Posketonta bongausta (The Big Year, 2011)

David Frankelin ohjaama Posketonta bongausta (The Big Year, 2011) valikoitui katsottavaksi aiheen perusteella. En muista äkkiseltään toista elokuvaa, joka käsittelisi lintuharrastusta, vieläpä bongausta. Elokuvan alkuperäinen nimi The Big Year viittaa kilvoitteluun siitä, kuinka monta lajia vuoden aikana pystyy havaitsemaan. Elokuvan päähenkilöt Brad Harris (Jack Black) ja Stu Preissler (Steve Martin) haluavat viettää ”suurta vuottaan” ja rikkoa aiemmat ennätykset. Vastassa on Kenny Bostick (Owen Wilson), joka pitää nimissään edellistä ennätystä. Lajimäärä on hurja, yli 700 lajia, ja tarkoituksena on liikkua, jos oikein ymmärsin, kaikkialla Yhdysvalloissa, Alaskasta Floridaan. Kisa alkaa vuoden alusta, 1. tammikuuta, ja alussa lajeja kertyy kovaa tahtia.

Elokuvan suomalainen nimi Posketonta bongausta on jotakuinkin harhaanjohtava. Ehkä tavoite onkin ollut nimenomaan harhauttaa katsojaa ajattelemaan, että tässä elokuvassa Jack Black ja Steve Martin koheltavat ympäriinsä. Erityisen ”poskettomaksi” ei elokuvan näkemystä lintujen harrastamisesta voi kutsua, pikemminkin päinvastoin. Elokuvantekijät ovat tietoisia siitä, miten laajasta ja moni-ilmeisestä harrastuksesta on kyse. Elokuva on lopulta ihmissuhdedraama, jossa luonnon tarkkailua käsitellään eri näkökulmista. Bostickille kyse on pakkomielteenomaisesta kilpailusta, kun taas Harrisille se on pikemminkin oman identiteetin etsintää. Sekä Harrisin että Preisslerin kohdalla kyse on eheytymistarinasta: kun Harris löytää lopulta yhteyden isäänsä luontoretken aikana, Preissler jättäytyy pois yritysmaailmasta ja viettää lapsenlapsensa kanssa aikaa entistä enemmän. Posketonta bongausta on sympaattinen draamakomedia, joka onnistuu myös käsittelemään harvinaista aihettaan eri näkökulmista.