Keikkakuski (The Driver, 1978)

En ole koskaan ollut Walter Hillin elokuvien tuntija enkä harrastaja, mutta nyt tuli mahdollisuus katsoa uudelleen, pitkän ajan jälkeen, ohjaajan varhaistuotantoon kuuluva Keikkakuski (The Driver, 1978). Se sai aikanaan murska-arviot, ja Hill on myöhemmin kuvannut tuottajalta saamaansa kielteisten arvioiden pinkkaa! Suhtautuminen on helppo ymmärtää, sillä ”hyvyys” tai ”huonous” riippuu pitkälti siitä, miten elokuvaa katsoo. Jos Keikkakuskia katsoo realistisesta näkökulmasta, tuntuu esimerkiksi tarinan loppu juokseenkin käsittämättömältä. Elokuvan aikana saadaan aikaan tuhoa enemmän kuin sielu sietää ja useampi henkilö päättää päivänsä, mutta päähenkilö kävelee pois poliisin virittämästä ansasta siksi, että kaikkien janoamat rahat ovatkin päätyneet kolmannen osapuolen käsiin. 

Keikkakuski (Ryan O'Neal) on suorastaan ylimaallinen autoilija, jonka taitavuus estää virkavalaa saamasta kiinni ryöstäjiä. Alkaa kissa ja hiiri -leikki, jota Etsivä (Bruce Dern) maanisesti johtaa. Jos oikein muistan, kumpaakaan henkilöä ei nimetä elokuvassa tarkemmin. Tämä vain korostaa Keikkakuskin metaelokuvallisuutta. Walter Hill yhdistelee film noirin ja lännenelokuvan piirteitä takaa-ajodramaan, jonka soundscape on täynnä pyörien vinguntaa ja peltien kolinaa. Voin kuvitella, että Keikkakuskin immersiiviset ajonäkymät ovat vaikuttaneet myöhempien konsoli- ja tietokonepelien estetiikkaan.