Intian sankari on monella tapaa hämmentävä elokuva. Tuntuu, että se mahdollistaa (vähintään) kaksi päinvastaista lukutapaa. Elokuvaa voi katsoa koloniaalisen kulttuurin historiallisena legitimaationa, jossa intialaiset hallitsijat näyttäytyvät raakalaisina. Toisaalta elokuvaa voi tulkita koloniaalisen propagandan karikatyyrinä, varsinkin kun Ronald Colmanin roolisuorituksessa on paikoitellen shakespearelaista suuruudenhulluutta. Kävin uteliaisuudesta katsomassa, miten suomalainen lehdistö suhtautui elokuvaan sen jälkeen, kun se oli saanut Suomen ensi-iltansa helmikuussa 1936. Useimmat kriitikot pitivät elokuvaa uskottavana historiankuvauksena, vaikkakin lopputulosta pidettiin fragmentaarisena, irrallisista kohtauksista koostuvana. Vain yhdessä kritiikissä kiinnitettiin huomiota siihen, miten kaunisteleva kuvaus Robert Clivesta oli. Intian sankarissa Clive joutuu alahuoneen kuultavaksi, kuten todellisuudessakin tapahtui, mutta elokuvatulkinnassa Clive esitetään vehkeilyn uhrina. Todellisuudessa Cliven rooli oli ristiriitainen, mikä osaltaan vaikutti siihen, että hän menehtyi lopulta oman käden kautta. Sen sijaan Boleslawskin tulkinnassa loppu on onnellinen ja Clive asetetaan jalustalle brittiläisenä sankarina.
7. syyskuuta 2024
Intian sankari (Clive of India, 1935)
Richard Boleslawskin Intian sankari (Clive of India, 1935) lukeutuu biopic-elokuvien lajiin. Keskiössä on 1700-luvulla elänyt Robert Clive, joka vaikutti Itä-Intian kauppakomppanian vahvistumiseen Intiassa ja samalla Ison-Britannian otteen lujittumiseen. Nykykatsojan näkökulmasta Clive voi tuntua kaukaiselta historian hahmolta, mutta elokuvan valmistumisen aikaan Britannian koloniaalinen ote oli vielä vahva. Tarina alkaa vuodesta 1748, jolloin neljä Euroopan maata, Ranska, Hollanti, Portugali ja Iso-Britannia kamppailevat Intian herruudesta. Tässä tilanteessa Clive (Ronald Colman) kohoaa vaatimattomista tehtävistä vallan huipulle. Colmanin käsissä Clive tuntuu melkein maaniselta hahmolta, jolla on alusta lähtien epärealistiset käsitykset omista kyvyistään. Hän ihastuu tulevaan puolisoonsa Margaretiin (Loretta Young) pelkän medaljonkikuvan perusteella ja pääsee voimakastahtoisena päämääräänsä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti