Brott i paradiset (1959)

Lars-Eric Kjellgrenin Brott i paradiset (1959) on ruotsalainen film noir -henkinen trilleri, joka ei käsittääkseni ole saanut Suomessa elokuvateatteriensi-iltaa. Tarina alkaa suoraan rikoksen keskeltä: murtomiehet tunkeutuvat ryöstämään firman kassakaappia, yövartija yllättää heidät, ja yhtäkkiä tämä onkin vainaa. Aloituksen jälkeen tarina siirtyy kymmenen vuotta eteenpäin. Yövartijan ottopoika Einar Hanson (Karl-Arne Holmsten) saa vihjeen Paradiset-nimisen ravintolan omistajalta siitä, että hänellä olisi tieto murhan tekijästä. Elokuvan näkökulma vaihtuu, ja katsojalle selviää, keitä murtomiehet ovat. Ongelma on siinä, etteivät edes varkaat tiedä, kuka heistä ampui yövartijan hengiltä, vai ampuiko kukaan.

Brott i paradiset (1959) alkaa vauhdikkaasti, ja Kjellgren esittelee juonen linjat tehokkaasti. Rikoksen rinnalle syntyy myös komediallinen, romanttinen juonne, sillä nuori Eva Malmborg (Harriet Andersson) pääsee rikosreportteriksi lehteen ja alkaa tehdä yhteistyötä kokeneemman Adam Palmquistin (Gunnar Björnstrand) kanssa. Ennen pitkää Evan ja Adamin suhteet tietenkin lämpenevät... Brott i paradiset puuroutuu keskivaiheilla pahasti, ja teos saikin aikalaiskriitikoilta nuivan vastaanoton. Melko käsittämätön on jakso Mörkön observatoriossa. Ainakaan minulle ei valjennut, miksi elokuva sinne kesken kaiken siirtyi. Toisaalta loppua kohti elokuvan trilleriys korostuu, kun Eva Malmborgille vähitellen valkenee, kuka on syyllinen. Elokuvaa katsoessa huomio kiinnittyy myös ympäristöön, varsinkin interiööreihin. Valkokankaan kuvat ovat aina lumetta, konstruktioita, mutta jos elokuvaa vertaa saman ajan suomalaiseen tuotantoon, tuntuu, että todellisuudet ovat, ja olivat, kaukana toisistaan.