puolin epäuskottava ja teoreettinen, mutta ehkä juuri tämä väkinäisyys on Hitchcockia viehättänyt, haasteena. Miten keinotekoisen asetelman katsoja on valmis hyväksymään?<br /></div><div><br /></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEja-hDNpY0zt-L6yuG_mHy2lYoFeCF61IAtG0bg137tiq2mjzuPgNjnfXm4nPlgLyUJId8IKsmZN-WtYL-UvEGdZnuL145rQlRz_5n9LPD83REn1ZWgnXXU8DB8CdBd3bVaMHV9pSjvP-2F0V8fvXG_4eycxYX77FUDxqbAHtbMD-xUTWC-298BooHH4XpA/s2000/3.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1513" data-original-width="2000" height="151" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEja-hDNpY0zt-L6yuG_mHy2lYoFeCF61IAtG0bg137tiq2mjzuPgNjnfXm4nPlgLyUJId8IKsmZN-WtYL-UvEGdZnuL145rQlRz_5n9LPD83REn1ZWgnXXU8DB8CdBd3bVaMHV9pSjvP-2F0V8fvXG_4eycxYX77FUDxqbAHtbMD-xUTWC-298BooHH4XpA/w200-h151/3.jpg" width="200" /></a></div>Alfred Hitchcock oli tunnettu siitä, että hän suunnitteli otoksensa etukäteen tarkasti työpöydän ääressä, kuva kuvalta. Tämä tuo estetiikkaan ripauksen formalistisuutta, mutta samalla tietysti myös vakuuttavuutta siitä, että jokainen kuvakulma on harkittu. <i>Muukalaisia junassa</i> on tunnettu otoksesta, jossa Miriamin murha kuvataan heijastuksena hänen pudonneiden silmälasiensa linssissä. Huvipuistojakso on muutoinkin hyytävä, kun Bruno seuraa Miriamia. Elokuvan lopussa ympyrä sulkeutuu, ja Bruno palaa rikospaikalle viedäkseen Guyn sytyttimen murhapaikalle. Päätöksenä on yksi elokuvahistorian kuuluisimmista karusellikohtauksista. <br /></div><div><br /></div></div>hannusalmihttp://www.blogger.com/profile/08705583764893001886noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8971884532598680923.post-53098956637244739782023-11-18T19:13:00.004+02:002023-11-18T19:13:53.012+02:00Kostaja Del Riosta (Man from Del Rio, 1956)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiagfamSggMU8KFpIJGajNTH0h26LjwU5ha0dg7z7Xi7OKYAlmxEao_mtbMc0caWYZwxxyiZzRunjz3g1NETWwAtx0mUOCtorX-PWnUtyZFUaax4ESb2aOvTZvZztOrrZ4TXKcaX91vLZp-N2V7PbNXB6-zqcjVRQ3AinVWyaawoET673qfBtOZ7t4o8PMm/s719/1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="719" data-original-width="481" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiagfamSggMU8KFpIJGajNTH0h26LjwU5ha0dg7z7Xi7OKYAlmxEao_mtbMc0caWYZwxxyiZzRunjz3g1NETWwAtx0mUOCtorX-PWnUtyZFUaax4ESb2aOvTZvZztOrrZ4TXKcaX91vLZp-N2V7PbNXB6-zqcjVRQ3AinVWyaawoET673qfBtOZ7t4o8PMm/w134-h200/1.jpg" width="134" /></a></div>Tulin juuri katsoneeksi Harry Hornerin ohjaukset <a href="https://hannusalmi.blogspot.com/2023/11/beware-my-lovely-1952.html"><i>Beware, My Lovely</i> (1952)</a> ja <a href="https://hannusalmi.blogspot.com/2023/11/silmukka-kiristyy-vicki-1953.html"><i>Silmukka kiristyy</i> (Vicki, 1953)</a>, jotka olivat yllättävänkin hyviä ja kekseliäitä siihen nähden, miten tuntemattomaksi Horner on ohjaajana jäänyt. Otin seuraavaksi kohteeksi Hornerin ainoan lännenelokuvan <i>Kostaja Del Riosta</i> (Man from Del Rio, 1956), joka esitettiin vuonna 1993 myös Suomessa TV2:n ohjelmistossa. Vuonna 1956 valmistui myös elokuva <i>The Wild Party</i>, eikä Horner käsittääkseni ohjannut enää pitkää näytelmäelokuvaa tämän jälkeen. Televisiosarjojen episodeja hän kyllä teki, ja toki hän jatkoi pääuraansa production designerinä, missä työssä hän niitti mainetta muun muassa sellaisissa elokuvissa kuin <i>Suurkaupungin hait</i> (The Hustler, 1961, ohj. Robert Rossen) ja <i>Ammutaanhan hevosiakin</i> (They Shoot Horses, Don't They, 1969, ohj. Sidney Pollack).<div><br /></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIZVYqUO1OT0gDY3pUG8ek-v73GHU7WzwYXVUknl7WfWdc1rMbXkuQpNeWxHWN7_0yatrEkZiiPEQEgp-5AJAALHFZkL8P6jOHHEazSuh8kr3mXLns1RZM1wJpytNGN4FzAAYkz0Qd_MDfdWhXBmaGXlJYwZSeaiHkWFKAG-uuw_J50af1g0jtxAvDcBRQ/s3062/2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3062" data-original-width="2400" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIZVYqUO1OT0gDY3pUG8ek-v73GHU7WzwYXVUknl7WfWdc1rMbXkuQpNeWxHWN7_0yatrEkZiiPEQEgp-5AJAALHFZkL8P6jOHHEazSuh8kr3mXLns1RZM1wJpytNGN4FzAAYkz0Qd_MDfdWhXBmaGXlJYwZSeaiHkWFKAG-uuw_J50af1g0jtxAvDcBRQ/w157-h200/2.jpg" width="157" /></a></div><i>Kostaja Del Riosta</i> alkaa mielestäni yllättävästi kohtauksella, joka voisi hyvin olla pikemminkin lännenelokuvan lopetus kuin aloitus. Meksikolaistaustainen Dave Robles (Anthony Quinn) notkuu Mesa-nimisen pikkukaupungin pääkadulla, kun tunnetut asesankarit ratsastavat paikalle. Robles tekee merkkimiehistä selvää jälkeä ja jää kaupunkiin, jonka heikko sheriffi ei ole pystynyt pitämään kuria ja järjestystä. Asetelmaltaan elokuva tuo mieleen Fred Zinnemannin <a href="https://hannusalmi.blogspot.com/2012/07/sheriffi-1952.html"><i>Sheriffin</i> (High Noon, 1952)</a>. Lopulta Robles päätyy itse lainvartijan tehtävään, mutta huomaa jäävänsä kaupunkiyhteisön ulkopuolelle, suorastaan halveksunnan kohteeksi. Robles ei ole puhtoinen sankari, mutta hänestä rakentuu hyväntahtoinen kuva.<br /></div><div><br /></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3hwh-OY_8csIHAKqyOsk0GeUBTT3ON-jR510Zr-eZ3goYQhGXKT1kUiCJhEyba6PyPP4TBewNyMacAASu7Say4TnH5UUNU9ZbZuFh7QunLsgP6HjxnDRrykDTc10TuRgHYdNCecHB-0icZPrvk848SvSQwgMIgpPopNp1VSkZrfKtEDRXTpPFTnc1n42z/s259/3.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="195" data-original-width="259" height="151" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3hwh-OY_8csIHAKqyOsk0GeUBTT3ON-jR510Zr-eZ3goYQhGXKT1kUiCJhEyba6PyPP4TBewNyMacAASu7Say4TnH5UUNU9ZbZuFh7QunLsgP6HjxnDRrykDTc10TuRgHYdNCecHB-0icZPrvk848SvSQwgMIgpPopNp1VSkZrfKtEDRXTpPFTnc1n42z/w200-h151/3.jpg" width="200" /></a></div>Yhtymäkohtaa <i>Sheriffiin</i> tuo Kate Jurado, joka näyttelee tällä kertaa naispääroolin Estellana. Samalla tuntuu, että <i>Kostaja Del Riosta</i> on <i>Sheriffin</i> etnisesti painotettu muunnelma. Robles ja Estella löytävät toisensa, ja he jättävät kaupungin, jonka kansalaiset eivät näytä mitenkään tukevan puolustajaansa. <i>Sheriffin </i>tapaan kellolla on elokuvan ratkaisussa merkitystä, sillä kaupungin rikollinen kapakoitsija Ed Bannister (Peter Whitney) on antanut vain kymmenen minuuttia Roblesille aikaa ilmaantua kadulle, tietäen, että Robles on murtanut ranteensa eikä kykene käyttämään asetta. Kokonaisuutena Harry Hornerin western on onnistunut, ja mielestäni yllätyksellinen loppuratkaisu vahvistaa kokonaisuutta.</div>hannusalmihttp://www.blogger.com/profile/08705583764893001886noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8971884532598680923.post-13593991675013745272023-11-18T12:28:00.001+02:002023-11-18T12:28:08.521+02:00Jeftyn kapakka (Road House, 1948)<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtwkTpJXWlpeAVZOJVObPPaz_KAV8gTVOH56AfC4AzqhDEI2lS1frHZn78Q7cBQKhcw1Z9Y_1_CUafH_U4PtKPntJQYREpaLz-hePW99S3paiB72yUhOgd51poLZm-7k0Oasrh0Zq2q4TAx9t7xDurYxjqmylFJ7BVeB0cdD7N-Az436comOpSDl2rzlRD/s272/1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="272" data-original-width="186" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtwkTpJXWlpeAVZOJVObPPaz_KAV8gTVOH56AfC4AzqhDEI2lS1frHZn78Q7cBQKhcw1Z9Y_1_CUafH_U4PtKPntJQYREpaLz-hePW99S3paiB72yUhOgd51poLZm-7k0Oasrh0Zq2q4TAx9t7xDurYxjqmylFJ7BVeB0cdD7N-Az436comOpSDl2rzlRD/w137-h200/1.jpg" width="137" /></a></div>Jean Negulescon <i>Road House </i>(1948) sai Suomessa nimen <i>Jeftyn kapakka</i>, ja sen ensi-ilta oli Helsingissä elokuussa 1949. Arviossaan <i>Sosialisti</i>-lehden kriitikko kirjoitti: ”Ohjaaja Jean Negulesco on luonut tässä filmissä todellisuuden tuntua päähenkilöittensä elämänpiirin ympärille, huolimatta siitä, että tämä jännitystäyteinen thrilleri vaikuttaa monissa kohdin luonnottomaltakin. Filmiä on pidettävä oikeana yleisö- ja ajanvietekuvana, joka rikosfilminä teknillisessä valmiudessaan ilmentää Amerikan nykypäivän tuotantoa.” Sitaatissa trilleri on <i>thrilleri</i>, ja tätä sanaa lehdistössä 40-luvulla toisinaan käytettiin. <i>Sosialistin</i> arvio jatkuu toteamalla, että Hollywood-elokuvassa on aina ”riittävästi” jännitystä, tappeluja ja romanttista rakkautta. Tätä kaikkea olikin tarjolla tässä Twntieth Century Foxin film noir -henkisessä jännityselokuvassa.<p></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUojcx8eVESVTsG6ih_IVlSU7bBprOjOF57aXnd0yO5o1XmK6OAhOQxYSWtKbSO8ASzxx_Kc6I0wfJuV0sOO6u3bXTjP75U-6uDirZyW1UrQBK5-7SJ6yYGZdn4FBH-ediXG4sZTLB3bmLtBdr5cOCUSrZWH4qBnKYp5-oZb-43LcNaL0Ne1tCgHP2GnkQ/s262/2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="192" data-original-width="262" height="147" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUojcx8eVESVTsG6ih_IVlSU7bBprOjOF57aXnd0yO5o1XmK6OAhOQxYSWtKbSO8ASzxx_Kc6I0wfJuV0sOO6u3bXTjP75U-6uDirZyW1UrQBK5-7SJ6yYGZdn4FBH-ediXG4sZTLB3bmLtBdr5cOCUSrZWH4qBnKYp5-oZb-43LcNaL0Ne1tCgHP2GnkQ/w200-h147/2.jpg" width="200" /></a></div><i>Jeftyn kapakka</i> on kolmiodraama, ja siksi lopulta hyvin tutun tuntuinen. Keskiössä ovat kaverukset Jefty Robbins (Richard Widmark) ja Pete Morgan (Cornel Wilde). Myöhemmin selviää, että he ovat itse asiassa rintamaveteraaneja, jotka ovat toisen maailmansodan jälkeen lyöttäytyneet yhteen ja perustaneet yhteisen baarin. Kapakan ylpeys tuntuu olevan keilarata, jota esitellään jo elokuvan alkutekstien aikana. Rata nähdään paitsi heittäjän näkökulmasta myös kulissien takaa, jossa avustajat ahkeroivat laittamalla keilat järjestykseen yhä uudestaan. Ehkä Negulesco viittaa tällä näkyvän ja kätketyn maailman väliseen jännitteeseen. Kulissien takaiset intohimot tulevat vähitellen esille ja johtavat vääjäämättömään konfliktiin.<br /><p></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJdmKFlaNnjk37LM0mdItsCsCrz28u1wAkUjr0ZOB2l_RXuY-ojCDlLMnGBzUTr4hAbCOd2sj1MXyQECw9a9YPn6bDQQEIMe131elVBX4S9-YKhHYkXABxMwRbZSPLT8mHqfgEV3iMf_R-jbQgDNwzKCBK2lklz5t0OOysKLYiGqilUUEPckmNlAuGCzmP/s257/3.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="196" data-original-width="257" height="153" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJdmKFlaNnjk37LM0mdItsCsCrz28u1wAkUjr0ZOB2l_RXuY-ojCDlLMnGBzUTr4hAbCOd2sj1MXyQECw9a9YPn6bDQQEIMe131elVBX4S9-YKhHYkXABxMwRbZSPLT8mHqfgEV3iMf_R-jbQgDNwzKCBK2lklz5t0OOysKLYiGqilUUEPckmNlAuGCzmP/w200-h153/3.jpg" width="200" /></a></div>Jeftyn ja Peten suhde katkeaa, kun kuvaan astuu Jeftyn Chicagosta palkkaama laulaja Lily Stevens (Ida Lupino). Petellä on epäilyksiä Jeftyn hankintaa kohtaan, mutta ensimmäinen lauluesitys muuttaa kaiken. Ida Lupino tulkitsee itse kappaleen ”One for My Baby", joka onkin vangitseva. Näyttää aivan siltä kuin Lupino itse myös soittaisi kohtauksessa pianoa, ainakin kamera kohoaa koskettimistolta suoraan laulajan kasvoihin. Peten ja Lily suhde lähenee, ja samaan aikaan Jefty elättelee toiveita avioliitosta Lilyn kanssa. Seuraukset ovat tietysti kohtalokkaat, ja Richard Widmark on kuin valettu rooliin, jossa päähenkilön mieli suistuu raiteiltaan. Vaikka tarina on tuttu ja moneen kertaan kerrottu, käsikirjoitus tarjoaa kuitenkin yllätyksen, minkä jätän tässä paljastamatta.<p></p>hannusalmihttp://www.blogger.com/profile/08705583764893001886noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8971884532598680923.post-24498386588983422462023-11-17T20:13:00.000+02:002023-11-17T20:13:24.482+02:00Silmukka kiristyy (Vicki, 1953)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhv9Y6WLYZGQH2qOH8IrRUkvxREStjgPp_zqHznUKdxFfJ8rghYr6UFLWnln9XgE5gzu_2OFfu05ioTrclL9V0s84EMBMKxQYDhXkjUY6C7qpGKTHQWxiCC61jJ5xFjZIeDzCn2v0xwZWxt31zusdpyjtJadOJOZ7TF1XbNmfzPiZDV8t3nyZuwK0VVbxar/s2953/1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2953" data-original-width="1955" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhv9Y6WLYZGQH2qOH8IrRUkvxREStjgPp_zqHznUKdxFfJ8rghYr6UFLWnln9XgE5gzu_2OFfu05ioTrclL9V0s84EMBMKxQYDhXkjUY6C7qpGKTHQWxiCC61jJ5xFjZIeDzCn2v0xwZWxt31zusdpyjtJadOJOZ7TF1XbNmfzPiZDV8t3nyZuwK0VVbxar/w133-h200/1.jpg" width="133" /></a></div>Harry Hornerin <i>Silmukka kiristyy</i> (Vicki, 1953) on kiinnostava remake. Sen pohjana oli H. Bruce Humberstonen ohjaama <i>I Wake Up Screaming </i>(1941), joka oli niin ikään Suomessa nähty nimellä <i>Silmukka kiristyy</i>. Suomalainen yleisö saattoi alkuperäisen muistaakin, sillä Humberstonen elokuva oli nähty vuonna 1946 ja Hornerin filmi tuli ensi-iltaan kahdeksan vuotta myöhemmin. Kiinnostava painopisteen muutos elokuvien välillä on. Hornerin elokuvassa keskiöön asettuu nuori nainen Vicki (Jean Peters) ja hänen nousunsa kahvila-apulaisesta glamour-tähdeksi. Tämä asetelma kuvastaa sitä media- ja populaarikulttuurin hyökyaaltoa, joka toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvalloissa nähtiin. Hornerin ammattitaito <i>production designerina </i>näkyy siinä tavassa, jolla film noir on rakennettu.<div><br /></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiC9u87lTHUBqr_POSFuItlzX2PbDa_KfAuHUau2YQpFJJsECa9zSYXyawNhhIL4509cFNboTwgrbSAHe6kASQzE2ZwI43h6p6Jg1JPWmQuc39TXaPJostUC6P7loaRa-8UHkKsRnDohTgpv64Uw1h3jc-fubLhVGylddbfLhMthCF2ogaQUIJiuDZaa6L2/s640/2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="640" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiC9u87lTHUBqr_POSFuItlzX2PbDa_KfAuHUau2YQpFJJsECa9zSYXyawNhhIL4509cFNboTwgrbSAHe6kASQzE2ZwI43h6p6Jg1JPWmQuc39TXaPJostUC6P7loaRa-8UHkKsRnDohTgpv64Uw1h3jc-fubLhVGylddbfLhMthCF2ogaQUIJiuDZaa6L2/w200-h150/2.jpg" width="200" /></a></div><i>Silmukka kiristyy</i> alkaa kohtauksella, jossa Ed Cornell (Richard Boone) saapuu hotelliin. Hän ehtii tuskin sisään, kun hänen silmiinsä osuu sanomalehden etusivu. Mainoskuvien kuningatar Vicki on kuollut. Pian ilmenee, että Cornell on poliisi, joka on tullut lomalle lepuuttamaan hermojaan, mutta nyt hän haluaa ehdottomasti palata työhön Vickin murhaa selvittämään... Teatterilavoilla kannuksensa hankkinut Richard Boone oli tullut voimallisesti valkokankaalle 1950-luvulla, ja tässä hän tekee hienon pääroolin ristiriitaisena ja väkivaltaisena poliisina.<br /></div><div><br /></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrIT7GKPRRVs5tQB5BPAentmGKyGuyKPn6kCHQBFWl9n5VNP7NoN1F2KDWCIO_UzFnVdY1b6h3tWe7AZ5M33lytXmACQ9vFW08reHzsCzZMZBVFoPvJpr6Up4Rg8itHoQ3oKq3sOf20BvccTS67fKH70hvfIbtm9Mzb3p4dC4OhfowVRy5s1ypr5Iacyyj/s640/3.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="475" data-original-width="640" height="149" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrIT7GKPRRVs5tQB5BPAentmGKyGuyKPn6kCHQBFWl9n5VNP7NoN1F2KDWCIO_UzFnVdY1b6h3tWe7AZ5M33lytXmACQ9vFW08reHzsCzZMZBVFoPvJpr6Up4Rg8itHoQ3oKq3sOf20BvccTS67fKH70hvfIbtm9Mzb3p4dC4OhfowVRy5s1ypr5Iacyyj/w200-h149/3.jpg" width="200" /></a></div>Aikakauden rikoselokuvissa käytettiin paljon takautumarakennetta, ja sellainen on myös tässä elokuvassa. Alkukohtauksessa Vicki on jo vainaa, mutta hänen elämänsä valottuu vähitellen takautumarakenteen kautta. Samalla valkenee, millainen seurapiiri Vickin ympärilä pyöri ja millaisia odotuksia häneen liittyi. En paljasta elokuvan loppuratkaisua, jos se vaikka jonakin kauniina päivänä tulisi Suomen televisiota. Joka tapauksessa <i>Silmukka kiristyy</i> on mainio ohjaus, ja tuntuu, että Harry Hornerin ohjaukset pitäisi kaikki katsoa mitä pikimmiten.</div><div><br /></div>hannusalmihttp://www.blogger.com/profile/08705583764893001886noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8971884532598680923.post-62641173815835832792023-11-17T19:45:00.004+02:002023-11-19T19:50:41.745+02:00Beware, My Lovely (1952)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0cDCXPBowPo9z7qROCkovlNcSh1qghuzx2TapcZkPFL8eoGVzRHRg0BTptgBkCluhyphenhyphenlcQs-Y42jNR2ginsTatNnfx8SIQiGd1M5M8636zK_6TY5xmTcMnaiGTnlXsRoDAAfSn0Z2hfnfOu71eNGPiqGN4AFkWCoKyfwilvfk84mBvxu4a8wvCbvwGU47g/s2555/1.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2555" data-original-width="1677" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0cDCXPBowPo9z7qROCkovlNcSh1qghuzx2TapcZkPFL8eoGVzRHRg0BTptgBkCluhyphenhyphenlcQs-Y42jNR2ginsTatNnfx8SIQiGd1M5M8636zK_6TY5xmTcMnaiGTnlXsRoDAAfSn0Z2hfnfOu71eNGPiqGN4AFkWCoKyfwilvfk84mBvxu4a8wvCbvwGU47g/w131-h200/1.jpg" width="131" /></a></div><p>Harry Horner (1910–1994) muistetaan nykyään ennen kaikkea tieteiselokuvan <i>Punainen planeetta</i> (Red Planet Mars, 1952) ohjaajana. Se nähtiin Suomessa televisiossakin vuonna 1994. Itävalta-Unkarissa, Holitzissa (nyk. Tšekin Holice) syntynyt Horner opiskeli arkkitehtuuria Wienissä ja samalla myös teatteriohjausta ja pukusuunnittelua. Hän pääsi jo varhain maineikkaan Max Reinhardtin oppiin ja muutti Yhdysvaltoihin opettajansa kanssa 1930-luvulla. Hornerista tuli monipuolinen ammattilainen, jonka taidoille oli käyttöä myös elokuva-alalla. Hän teki pitkän uran production designerina 1940-luvulta lähtien. Oscarit hän sai William Wylerin elokuvasta <i>Perijätär</i> (The Heiress, 1949) ja Robert Rossenin elokuvasta <i>Suurkaupungin hait </i>(The Hustler, 1961). Harry Hornerin vanhin poika oli elokuvasäveltäjä James Horner (1953–2015). <br /></p><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhHOXgksFsiVfYqTHIw1essml3r9e2cJQF5DbqnJPEfWketDYpQlJ_QIBC0DhsZRkI_7G5nFxCxHYTpOdU_khcq8U2FktE4rK_zCT8qf5V2Vo_2wS6SVrG2DIsgQTVr1C0uf8uJGzKSAKRZrudhT9o8NuAz49LTXuX3phI51nJ8YnAjBTPtd3cspFTU5ln/s3053/2.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2442" data-original-width="3053" height="160" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhHOXgksFsiVfYqTHIw1essml3r9e2cJQF5DbqnJPEfWketDYpQlJ_QIBC0DhsZRkI_7G5nFxCxHYTpOdU_khcq8U2FktE4rK_zCT8qf5V2Vo_2wS6SVrG2DIsgQTVr1C0uf8uJGzKSAKRZrudhT9o8NuAz49LTXuX3phI51nJ8YnAjBTPtd3cspFTU5ln/w200-h160/2.jpg" width="200" /></a></div>Harry Hornerin elokuvaohjaajan ura sijoittuu 1950-luvulle, ja jos olen oikein laskenut, hän ohjasi yhteensä seitsemän pitkää näytelmäelokuvaa. Alku oli intensiivinen, sillä samana vuonna <i>Punaisen planeetan</i> kanssa valmistui film noir -trilleri <i>Beware, My Lovely</i> (1952), jota ei aikanaan tuotu Suomeen ja jota ei käsittääkseni televisiossakaan ole nähty. Tämä on harmi, sillä <i>Beware, My Lovely </i>on napakasti ohjattu, piinallinen jännityselokuva, joka saa psykologisen kauhuelokuvan sävyjä. Käsikirjoituksen laati Mel Dinelli oman alkuperäisnäytelmänsä pohjalta. <br /></div><div><br /></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwP9cB2poXgrcBv29JL4hcq3zTYHbr_2822pWy_jkpOaKr2lW07QtVtwldn1cfdElJ5b8JJ6KjvU-A9KSMDdm0yqr7mkrw-1LQahkNHz5jaJEm60rvF6Gk0ur3L9mfkvLkeSVeJJTF9sl0oar6D5SfRcxZyU3ParsQ0TD7bbYMhTGxhKvVLYdIoKePFVoE/s997/3.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="739" data-original-width="997" height="148" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwP9cB2poXgrcBv29JL4hcq3zTYHbr_2822pWy_jkpOaKr2lW07QtVtwldn1cfdElJ5b8JJ6KjvU-A9KSMDdm0yqr7mkrw-1LQahkNHz5jaJEm60rvF6Gk0ur3L9mfkvLkeSVeJJTF9sl0oar6D5SfRcxZyU3ParsQ0TD7bbYMhTGxhKvVLYdIoKePFVoE/w200-h148/3.jpg" width="200" /></a></div><i>Beware, My Lovely</i> alkaa jaksolla, josta katsoja ei oikeastaan tiedä, edustaako se päähenkilön menneisyyttä vai tulevaisuutta. Howard Wilson (Robert Ryan) on kotitöissä auttava apulainen, joka tekee sujuvasti hommiaan, kunnes raollaan olevasta ovesta näkyy ruumis. Ensimmäiset kuvat kertovat tapahtuma-ajaksi vuoden 1918. Seuraavaksi katsoja siirretään joko menneisyyteen tai tulevaisuuteen (elokuvan katsottuani ymmärsin, että se oli menneisyyttä): Helen Gordon (Ida Lupino) on kodissaan ja siivoaa vimmatusti. Hän odottaa apulaista, joka on juuri Wilson. Robert Ryan on roolissaan erinomainen: hänestä rakentuu kuva mielipuolena, joka yhtäkkiä muuttaa mieltään ja unohtaa kaiken. Harry Horner onnistuu klaustrofobisen tunnelman rakentamisessa, ja vaikkei tarina ehkä vastaakaan nykypäivän käsityksiä mielenterveysongelmista, lopputuloksena on hämmentävä punos pelkoa ja myötätuntoa. Menneeseen sotaankin viitataan, sillä Helenin puoliso on menehtynyt sodassa. Samalla ilmenee, ettei Wilsonia ole kelpuutettu palvelukseen, ja tämä on ollut hänelle erityisen katkera kolaus.</div>hannusalmihttp://www.blogger.com/profile/08705583764893001886noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8971884532598680923.post-83514331994577582762023-11-15T12:40:00.079+02:002023-11-17T16:16:06.370+02:00Puhelu tuntemattomalta (Phone Call from a Stranger, 1952)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi11qdY3FOOSGzgOJlbX5K-4RhNdZujv1yHljrRgveo94JAf6S-40JEG7k82wB8OAl2ftYyUqtUPJCx2VNwE3zBnqMxhT_bXBjQqavCwUEaVixbtlG3-HUXiWtPLO-_HoEVPR15424fJ1V20jbjpZ9AhW_V-XwX7wt-Nuh0afw4I9AdUHcQxQSyKG7Lh-Hk/s1942/1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1942" data-original-width="1320" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi11qdY3FOOSGzgOJlbX5K-4RhNdZujv1yHljrRgveo94JAf6S-40JEG7k82wB8OAl2ftYyUqtUPJCx2VNwE3zBnqMxhT_bXBjQqavCwUEaVixbtlG3-HUXiWtPLO-_HoEVPR15424fJ1V20jbjpZ9AhW_V-XwX7wt-Nuh0afw4I9AdUHcQxQSyKG7Lh-Hk/w136-h200/1.jpg" width="136" /></a></div>Jean Negulescon ohjaama <i>Puhelu tuntemattomalta</i> (Phone Call from a Stranger, 1952) alkaa kuin film noir. Mies lähtee matkalaukkuineen talosta ja istuu autoon, joka lähtee kuljettamaan häntä sateen piiskaamia öisiä katuja pitkin. Kuka mies on ja miksi hän on lähdössä? Lähtijä on iowalainen lakimies David Trask (Gary Merrill), joka jättää vaimonsa ja tyttärensä lähteäkseen Los Angelesiin, määräämättömäksi ajaksi. Film noir -henkisestä aloituksesta huolimatta Negulescon elokuvaa voisi pikemminkin kutsua draamaksi, ja sen kulkua on lopulta vaikea ennustaa. Nunnally Johnsonin käsikirjoittama elokuva tuo mieleen Negulescon vuonna 1946 ohjaaman film noirin <i>Kolme muukalaista</i> (Three Strangers), sillä myös <i>Puhelu tuntemattomalta </i>rakentuu ventovieraiden kohtaamisen varaan.<div><br /></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2L6m3bDGbA3931SMc4F9r4zg6Qap9K5TqrkaJMag6XwxXkd-gfl-CUbFY-XX0ascRNISIce2vW-ahx1shXuyOwMGoOdwm-oWadZ6Hi-cJkX3yJP0NoFOxnMXXp4klghWt3CneE2djyMHcpTrq5d0vu_UgeV9FAu4AqSD_CRCwTyr83I4aFbvI16zUHglt/s856/2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="482" data-original-width="856" height="113" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2L6m3bDGbA3931SMc4F9r4zg6Qap9K5TqrkaJMag6XwxXkd-gfl-CUbFY-XX0ascRNISIce2vW-ahx1shXuyOwMGoOdwm-oWadZ6Hi-cJkX3yJP0NoFOxnMXXp4klghWt3CneE2djyMHcpTrq5d0vu_UgeV9FAu4AqSD_CRCwTyr83I4aFbvI16zUHglt/w200-h113/2.jpg" width="200" /></a></div>Trask lähtee kohti Los Angelesia lentokoneella. Jo odotussalissa hän tutustuu kolmeen henkilöön, alkoholisoituneeseen lääkäriin Robert Fortnessiin (Michael Rennieen), näyttelijään ja show-esiintyjään Binkie Gayhin (Shelley Winters) ja vitsailevaan kaupparatsuun Eddie Hokeen (Keenan Wynn). Tuttavuus syvenee, kun kehnon sään vuoksi lentokone joutuu tekemään välilaskun Wacoon. Yllättävä käänne seuraa ennen elokuvan puoltaväliä, kun lentokone lopulta joutuu myrskyn silmään ja putoaa. Vain Trask pelastuu, ja pian Fortnessin, Binky Gayn ja Hoken omaiset saavat puhelun tuntemattomalta. Trask haluaa henkilökohtaisesti kertoa keskusteluistaan vainajien kanssa. Samalla hän yrittää auttaa niissä ongelmissa, joista hänelle on saanut kuulla.<br /></div><div><br /></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtaVuVOChXlSdpv7tThxRilzoxzTRyw38u9JH5wcTwxFIkgPS_rGzy4w-g_0YpVt_heYn7FrUT6diQXwuAgIgCK33F5LoSKootG7N_AmaKOIkQoOcOM37A45noJouUxRWXaC6ORCSm2kz1ry58FqEYz13FzmdaBlG4zHIq1Hx_LZzVhF_9ckamLItdiw9e/s1201/3.webp" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="784" data-original-width="1201" height="131" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtaVuVOChXlSdpv7tThxRilzoxzTRyw38u9JH5wcTwxFIkgPS_rGzy4w-g_0YpVt_heYn7FrUT6diQXwuAgIgCK33F5LoSKootG7N_AmaKOIkQoOcOM37A45noJouUxRWXaC6ORCSm2kz1ry58FqEYz13FzmdaBlG4zHIq1Hx_LZzVhF_9ckamLItdiw9e/w200-h131/3.webp" width="200" /></a></div>Loppuelokuva seuraa Traskin tapaamisia ja vähä vähältä hänelle valkenee myös ratkaisu oman elämänsä kriisiin. Ratkaiseva jakso on aivan lopussa, tapaaminen Hoken sairaan vaimon (Bette Davis) kanssa. Kerrotaan, että Davis olisi ihastunut käsikirjoitukseen siinä määrin, että halusi päästä mukaan, vaikka rooli jääkin auttamattoman lyhyeksi. Jokaisen tapaamansa sukulaisen luona Trask kuulee tarinoita – ja katsoja saa takautumia. Vaikka Davis on loistava pienessä roolissaan, silti ylivoimainen hahmo on Binkyn anoppia näyttelevä Evelyn Varden (1893–1958). Kokenut teatterinäyttelijä on aivan lyömätön ja tarjoaa lyhyessä ajassa osaamisestaan huikean kuvan. <i>Puhelu tuntemattomalta </i>sisältää loistavan koomisen jakson, jossa anoppi kertoo omasta näkökulmastaan suhteestaan Binkyyn.</div><div><br /></div><div>Elonet-tietokannan mukaan tämä Jean Negulescon unohdettu teos on nähty televisiossa vain kerran vuonna 1966. Olisikohan jo aika näyttää se uudelleen?</div><div><br /></div>hannusalmihttp://www.blogger.com/profile/08705583764893001886noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8971884532598680923.post-18378098943837170592023-11-12T22:48:00.075+02:002023-11-15T23:46:41.694+02:00Kuumat tuulet (Lydia Bailey, 1952)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhl5l-9bi-iA6RwZZnY2AvdofY2yn_UPP6Hm7XSR5vg3A3q-yktH-1d0MAMkSLyQ-pweHqvSHGpDmWf8tw95VV7IMyBUSV86osFf1pBjUC7bUayfRH2gquSRozQLqw3syp2sVp5VbN-2ZUxgtgDKTGKq5pjeQVvdFgwOdNl-XkJrUFE38Mi1v9QlSXAJZ-q/s391/1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="391" data-original-width="255" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhl5l-9bi-iA6RwZZnY2AvdofY2yn_UPP6Hm7XSR5vg3A3q-yktH-1d0MAMkSLyQ-pweHqvSHGpDmWf8tw95VV7IMyBUSV86osFf1pBjUC7bUayfRH2gquSRozQLqw3syp2sVp5VbN-2ZUxgtgDKTGKq5pjeQVvdFgwOdNl-XkJrUFE38Mi1v9QlSXAJZ-q/w131-h200/1.jpg" width="131" /></a></div>Yhtäkkiä iski tarve katsoa Jean Negulescon elokuvia. Mieleen on jäänyt esimerkiksi tiivistunnelmainen film noir <i>Kolme muukalaista</i> (Three Strangers, 1946). Negulesco oli taustaltaan romanialainen, ja hän oli muuttanut Yhdysvaltoihin jo 1920-luvulla, siis aikaisemmin kuin moni muu Euroopasta Hollywoodin tullut talentti. Kuvataiteilijana ja lavastajana aloittanut Negulesco siirtyi elokuvabisnekseen 1930-luvulla ja eteni ohjaajan tehtäviin vuonna 1941. Aloitin katsomalla vuonna 1952 valmistuneen seikkailuelokuvan <i>Kuumat tuulet</i> (Lydia Bailey, 1952), joka ei varmaankaan kuulu ohjaajan parhaisiin. Monien kollegojensa tapaan hän kokeili monenlaisten lajityyppien parissa ja teki kaikkea sitä, mitä tuotantoyhtiö tarjosi.<div><br /><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjq6v7OEpnEH4Qw7AVN0svVFmky-ePWTy3aS94VAg3T-QRqGtOrj_eEkTox9exB-wACEqHAcHWgL06rOeHFGsPE0PIsQEmjz2-bALWr4SmdgH1xFw6DcNYolXeNfna8ib63Qeshyphenhyphen9qBFUkefmWa97wsm9bWJEjG5zo5zdNy08LVKfO73YBv3Ig4xLs3o97v/s840/2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="554" data-original-width="840" height="132" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjq6v7OEpnEH4Qw7AVN0svVFmky-ePWTy3aS94VAg3T-QRqGtOrj_eEkTox9exB-wACEqHAcHWgL06rOeHFGsPE0PIsQEmjz2-bALWr4SmdgH1xFw6DcNYolXeNfna8ib63Qeshyphenhyphen9qBFUkefmWa97wsm9bWJEjG5zo5zdNy08LVKfO73YBv3Ig4xLs3o97v/w200-h132/2.jpg" width="200" /></a></div>20th Century Foxin tuottama <i>Kuumat tuulet </i>perustuu Kenneth Robertsin romaaniin <i>Lydia Bailey</i>, joka oli ollut bestseller vuonna 1947. Teos oli yleisön muistissa, ja tähän kiinnostukseen myös elokuvan aloituskuvat viittaavat, mikä oli kirjallisuusfilmatisoinneissa tapana. Robertsin romaani ja Negulescon elokuvatulkinta sijoittuvat Napoleonin sotien aikaiselle Karibialle, Haitin saarelle. En äkkiseltään muista toista aikakauden Hollywood-elokuvaa, joka kuvaisi Haitin historiaa!</div><div><br /></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUPMIBtBYKLAUKXUOf7kFzhiu_Zi4xuS76LStjO8tIK6N-84bVBafjfLicefTkQzEvL57wcdCX8rNEsXkD3sMcvI22AyBFwWU-FlBap8YBNBzJzhdrIn6m25HlBk0J8ui4vLsqWXNbr2Mj2s6MBa8F2snFarmnBDB1sGJ_LoE6XrVhd643uoXCyvJZ3Srz/s956/3.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="756" data-original-width="956" height="158" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUPMIBtBYKLAUKXUOf7kFzhiu_Zi4xuS76LStjO8tIK6N-84bVBafjfLicefTkQzEvL57wcdCX8rNEsXkD3sMcvI22AyBFwWU-FlBap8YBNBzJzhdrIn6m25HlBk0J8ui4vLsqWXNbr2Mj2s6MBa8F2snFarmnBDB1sGJ_LoE6XrVhd643uoXCyvJZ3Srz/w200-h158/3.jpg" width="200" /></a></div>Tarinan alussa yhdysvaltalainen Albion Hamlin (Dale Robertson) saapuu Cap François'n satamakaupunkiin (nykyiseen Cap-Haïtieniin). Hän tulee etsimään Lydia Baileyta (Anne Francis) saadakseen allekirjoituksen dokumenttiin, jossa Lydian isä lahjoittaa omaisuutensa Yhdysvaltain hallitukselle. Hamlin päätyy etsintämatkallaan keskelle Haitin saarta, jota Napoleonin joukot koettavat saada hallintaansa. Haitin vallankumousta johtaa Toussaint L'Ouverture, jonka tutkijaksi osoittautuu sympaattinen King Dick (William Marshall). Lopulta Albion ja Lydia onnistuvat pakenemaan konfliktin keskeltä. Negulescon kerronta ei ehkä ole tässä parhaimmillaan, mutta jo aiheensa puolesta elokuva on kiinnostavaa katsottavaa. Haiti näyttäytyy mystisenä toiseuden maailmana, jossa kommunikoidaan rummun sävelin. Samalla kuvataan kunnioittavassa sävyssä Haitin pyrkimystä irtautua Ranskan otteesta. Näyttelijöistä jää mieleen erityisesti William Marshall (1924–2003) ensimmäisessä elokuvaroolissaan. Hän tuli tunnetuksi niin oopperalaulajana kuin blaxploitaatio-tähtenäkin.</div></div>hannusalmihttp://www.blogger.com/profile/08705583764893001886noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8971884532598680923.post-74733516718408969252023-11-11T20:37:00.105+02:002023-11-14T21:26:48.050+02:00Valamiesten ratkaisu (12 Angry Men, 1957)<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZQhU1EMFpdsmOdoMQvxG44Ea5VSgXoXlPBkqrznPHG5NOslfV1YMfzqnLH79ozuBFpQLGPJ5L8dUERXppo9xk-LegAvjZTrvybX0mncx_OA1-GfMG6oHPSjt1oUKhdznfKddjUTlmpMCuStIEPT_udqzCZs7tXM603uACTVPRkjwArHJghdDGHRxz-jKe/s2907/1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2907" data-original-width="1902" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZQhU1EMFpdsmOdoMQvxG44Ea5VSgXoXlPBkqrznPHG5NOslfV1YMfzqnLH79ozuBFpQLGPJ5L8dUERXppo9xk-LegAvjZTrvybX0mncx_OA1-GfMG6oHPSjt1oUKhdznfKddjUTlmpMCuStIEPT_udqzCZs7tXM603uACTVPRkjwArHJghdDGHRxz-jKe/w131-h200/1.jpg" width="131" /></a></div><i>Valamiesten ratkaisu</i> (12 Angry Men, 1957) oli Sidney Lumet’n ensimmäinen pitkä näytelmäelokuva, ja se sai sittemmin kolme Oscar-ehdokkuutta. Teosta on myöhemmin uudelleen tulkittu niin televisiolle kuin valkokankaallekin, ja sillä on maine yhtenä aikakautensa vaikuttavimmista elokuvista. Tarinan kerrostuneisuutta kuvastaa se, että kyse ei ollut alkuperäiskäsikirjoituksesta, vaan kirjailija Reginald Rose oli kolme vuotta aikaisemmin kirjoittanut samannimisen näytelmän Studio One -sarjaan, jota televisiokanava CBS esitti. Onnistunut lopputulos sai Rosen sovittamaan teoksen heti myös näyttämölle. Maineen siivittämänä syntyi ajatus pitkästä näytelmäelokuvasta, ja sitä olivat tuottamassa sekä Reginald Rose itse että pääosan esittäjä Henry Fonda. Sidney Lumet oli luonnollinen valinta ohjaajaksi, sillä hänellä oli pitkä kokemus sekä teatteriohjaajana että televisionäytelmien toteuttajana.<p></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhH9vtyf14Citfo7nL1UBungrITCCKDhEhgO_e7M5Nl5JKL_N9Kn46HK8V2zswQOH44GIOIcBQdlK640-PBjQgIMTMC1RUB8r2lDH67UC0O6ruqmF0LLSW1OMpgw9NM_Xd44nNqCAP5AFM5FqlU6WWDmXeddaW2kyP3fbQzp0IJbP_uTNEeDkJS9PVsjU_a/s1920/2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1920" height="113" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhH9vtyf14Citfo7nL1UBungrITCCKDhEhgO_e7M5Nl5JKL_N9Kn46HK8V2zswQOH44GIOIcBQdlK640-PBjQgIMTMC1RUB8r2lDH67UC0O6ruqmF0LLSW1OMpgw9NM_Xd44nNqCAP5AFM5FqlU6WWDmXeddaW2kyP3fbQzp0IJbP_uTNEeDkJS9PVsjU_a/w200-h113/2.jpg" width="200" /></a></div>Epäilemättä <i>Valamiesten ratkaisun</i> vahvuuksia on se intensiteetti, jolla kokonaisuus on toteutettu ja jolla näyttelijätyö on pysynyt ohjaajan hyppysissä. Kerrotaan, että Lumet harjoitutti näyttelijäryhmää kaksi viikkoa ennen kuin kuvaukset alkoivat. Tämä poikkeuksellinen harjoitusjakso oli näyttelijöille piinallista, mutta samalla lopputuloksena oli vaivattomasti eteenpäin kulkeva vuorovaikutus. Varmasti tämä draamallinen imu vaikuttaa osaltaan siihen, että elokuvan ”näytelmällisyyteen” ei itse asiassa kiinnitä juurikaan huomiota. <i>Valamiesten ratkaisu</i> tapahtuu käytännössä yhdessä huoneessa, johon valamiehet ovat eristäytyneet tekemään ratkaisuaan. Elokuvan alussa nähdään oikeustalo ulkoapäin, ja katsoja johdatellaan oikeussaliin, jossa istunto on juuri päättymässä. Sen jälkeen ryhmä, ja koko elokuva, eristäytyy ahtaaseen tilaan.<p></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7JxV_ATgaGmer1UyD0Kew1O2ZPi0oHiPHgGmGI8Rx1Xl16i742xYmjpbBujwo4QxEzGZ68mbE4hAFuA2oS6HWFpxuK1RoIh2gGlFrnGbO-1tXLQCVkd29GHjPbvCPsqVG6hfkr8rD-u6uIfYWpuRlwJ_kTPXhPSI8zCfDaJwc5DiCAfJJU0e2uwZfjiNK/s270/3.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="160" data-original-width="270" height="119" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7JxV_ATgaGmer1UyD0Kew1O2ZPi0oHiPHgGmGI8Rx1Xl16i742xYmjpbBujwo4QxEzGZ68mbE4hAFuA2oS6HWFpxuK1RoIh2gGlFrnGbO-1tXLQCVkd29GHjPbvCPsqVG6hfkr8rD-u6uIfYWpuRlwJ_kTPXhPSI8zCfDaJwc5DiCAfJJU0e2uwZfjiNK/w200-h119/3.jpg" width="200" /></a></div>Reginald Rosen käsikirjoituksen kiehtovuus on siinä tavassa, jolla se luontevasti kertoo oikeudenkäyntiprosessin keskeiset sisällöt valamiesten keskustelun kautta. Nuori mies on puukottanut isänsä, ja alussa valamiehet ovat yhtä lukuun ottamatta vakuuttuneita syyllisyydestä. Davis (Henry Fonda), jonka nimi taitaa valjeta vasta viimeisessä kohtauksessa, on epävarma, eikä halua puoltaa syyllisyyttä. Tämän jälkeen alkaa väittely todisteista. Samalla osallistujat paljastavat yhä enemmän myös sisintään, yhteiskunnallista asemaansa, ennakkoluulojaan ja traumojaan. Henkilögalleriasta voisi nostaa esiin kaikki näyttelijäsuoritukset, mutta mieleeni jää esimerkiksi valamies (Jack Warden), joka on valmis äänestämään mitä tahansa, jotta pääsisi ajoissa baseball-otteluun. Viimeisenä taipuu Lee J. Cobbin tulkitsema mies, joka tapauksen kautta käsittelee ongelmallista suhdetta poikaansa.<p></p>hannusalmihttp://www.blogger.com/profile/08705583764893001886noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8971884532598680923.post-43258698731735956222023-11-10T23:06:00.000+02:002023-11-14T21:27:07.389+02:00Peruna (2021)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrztGkkJjIkUuk4BhknfTb2eazmNnWyjQsbuUid598glZWUl11tCOImZveLhgtpSd2y-tuqL74wmEn67F3W5fR-uq72qshT4yPbQvIE1sjo6NR3ItRpahKZnunPDKQrEpDoexAJrfl9wJYX4rim9zyZZZyNxzn5ktSXH2eXeN_HOq5BMx_hEtaZqEQQr5S/s908/1.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="908" data-original-width="640" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrztGkkJjIkUuk4BhknfTb2eazmNnWyjQsbuUid598glZWUl11tCOImZveLhgtpSd2y-tuqL74wmEn67F3W5fR-uq72qshT4yPbQvIE1sjo6NR3ItRpahKZnunPDKQrEpDoexAJrfl9wJYX4rim9zyZZZyNxzn5ktSXH2eXeN_HOq5BMx_hEtaZqEQQr5S/w141-h200/1.jpg" width="141" /></a></div>Joona Tenan ohjaama ja Pekka Pesosen käsikirjoittama <i>Peruna</i> (2021) edustaa harvinaista lajityyppiä, historiallista komediaa. Suomessa historiallista huumoria on toteutettu valkokankaalle melko vähän: useimmiten menneisyyttä kuvaavat esitykset ovat olleet vakavia ja traagisia, joskus yleviä ja paatoksellisiakin. Ehkä historiallisen huumorin tekeminen on myös riski, sillä ulkoiset puitteet, lavasteet ja puvustus aiheuttavat kustannuksia, ja yleisö olisi saatava mukaan huvittumaan menneisyyden tilanteista ja historian ja nykypäivän yhteentörmäyksestä. <i>Perunaan</i> on selvästi panostettu, jotta kuvattu fyysinen maailma olisi uskottava, tai ainakin osapuilleen uskottava. Elokuvaa kuvattiin Liettuassa vuonna 2019, ja juuri sieltä saatiin näyttäviä ympäristöjä ja rekvisiittaa.<div><br /></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQDneKV2-Jr7xfdaWRRnrubEjVGGvWUCSn48XuHibKN7r22FaAR8CQxxzYYAulqT7Rik9AtrLFpSDwnwHiDdfvPsrvrcFX1OLY3vKk85XEm_FrIzOVToxI0k0lDAZNWVHhGFWyf7rU_NET-DrKO28jjQqbUfVirf37e0PGs_UPwGSvZl4cyIIPf16ZEGsj/s1772/2.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1181" data-original-width="1772" height="133" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQDneKV2-Jr7xfdaWRRnrubEjVGGvWUCSn48XuHibKN7r22FaAR8CQxxzYYAulqT7Rik9AtrLFpSDwnwHiDdfvPsrvrcFX1OLY3vKk85XEm_FrIzOVToxI0k0lDAZNWVHhGFWyf7rU_NET-DrKO28jjQqbUfVirf37e0PGs_UPwGSvZl4cyIIPf16ZEGsj/w200-h133/2.jpg" width="200" /></a></div><i>Perunan</i> tyylilajia voisi luonnehtia luovaksi anakronismiksi. Huumorin ytimessä on nykypäivän tuominen menneisyyden keskelle jatkuvalla syötöllä. Päähenkilö Untamo (Joonas Nordman) työskentelee linnan puhtaanapitopuolella, eli siivoaa linnan vessasta putoavia jätöksiä. Hän saa käsiinsä maapäärynän eli perunan ja ryhtyy startup-yrittäjäksi, taistelemaan vallitsevaa nauriin viljelyä vastaan. Samalla kun historiallisen komedian tekeminen tuntuu raikkaalta, koin, että elokuva on aavistuksen liian pitkä. Anakronistinen huumori jaksoi naurattaa enemmän elokuvan alussa kuin lopussa... Mutta hienoa, että historiallisen fiktion skaala Suomessa karttuu!</div><div><br /></div>hannusalmihttp://www.blogger.com/profile/08705583764893001886noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8971884532598680923.post-71380089229058646242023-11-04T12:24:00.090+02:002023-11-13T21:42:14.812+02:00Elvis (2022)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjC8lmdCJuU8yuFbKTmgnRUqLPfljXuuaptEX1f5OrB2QoJ2wznZT0fAFki8_kS2OM6Q9iY9pyV_-Ho311KyFfJu4fTQNDaA49G0iKnob_dtR4PThdnamKjFyzlNdj_c09v0QEGkpjI9pRpxLV4ZQkVaiFbrXW1KqiTTf4vVquCyxa7o3FKOgGXOZJ9G2qI/s4096/1.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4096" data-original-width="2764" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjC8lmdCJuU8yuFbKTmgnRUqLPfljXuuaptEX1f5OrB2QoJ2wznZT0fAFki8_kS2OM6Q9iY9pyV_-Ho311KyFfJu4fTQNDaA49G0iKnob_dtR4PThdnamKjFyzlNdj_c09v0QEGkpjI9pRpxLV4ZQkVaiFbrXW1KqiTTf4vVquCyxa7o3FKOgGXOZJ9G2qI/w135-h200/1.jpg" width="135" /></a></div>Baz Luhrmannin ohjaama <i>Elvis</i> (2022) jatkaa biopic-elokuvien perinnettä kertomalla tarinan Elvis Presleyn uran noususta ja tuhosta. Populaarikulttuurin hahmoihin liittyvät elämäkertaelokuvat ovat olleet arkipäivää jo pitkään, niin Suomessa kuin maailmallakin. Tiedän, että Luhrmannin elokuva on herättänyt myös kritiikkiä, sillä sen visuaalinen vyörytys voi tuntua levottomalta. Tunnustan, että juuri tämä visuaalinen tyyli oli se piirre, joka alusta lähtien viehätti minua ja vei mukanaan. Samalla ylitsepursuava ote uudistaa biopic-perinnettä, jossa on jo omat kliseensä. Luhrmann käyttää kuvan sisäistä montaasia kertomaan nopeasti kontekstia tapahtumille. Esimerkiksi kohtauksessa, joka liittyy Elviksen comeback-esiintymiseen vuonna 1969, sanoma- ja aikakauslehtien etusivut vilahtavat hetkeksi taustalle, perspektiivisesti osaksi kulisseja, ja katsojalle välitetään mielikuva konsertin vastaanotosta.<div><br /><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjyuN1ruJyoTXDqUuD7vNHg17F2nQDNPD9bOlh_7POYx_ms72hXpN68XzBk3ybFt1p-L9nVv_kFx3ToGEi9NIktLsJfdRqYCwqJGZEk6eZODmooYxhXQHzaToCGxQR0qIAgGctzMYNDOox1MWR9mXIQXMZ9HMuHH3T70uqcIPMNP9Ltfd13QFsRabshxgml/s500/2a.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="281" data-original-width="500" height="113" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjyuN1ruJyoTXDqUuD7vNHg17F2nQDNPD9bOlh_7POYx_ms72hXpN68XzBk3ybFt1p-L9nVv_kFx3ToGEi9NIktLsJfdRqYCwqJGZEk6eZODmooYxhXQHzaToCGxQR0qIAgGctzMYNDOox1MWR9mXIQXMZ9HMuHH3T70uqcIPMNP9Ltfd13QFsRabshxgml/w200-h113/2a.jpg" width="200" /></a></div>Luhrmannin <i>Elvis</i> alkaa kuin traileri, joka ei koskaan lopu. Tai sanoisin, että se loppuu, mutta rytmi tasaantuu sitä mukaa, kun kerronta saa syvyyttä. Aloituksessa Luhrmann punoo yhteen eri aikatasoja ja tilanteista. Elvis on julkaissut ensimmäisen levynsä, ja samaan aikaan nuoren laulajan musiikkivaikutteet kerrotaan takautumina, joissa Elvis seuraa blues-esitystä seinänraosta ja osallistuu gospel-ekstaasiin. Tuntuu kuin Luhrmann haluaisi kertoa vaikutteet niin tehokkaasti ja aikaa säästävästi kuin mahdollista. Katsoin kaikkea tätä myös nostalgisesti, ja mielessä oli alkuvuonna 2020 tekemämme matka Tennesseehen ja Mississippiin. Vasta paikan päällä oikeastaan ymmärsin, miten lähellä toisiaan mustan musiikin keskus Memphis ja countrymusiikin mekka Nashville oikeastaan sijaitsevat. Elviksen synnyinpaikkakunta Tupelo sijaitsee Mississippin osavaltiossa vajaan kahden tunnin ajomatkan päässä Memphisistä. Nashvilleen matkaa on runsaat kolme tuntia.</div><div><br /></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdbUgiIwRqO4wVyw_2uIEsaE-ToeEceZMghoyTn7RQDr1wr2gOoxhpEBlY7rIv4BA6xRghUQAcukimbzO2wWJTpn1VawteCp-ECpHrVOHOWUAoThkztyGrNL95EnhVS8XMKEGIjjQ2KkUpTQQuam9bOiQxfbklpW8x2qb0jEryyVKGY7FKz5bgG4k1eR2i/s1600/3.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="897" data-original-width="1600" height="112" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdbUgiIwRqO4wVyw_2uIEsaE-ToeEceZMghoyTn7RQDr1wr2gOoxhpEBlY7rIv4BA6xRghUQAcukimbzO2wWJTpn1VawteCp-ECpHrVOHOWUAoThkztyGrNL95EnhVS8XMKEGIjjQ2KkUpTQQuam9bOiQxfbklpW8x2qb0jEryyVKGY7FKz5bgG4k1eR2i/w200-h112/3.jpg" width="200" /></a></div>Luhrmann kuljettaa katsojan Elviksen (Austin Butler) elämän läpi, mutta kokonaisuuden kannalta olennaista on näkökulma: tarinaa katsotaan Elviksen managerina toimineen eversti Parkerin (Tom Hanks) viitoittamana, eikä Parkerin sanoja voi aina pitää luotettavina. Samaan aikaan kun viimeisinä vuosinaan Elvikselle syötetään pillereitä toistensa perään, Parker rohkenee väittää, että Elviksen tuhosi rakkaus. Kokonaisuutena Luhrmann onnistuu hyvin kytkemään Elviksen tarinan sekä musiikkikulttuurin että kansalaisoikeusliikkeen taustaan. Erityisen vaikuttava on loppu, jossa Austin Butler tekee tilaa Elvikselle ja unohtumaton ”Unchained Melody” täyttää valkokankaan.<br /></div></div>hannusalmihttp://www.blogger.com/profile/08705583764893001886noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8971884532598680923.post-91345260896277698162023-10-22T23:28:00.123+03:002023-11-12T12:16:10.292+02:00Barbie (2023)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZyDe8O143nWsQevdIrKz1Np9XAUZU2P9qc9oJrGrcD6DjX9a-yNxfzklhQ0lg8Wn596GCyFEK1OTnEN3qSG46JlnK9oKrzTfQJSfgPdr5iFQ-BF-Y7vuBQ1sb43s0KKDETB3tZ6373W53i1q_ZKe1NTEQunpzzW-yCDgAiIYLDOUWMd6Xrx0_1zke9qsa/s1024/1.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="718" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZyDe8O143nWsQevdIrKz1Np9XAUZU2P9qc9oJrGrcD6DjX9a-yNxfzklhQ0lg8Wn596GCyFEK1OTnEN3qSG46JlnK9oKrzTfQJSfgPdr5iFQ-BF-Y7vuBQ1sb43s0KKDETB3tZ6373W53i1q_ZKe1NTEQunpzzW-yCDgAiIYLDOUWMd6Xrx0_1zke9qsa/w140-h200/1.jpg" width="140" /></a></div>Greta Gerwigin ohjaama ja yhdessä Noah Baumbachin kanssa käsikirjoittama <i>Barbie</i> (2023) on herättänyt paljon keskustelua ja saanut myös yleisön liikkeelle. Samaan aikaan kun elokuva esittää kriittisiä näkemyksiä Barbie-kulttuurista, se myös jatkaa ja uusintaa sitä. Jäin ensi alkuun miettimään koko Barbie-ilmiötä ja sen historiaa. Itse asiassa historiallinen näkökulma on läsnä myös Gerwigin ohjauksessa: Mattel-yrityksen kätköistä löytyy vanha mummo, joka osoittautuu Barbie-nuken keksijäksi Ruth Handleriksi (1916–2002), ja loppukohtauksessa Handler esittää myös oman näkemyksensä siihen, mistä nukkekulttuurissa oli kyse. Katsoin Kansalliskirjaston digitoitujen sanomalehtien kokoelmasta, millaisia näkemyksiä Suomessa Barbie-invaasio herätti. <i>Uusi Suomi</i> kirjoitti 23. joulukuuta 1963:<div><div><br /></div><div>”Tyttöjen lahjaleluista on etusijalla Barbie-nukke, mikä sinään on ovelan suunnittelun tulos. Nukke itse ei maksa juuri mitään, mutta sen puvut maksavat. Barbiella on oltava pukuja ja asuja joka tilaisuuteen, jotka kaikki voidaan tietenkin hankkia vähitellen. Tässä oveluus onkin, sillä pukuostokset jatkuvat kuukaudesta ja vuodesta toiseen, kunnes Barbien omistaja on kasvanut niin suureksi, ettei enää ole kiinnostunut nukesta. Barbiella on pukuja kymmenittäin, lisäksi asusteita ja lisätarvikkeita matkalaukusta lemmikkikoiraan. Kun Barbie on saatu kunnolla puetuksi ovat samassa sarjassa vielä Ken ja Midge, Barbien poika- ja tyttöystävä. Heille on tietenkin omat pukunsa ja asusteensa. Näin ollen joululahjojen valinta on helppoa niille äideille, joiden tyttärillä jo on Barbie, Ken tai Midge, tai ne kaikki.”</div><div><br /></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaPP-JVnm8r7F1oe_QWwsmo6t42CbqUFWW1zU2SVWXU8m1_DKP6GNJ1tTVlZaDGMmWiC6PcW-uCBtRgI9COEjw537CVU570gPM6KEO8SCjcWPeJI1c89txmIfPCZk2h_-q2U-35m-Fk4WzIkp4qC1woosKsS98sb-5o6CZQ1RRr6Mv467TzKtw1OVBJJ1R/s844/allan.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="844" data-original-width="524" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaPP-JVnm8r7F1oe_QWwsmo6t42CbqUFWW1zU2SVWXU8m1_DKP6GNJ1tTVlZaDGMmWiC6PcW-uCBtRgI9COEjw537CVU570gPM6KEO8SCjcWPeJI1c89txmIfPCZk2h_-q2U-35m-Fk4WzIkp4qC1woosKsS98sb-5o6CZQ1RRr6Mv467TzKtw1OVBJJ1R/w124-h200/allan.jpg" width="124" /></a></div>Tämä teksti oli Amerikan-kirjeenvaihtajan viesti Minneapolisista, mutta Suomeen nukke ei vielä ollut ehtinyt. Alusta alkaen suomalaisia näytti hämmentävän bisnesstrategia, jossa liikevoitto tuli ennen kaikkea tarvikkeista, ei varsinaisesta nukesta. Moinen kapitalismi herätti julkisessa sanassa paljon kritiikkiä. <i>Suomen</i> <i>Kuvalehti</i> vieraili syyskuussa 1964 Ruotsissa, jonne Barbie-kuume oli jo ehtinyt. Lehti löysi ruotsinsuomalaisen, joka totesi toimittajalle: ”Hyvänen aika, tämä on kuin lumipallo koko ajatus. Kunpa ei tämä vain koskaan tulisi Suomeen, voivotteli jonon häntämillä muuan suomalainen äiti käsissään Barbie ja viisi kallista vuosikertaa.” Kun nuket vihdoin tulivat Suomeen, ne menivät kuin kuumille kuville, eikä joulun alla 1964 ollut enää myytävää.</div><div><br /></div><div>Minullakin oli Barbie-nukke. Sain nimittäin joululahjaksi Allan-nuken joskus 60-luvun lopulla. Kalliita valmisvaatteita ei ollut varaa hankkia, mutta äiti teki Allanille kotikutoiset asut.</div><div><br /></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhe_AAZ3HwXIME-6AvRxAqSgKJRdk7pvWcWwGuxpKvCn4TQ5Ub5zpafuqMWZGymtli_OpdkEgzlXh0BkqsJRVLaob-lY1xH5pNWwAAJ9a6pPe8J-DF9XLEFI5YOUKi34pwVlcGTFhkjTT_8KQxUXyI5__wHT2AXhL_KAJGBo0rTRMtpQE-4_nwEok-28HHx/s3000/3.webp" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1430" data-original-width="3000" height="96" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhe_AAZ3HwXIME-6AvRxAqSgKJRdk7pvWcWwGuxpKvCn4TQ5Ub5zpafuqMWZGymtli_OpdkEgzlXh0BkqsJRVLaob-lY1xH5pNWwAAJ9a6pPe8J-DF9XLEFI5YOUKi34pwVlcGTFhkjTT_8KQxUXyI5__wHT2AXhL_KAJGBo0rTRMtpQE-4_nwEok-28HHx/w200-h96/3.webp" width="200" /></a></div>Palatakseni Greta Gerwigin <i>Barbie</i>-elokuvaan: se alkaa vauhdikkaasti nukkemaailmassa, ja ohjaus on sujuvaa, kekseliästäkin. Mukana on myös metaelokuvallisuutta, kuten jaksossa, jossa siirtymää vanhan ajan nukeista muoviseen Barbie-kulttuuriin kuvataan Stanley Kubrickin <i>2001: Avaruusseikkailu</i> -elokuvan hengessä. Kuinkahan monta kertaa tätä Kubrickin ikonista kohtausta ja Richard Straussin <i>Also sprach Zarathustraa</i> on käytetty eri tarkoituksissa? Jäin kylläkin pohtimaan Gerwigin viittauksen sävyä: tässä vanhan nuken murskaaminen korostaa Barbien vallankumouksellisuutta. Kubrickilla murskaaminen merkitsee työkalun löytymistä, teknologista käännettä, josta siirrytään tulevaisuuteen. Gerwigillä taas murskaamisen keskeltä kohoaa jättiläismäinen Barbie, jonka arvoituksellisuus rinnastuu Kubrickin mustaan monoliittiin. <br /></div><div><br /></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpg9_qv37HG3qp5aCnxqwGuZHt2XyMozWHoJcO6PwPcbRDA7UDQHvxkXPo5QNd6220piQQAuBdV-klvZVldMaUa_y2owYQeYf3COudp9DG7VuOaz3tCxtN7Q-Tky9ach6np5v1vhNpZUoDTSuS_CHvQgg5lNK_JTj3fpr8iWLVuU2cdkjM6ImMfi-p4FDq/s1200/2.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="572" data-original-width="1200" height="96" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpg9_qv37HG3qp5aCnxqwGuZHt2XyMozWHoJcO6PwPcbRDA7UDQHvxkXPo5QNd6220piQQAuBdV-klvZVldMaUa_y2owYQeYf3COudp9DG7VuOaz3tCxtN7Q-Tky9ach6np5v1vhNpZUoDTSuS_CHvQgg5lNK_JTj3fpr8iWLVuU2cdkjM6ImMfi-p4FDq/w200-h96/2.jpg" width="200" /></a></div><i>Barbie</i>-elokuva jatkuu rajankäyntinä nukkemaailman ja todellisuuden välillä, ja elokuvasta kasvaa vertauskuvallinen kuvaus sukupuolijärjestelmästä ja sen muuttamisen mahdollisuuksista. <i>Barbie</i> herättää paljon ajatuksia, vaikkakin minulle elokuva tarjosi kimmokkeen miettiä Barbie-kulttuurin pitkää kaarta ja johdatti etsimään tietoja siitä, miten Barbien tuloon Suomessa suhtauduttiin. Siinä olisinkin paljon lisätutkittavaa. Milloin esimerkiksi vaaleanpunainen väri rantautuu myös suomalaiseen lastenkulttuuriin? Olisiko se tapahtunut vasta 1970-luvulla, jolloin Barbiekin alkoi pukeutua yhä useammin vaaleanpunaiseen?</div><div><br /></div></div>hannusalmihttp://www.blogger.com/profile/08705583764893001886noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8971884532598680923.post-58524449625335669012023-10-21T23:17:00.078+03:002023-10-24T23:52:14.705+03:00Kuningas ja neljä kuningatarta (The King and Four Queens, 1956)<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSF5FKsSdWMASNKDA9CsWFluiS8s8pt0ZVauQ52EAy8woCwGp7as4QhftnKEzBKx6lgpCUs_VV9y6fGcdAkdiXZ2hNh3qISxt4iixX6So17cC2t4MZ-hmZf97UZgw24REgw3B3xMDj2OcQD-szKyswluMLeJi68VunKLHV8kNKp03ftpCrSjBLq4fv6yAE/s1632/1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1224" data-original-width="1632" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSF5FKsSdWMASNKDA9CsWFluiS8s8pt0ZVauQ52EAy8woCwGp7as4QhftnKEzBKx6lgpCUs_VV9y6fGcdAkdiXZ2hNh3qISxt4iixX6So17cC2t4MZ-hmZf97UZgw24REgw3B3xMDj2OcQD-szKyswluMLeJi68VunKLHV8kNKp03ftpCrSjBLq4fv6yAE/w200-h150/1.jpg" width="200" /></a></div>Raoul Walsh (1887–1980) oli Hollywood-konkari, jolla oli häkellyttävä ura: hän aloitti näyttelijänä jo vuonna 1910 ja esiintyi muun muassa Griffithin <i>Kansakunnan synnyssä</i> (Birth of a Nation, 1917). Pitkien näytelmäelokuvien ohjaajaksi hän tuli vuonna 1914 ja luotsasi lopulta ensi-iltaan yli 140 elokuvaa. On selvää, että joukkoon mahtuu monenlaisia teoksia, sekä onnistumisia että epäonnistumisia. Urallaan Walsh kokeili monenlaisia lajityyppejä, mutta hän tuntuu viihtyneen erityisen hyvin lännenelokuvan parissa. Tähän lajityyppiin kuului hänen viimeiseksi jäänyt elokuvansa <i>Urhojen linnake</i> (A Distant Trumpet, 1964). Walsh olisi ohjannut pitempäänkin, ellei näkökyky olisi heikentynyt niin, ettei työnteko enää onnistunut.<p></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvP3xxPb-dF4z7efIxGwzFO4u7A0ECW9lDtIOcNlCIpMkfmfRWyRFPjZMzh9JHk9xN89hfOontkk4pip2XvtwMhtwNJLbGpd1ljuztvU2_9an8TRgSB2ZRA78gvDwLUKjtXBWV3TGN-k46yYi9x3pmAIuZOS9Y5HX8sSZysa1iPw2YuWXemyuN1U7OqiGC/s675/2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="350" data-original-width="675" height="104" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvP3xxPb-dF4z7efIxGwzFO4u7A0ECW9lDtIOcNlCIpMkfmfRWyRFPjZMzh9JHk9xN89hfOontkk4pip2XvtwMhtwNJLbGpd1ljuztvU2_9an8TRgSB2ZRA78gvDwLUKjtXBWV3TGN-k46yYi9x3pmAIuZOS9Y5HX8sSZysa1iPw2YuWXemyuN1U7OqiGC/w200-h104/2.jpg" width="200" /></a></div><i>Kuningas ja neljä kuningatarta</i> (The King and Four Queens, 1956) edustaa Walshin myöhäistuotantoa. Se jää auttamatta monien 1950-luvun westernien varjoon, mutta todistaa silti, että Walshilla oli taito ohjata sujuvasti silloinkin, kun käsikirjoituksen taso oli heikko. <i>Kuningas ja neljä kuningatarta</i> viittaa varmaankin nimellään korttipeliin, jossa vastapuolella on käsissään neljä kuningatarta. Elokuvan päähenkilö on seikkailija Dan Kehoe (Clark Gable), joka saa vihiä rahakätköstä. Aarretta vartioi tuima rouva McDade (Jo Van Fleet), joka samalla pitää tarkkaa kuria neljälle nuorelle leskelle, ”kuningattarelle”. Loppuratkaisu on kiinnostava, maltillisuudessaan, mutta kovin kauan elokuvan käynnistyminen kestää. Mieleenpainuvinta elokuvassa on Lucien Ballardin komea DeLuxe Color -kuvaus. Myös maisemissa on mielenkiintoa, sillä Clark Gablen toivomuksesta elokuvaa kuvattiin Arizonan lisäksi Etelä-Utahissa, jossa Gable oli käynyt metsästämässä.<p></p>hannusalmihttp://www.blogger.com/profile/08705583764893001886noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8971884532598680923.post-28057239676926504252023-10-19T23:29:00.108+03:002023-10-24T00:11:09.387+03:00Venetsian aaveet (A Haunting in Venice, 2023)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvWTTxifZNJSWFGkgRWsdZi9fR-G6I6WL18kYoQkYW3-Bfb4j0xwaLCDiC05VIQPu2ZwBuXJm_27mFfR4xtGDJuMY0D_WQTZyi99ClWVTNuECGbtciDwvoCRlT2hbdytmWYFkL9ERjQKlJ7lOfkrjSmSs_-Lwxh9QZi5ZxTu7WhyLsFFfUjx3f5wieBe3v/s810/1.jpeg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="810" data-original-width="540" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvWTTxifZNJSWFGkgRWsdZi9fR-G6I6WL18kYoQkYW3-Bfb4j0xwaLCDiC05VIQPu2ZwBuXJm_27mFfR4xtGDJuMY0D_WQTZyi99ClWVTNuECGbtciDwvoCRlT2hbdytmWYFkL9ERjQKlJ7lOfkrjSmSs_-Lwxh9QZi5ZxTu7WhyLsFFfUjx3f5wieBe3v/w133-h200/1.jpeg" width="133" /></a></div><i>Venetsian aaveet</i> (A Haunting in Venice, 2023) on Kenneth Branaghin kolmas Hercule Poirot -elokuva. Olen nähnyt niistä vain ensimmäisen, vuonna 2017 valmistuneen <i>Idän pikajunan arvoitus</i> (Murder on the Orient Express). Nyt huomaan, että blogiteksti jäi silloin kirjoittamatta, vaikka olen pyrkinyt muutaman sanan laittamaan muistiin aina kun mahdollista. Käsikirjoittajana on koko Poirot-triptyykin ajan ollut Michael Green, jolla on jo laaja kokemus elokuvien ja televisiosarjojen taustalla. Kaksi ensimmäistä elokuvaa perustuivat tunnetuimpiin Agatha Christien romaaneihin, mutta uusin tuoteperheen jäsen pohjautuu vähemmän tunnettuun dekkariin <i>Kurpitsajuhla</i> (Hallowe'en Party). Se ilmestyi alun perin vuonna 1969 (suomeksi vuonna 1970). <div><br /></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgABDwqUY2m3GcbUpeCHYpOAIr-1jWdSwj0KRdxgHpFSUSeWQFXi4kdnr3Q0LkVl4WOsCt_eoIGCdIulKEinXHJmv-wRHGe6qqG7trA2URROpKOcWKJAehAO9KVkG-JC7SDGxdzkLhTYSu15wke8vfELeqX4QYtOJyVKZxo9Gq6AbMgSZRses98ldcr2E9A/s1382/2.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="722" data-original-width="1382" height="104" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgABDwqUY2m3GcbUpeCHYpOAIr-1jWdSwj0KRdxgHpFSUSeWQFXi4kdnr3Q0LkVl4WOsCt_eoIGCdIulKEinXHJmv-wRHGe6qqG7trA2URROpKOcWKJAehAO9KVkG-JC7SDGxdzkLhTYSu15wke8vfELeqX4QYtOJyVKZxo9Gq6AbMgSZRses98ldcr2E9A/w200-h104/2.png" width="200" /></a></div><i>Venetsian aaveet</i> kertoo jo nimellään isosta muutoksesta alkuperäisromaaniin nähden. Tarina on sijoitettu vuoden 1947 Venetsiaan, jonne Poirot on vetäytynyt eläkepäiviään viettämään, eikä enää aio palata salapoliisin työhön. Venetsia todella hallitsee elokuvaa, ensimmäisistä kuvista viimeisiin asti, ja tämä antaa teokselle turistista sävyä. Ehkäpä paikanvalintaan on liittynyt myös attraktioarvo: Venetsian myyttiset maisemat ja mysteerit kiinnostavat oletusarvoisesti kansainvälistä yleisöä enemmän kuin pienen englantilaisen kylän tapahtumat. Tarinakaan ei ole säästynyt muutoksilta: kun romaanissa tyttö murhataan kesken kurpitsajuhlan, <i>Venetsian aaveissa</i> murha on jo tapahtunut ja Poirot itse on vaarassa tulla hukutetuksi vesiastiaan...</div><div><br /></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTxexLK91VrieYmXSJINwAhAiWodZZrNVKPN7wq-QuMNfsNyFJvw5bq1HRr4b6dRXjpAGpOwnLGecfbml8WiN8JOqflQ98IuGC2A2dPTnXNNaeeAxqxa8YgLtFXCV4RRl5PIKlEQ_Rn2FB3HbWqEuwh-d08TgX6Pkmy3FDiW50OnH8fmACWfjOiv8J4iws/s2880/3.webp" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2160" data-original-width="2880" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTxexLK91VrieYmXSJINwAhAiWodZZrNVKPN7wq-QuMNfsNyFJvw5bq1HRr4b6dRXjpAGpOwnLGecfbml8WiN8JOqflQ98IuGC2A2dPTnXNNaeeAxqxa8YgLtFXCV4RRl5PIKlEQ_Rn2FB3HbWqEuwh-d08TgX6Pkmy3FDiW50OnH8fmACWfjOiv8J4iws/w200-h150/3.webp" width="200" /></a></div>Käsikirjoittaja Michael Green on ammentanut vaikutteita kauhuelokuvan perinteestä, ja kieltämättä Christien romaani tähän geneeriseen asetelmaan hyvin taipuukin, myös niihin yliluonnollisiin sävyihin, joita elokuvaversioon on tuotu. <i>Venetsian aaveissa</i> on paljon varhaisen Hollywood-kauhun piirteitä: venetsialainen palazzo on nyt <i>a haunted house</i>, jossa niin syylliset kuin syyttömätkin joutuvat ponnistelemaan. Silti, näistä elokuvallisista lähtökohdista huolimatta, <i>Venetsian aaveet</i> on hyvin televisiomainen. Itse olisin kaivannut kerrontaan enemmän laveutta, varsinkin kun spektaakkelimaiset puitteet ovat koossa. Kiinnostava puoli Greenin ja Branaghin tulkinnassa on vanhenevan salapoliisin kuvaus. Alussa uusien asiakkaiden torjunta on kuvattu koomisessa valossa, mutta vähitellen tarina vakavoituu. Yliluonnollisen tarjoama haaste on Poirot'n vanhenemisen vertauskuva: salapoliisin ote tuntuu kirpoavan. Toisaalta, elokuvan lopussa myyttinen sankari palaa totuttuun rooliinsa, hieman samaan tapaan kuin tuoreimman Indiana Jones -elokuvan lopussa vanheneminen ja myytin vahvistaminen asettuvat yhteen.</div><div><br /></div>hannusalmihttp://www.blogger.com/profile/08705583764893001886noreply@blogger.com0