Viimeinen uhkaus (Deadline U.S.A., 1952)

Lehdistön maailmaan sijoittuva film noir Viimeinen uhkaus (Deadline U.S.A., 1952) on Richard Brooksin käsikirjoitus ja ohjaus. Brooks oli oikealta nimeltään Reuben Sax, jonka vanhemmat olivat emigroituneet Venäjältä vuonna 1908. Reuben syntyi vuonna 1912 ja opiskeli aikanaan journalismia Temple Universityssä, vaikka opinnot keskeytyivät, kun vanhemmilla ei ollut varmaa kalliisiin lukukausimaksuihin. Talouslaman vuosien jälkeen Sax muutti nimensä Richard Brooksiksi, aluksi ammatillisissa yhteyksissä ja sodan aikana myös virallisesti. Journalismi ja kirjoittaminen johdattivat hänet elokuvamaailmaan ja lopulta käsikirjoittajaksi. Vaikka Brooks tuli myöhemmin tunnetuksi sellaisista filmatisoinneista kuin Kissa kuumalla katolla (Cat on a Hot Tin Roof, 1958), Viimeinen uhkaus oli alkuperäiskäsikirjoitus, jossa Brooks oli jo aihepiirin suhteen omimmillaan.

Viimeisen uhkauksen pääroolissa nähdään Humphrey Bogart, jonka kanssa Brooks oli ystävystynyt jo 1940-luvulla. Tällä kertaa Bogart näyttelee The Day -nimisen sanomalehden päätoimittajaa Ed Hutchesonia, jolla on ylevät periaatteet, kuten aikanaan lehden perustajalla Garrisonilla. Lehdistö näyttäytyy demokratian puolustajana, joka lahjomattomasti taistelee vääryyksiä vastaan. Lahjontavihjauksilla elokuva alkaakin, sillä kovanaamaksi osoittautuva Tomas Rienzi (Martin Gabel) on kuultavana ja kieltää pyrkimyksensä vaikuttaa politiikkaan. Seuraavassa kohtauksessa kriittinen sanomalehti onkin jo vaakalaudalla, kun sitä ollaan myymässä ja lakkauttamassa.

Päätoimittaja Hutchesonin rinnalla toinen voimahahmo on Garrisonin leski Margaret (legendaarinen Ethel Barrymore), joka on tyttäriensä painostuksesta myymässä lehden mutta nyt yrittää peruuttaa päätöksensä. Samaan aikaan Hutcheson ryhtyy taistelemaan Rienziä vastaan, sanan avulla, niillä keinoilla, joita lehdistöllä on. Richard Brooksin Viimeinen uhkaus jatkaa kiinnostavasti lehdistöelokuvien perinnettä. Se on alkuosaltaan uskomattoman puhelias, ja dialogi etenee hengästyttävää tahtia. Vauhti tasaantuu vähitellen, mikä on varmaankin ollut Brooksin ajatus. Alun tehtävä on tempaista katsoja mukaansa. Ja onnistuuhan se!