Allahin puutarha (The Garden of Allah, 1936)

Allahin puutarha (The Garden of Allah, 1936) on Richard Boleslawskin tunnetuimpia ohjauksia, ja se on nähty Suomen tv:ssäkin useita kertoja, tosin ei enää vähään aikaan. Boleslawskin tulkinta oli ensimmäisiä Technicolor-elokuvia, ja sen näyttävä orientalismi herätti jo aikalaisissa huomiota. Aihe oli suurelle yleisölle tuttu, ja siksikin varma investointi tuottaja David O. Selznickille. Elokuva pohjautui Robert Hichensin romaaniin, joka oli filmattu jo kaksi kertaa aikaisemmin mykkäelokuvakaudella. Näyttävä, eeppinen melodraama Allahin puutarhasta tulikin. Se sijoittuu pääasiassa Pohjois-Afrikkaan, Tunisiaan ja Algeriaan, ja erämaakohtaukset kuvattiin Kaliforniassa ja Arizonassa.

Aikalaiset katsoivat Allahin puutarhaa kahden suosikkinäyttelijän kohtaamisena. Marlene Dietrichin ja Charles Boyerin yhteisen elokuvan yllä leijui tähtipölyä, mikä kiinnosti yleisöä melkein riippumatta siitä, millainen tarina oli odotettavissa. Allahin puutarha oli Hollywood-emigranttien juhlaa. Dietrichin näyttävät asut saivat julkisuutta jo ennen ensi-iltaa. Helsingin Sanomat kertoi heinäkuussa 1936: ”Marlene Dietrich ilmestyy näyttämölle uudessa osassaan, Dominina Allahin Puutarhassa, ihanana kuin jumalatar. Hänen eksoottista kauneuttaan koroittaa vielä hänen pukunsa, joka on valmistettu kermanvärisestä, hiukan kullallevivahtavasta paksusta silkkisatiinista. Puku on suunniteltu kreikkalaisen yksinkertaiseksi. Sitä koristaa ainoastaan topaasijäljitteisistä tai aidoista jalokivistä valmistettu vyö.”

Elokuvan tarinassa Domini Enfilden (Marlene Dietrich) matkustaa Pohjois-Afrikkaan etsimään itseään. Hän törmää Boris Androvskyyn (Charles Boyer), joka lopulta paljastuu luostarikarkulaiseksi, uskonnollisen vakaumuksensa hylänneeksi luopioksi. Domini ja Boris ehtivät avioitua, mutta lopulta Borisin on palattava takaisin sinne, mistä on tullut. Elokuva on kuin tuulahdus 1800-luvun maailmasta, ja on vaikea nähdä, miten uskonnollinen konflikti on puhuttanut 1930-luvun yleisöä. Ehkä tämä asetelma on nimenomaan mahdollistanut kahden tunnetun näyttelijän rakkaustarina, jossa rakastavaiset eivät voi tosiaan saada. Toisaalta, Hichensin alkuperäisromaani on vuodelta 1904. Hän oli itse matkustanut paljon Egyptissä ja tunsi sitä ympäristöä, jonne romaani sijoittui. Tiettävästi hän kuului itse seksuaaliseen vähemmistöön, ja voisi ajatella, että saavuttamattoman rakkauden kuvauksessa oli ripaus hänen henkilökohtaista kokemusmaailmaansa. Kiinnostava on myös romaanin ja elokuvan ero. Alkuperäisromaanin lopussa Dominilla on lapsi, jonka nimi on Boris. Hollywoodin sensuurikoodistoon tämä ei sopinut. Tuntuu melkein, että Hollywoodissa vallitsi viktoriaanisempi moraali kuin Hichensin kotimaassa Britanniassa.

 

Lopuksi vielä muutama sana uskonnon merkityksestä. Allahin puutarhalla, erämaalla, on keskeinen merkitys elokuvassa, kuten nimikin kertoo. Siihen liittyy vahvasti kohtalonomaisuus, vääjäämättömyys, mikä lopulta on ratkaisevaa Borisin luostariin paluun kannalta. Alussa Domini lähtee Pohjois-Afrikan erämaihin etsimään itseään, mutta erämaa merkitsee hänelle myös vapautta. Boris on puolestaan vetäytynyt erämaaluostariin tutkiakseen itseään. Kristillisyys on tässä elokuvassa katolisuutta, ja kiinnostavaa on, ettei suurten uskontokuntien välillä ole varsinaista konfliktia. Pikemminkin käy niin, että Allahin puutarha saa Borisin löytämään ne arvot, jotka hän on hylännyt.