Le Chien mélomane (1973)

Paul Grimault’n tuotannosta olen viimeksi blogannut piirroselokuvasta Kuningas ja satakieli (Le Roi et l’oiseau, 1980), joka on vaikuttanut Hayao Miyazakiin ja moniin muihin myöhempiin animaation tekijöihin. Le Chien mélomane (1973) on tyylillisesti hyvin erilainen: se on vertauskuvallinen lyhytelokuva, kun taas Kuningas ja satakieli oli satu, jonka juuret olivat jo 1940-luvun lopulla. Yhteistä elokuvien välillä on myös Grimault’n yhteistyö käsikirjoittaja Jacques Prévertin kanssa.

11-minuuttinen Le Chien mélomane esittää omalaatuisen tarinan koirasta, jonka isäntä, professori Savantas, kehittää uudenlaisen viulun. Tämä soitin on kuitenkin tuhoa tuottava teknologinen laite: taiteen välineestä tulee ase. Lyhyessä satiirissa kuvataan poliittisesti jakaantunut maailma, ja ennen pitkää professorin luomaa helvetinkonetta myydään sodan molemmille osapuolille, onnettomin seurauksin. Grimault ja Prévert ovat elokuvallaan kuvanneet sitä jakaantunutta maailmaa, jossa 1970-luvun alussa elettiin, ja myös kilpavarustelua, joka saa absurdit mittasuhteet.