Oikeuden palvelija (The Lincoln Lawyer, 2011)

Olemme katsoneet Netflixistä tv-sarjaa The Lincoln Lawyer, joka on edennyt jo kolmanteen tuotantokauteen. Sarja perustuu Michael Connellyn rikosromaanien sarjaan, jossa päähenkilönä on losangelesilainen puolustusasianajaja Mickey Haller. Sarjan innoittamana katsoimme aiheesta tehdyn aiemman elokuvatulkinnan, Brad Furmanin ohjaaman elokuvan Oikeuden palvelija (The Lincoln Lawyer, 2011), jossa nimiroolia esittää Matthew McConaughey. Tv-sarjassahan samassa roolissa nähdään Manuel Garcia-Rulfo. Jo päähenkilön karakterisoinnissa on mielenkiintoisia eroja. McConaugheyn tulkitsema Haller on tuskaisempi ja affektiivisempi, ehkä väkivaltaisempikin. Garcia-Rulfon roolisuorituksessa on veijarimaisuutta, joka on korostunut varsinkin kolmannella tuotantokaudella.

Oikeuden palvelija alkaa vakuuttavalla tunnusmusiikilla: alkutekstien aikana kuullaan Bobby Blandin klassikko ”Ain’t No Love In The Heart Of The City”. Katsojalle esitellään päähenkilö ja hänen autonsa, joka on myös teoksen nimessä, vaikkakaan ”Lincoln” ei kovin suureen rooliin elokuvassa nouse. Ohjaaja Brad Furman tuntuu alusta lähtien olevan lähellä henkilöitään, ja tuntuu että kuvatila on film noir -elokuvien hengen mukaisesti ahdas, eikä anna katsojalle juurikaan tilaa nähdä rajauksen ulkopuolelle. Oikeuden palvelijan tarina on sama kuin tv-sarjan aloituksessa: Haller joutuu puolustamaan syytettyä, jonka hän ymmärtää murhaajaksi mutta ei asianajajana voi toimia päämiestään vastaan. Oikeuden palvelija toimii lopulta jännärinä kohtuullisen hyvin, vaikkakin kahteen tuntiin tiivistettynä muutamat käänteet tuntuvat hätäisiltä. Oikeussalidraamaa olisi voinut olla enemmänkin – mutta sitä toisaalta saa yltäkyllin tv-sarjaversiossa.