Majatalon salaisuus (The Green Man, 1956)

Netflixin valikoimaan on tullut sekalainen joukko vanhempaa brittielokuvaa. Joukossa on monta Alastairin Simin tähdittämää elokuvaa, ja yksi niistä on Robert Dayn ohjaama Majatalon salaisuus (The Green Man, 1956). Suosittuun näytelmään perustuva musta komedia alkaa esittelemällä omituisen Harry Hawkinsin (Alastair Sim), joka on erikoistunut tekemään murhia mielikuvituksellisilla tavoilla. Robert Day kuvaa ensimmäisen viidentoista minuutin aikana Hawkinsin uran tähtihetkiä, synkkänä sarjana. Toisen maailmansodan puhkaminen oli Hawkinsille työttömyyden aikaa, mutta sodan jälkeen business alkoi jälleen kukoistaa. Nyt edessä on suururakka, lontoolaisen liikemiehen Sir Gregory Upshottin (Raymonf Huntley) nitistäminen.

Majatalon salaisuus on parhaimmillaan elokuvan keskivaiheilla, tilanteessa, jossa Hawkinsin suunnitelmat uhkaavat paljastua. Ratkaisevaksi osoittautuu pölynimurikauppias William Blake (George Cole), joka naapurissa asuvan Ann Vincentin (Jill Adams) kanssa saa vihiä murhajuonesta. Elokuvan alkuperäisnimi The Green Man viittaa merenrantahotelliin, jossa Hawkinsin suunnitelman on tarkoitus huipentua. Majantalon salaisuutta voi katsoa brittiläisen makaaberin huumorin edustajana, mutta huomasin kiinnittäväni huomiota enemmänkin miljööseen, esikaupunkialueen koteihin, puhelimen käyttöön, kodin elektroniikkaan, sähkölaitteisiin, valaistukseen. Mustan huumorin alta kuultaa sodanjälkeisen ajan vaurastuminen, yhteiskunnallinen muutos. Hawkins ruumiillistaa mennyttä maailmaa, jolle ei nykyhetkessä ole sijaa.