Death at Broadcasting House (1934)

Reginald Denhamin ohjaama jännityselokuva Death at Broadcasting House (1934) sopii mediahistorioitsijoille, sillä tapahtumapaikkana on BBC:n legendaarinen rakennus 1930-luvulta. Tosin elokuvassa taidetaan käyttää sisäkuvissa lavasteita ja ulkokuvissa maalattuja still-kuvia. Mutta silti elokuva päästää kurkistamaan siihen, millaista suoran lähetyksen tekeminen 30-luvulla oli. Murhadraamalla on BBC:n talossa useita tapahtumapaikkoja, sillä meneillään olevan kuunnelman musiikki ja dialogi tulevat eri studiohuoneista. Hämmentävää kyllä murhan uhri on yksin omassa studiossaan, jossa hänen täytyy näytellä kuristajan uhria. Harjoituksissa näytteleminen on väkinäistä, mutta suorassa lähetyksessä kaikki menee luonnollisesti. Liiankin luonnollisesti.

Elokuva tunnetaan myös nimillä Murder at Broadcasting House ja Death at a Broadcast. Nimet korostavat tarinan eri puolia. Kuolema on todellakin murha, eikä se tapahdu vain BBC:n talossa vaan suorassa lähetyksessä. Kun uhri voihkaisee viimeisen kerran, hänen kuolemaansa saa todistaa laaja yleisö radiovastaanottimien ääressä. Elokuva tuo mieleen saksalaisen varhaisen äänielokuvan Laukaus äänifilmistudiossa (Der Schuß im Tonfilmatelier, 1930), jossa murha tapahtuu äänielokuvan kuvauspaikalla, ja ääniraita osoittautuu ratkaisevaksi johtolangaksi. Samoin BBC:n radiotalossa tapahtuneen murhan todistusaineistona kuunnelman äänite on lopulta ratkaiseva, sillä murhaajan rannekello on jättänyt äänimerkin.  Death at Broadcasting House ei ole elokuvana kovin kummoinen, mutta se on kiinnostava intermediaalinen todistuskappale radion varhaisvaiheista – elokuvantekijöiden silmin ja korvin kuvattuna.