Sadan murhan majatalo (L'auberge rouge, 1951)

Claude Autant-Laran rikoskomedia Sadan murhan majatalo (L'auberge rouge, 1951) oli aikansa kassamagneetti, ja se nähtiin Suomessakin kolme vuotta myöhemmin. Pääroolissa esiintyi armoitettu koomikko Fernandel, tällä kertaa veijarimaisena munkkina. Vielä tässä vaiheessa yleisö ei tuntenut häntä Isä Camillona, sillä Giovannino Guareschin kertomuksiin perustuva sarja alkoi vasta seuraavana vuonna Julien Duvivierin ohjauksella Isä Camillon kylä (Don Camillo, 1952). Kerrotaan, että Fernandelia rooli Sadan murhan majatalossa harmitti paljon, eikä hän ollut vähään aikaan puheväleissä Autant-Laran kanssa. Yleisön suosio on kuitenkin helppo käsittää, niin vastustamattomasti Fernandel vetää roolinsa, vaikka voin toisaalta ymmärtää, että elokuvan tarina ja tyylilaji ovat häntä askarruttaneet.

Alun perin elokuvan L'auberge rouge piti juhlistaa Honoré de Balzacin kuoleman satavuotista muistoa, ja elokuvan piti perustua Balzacin samannimiseen novelliin vuodelta 1831. Balzacin merkkivuosi 1950 tuli kuitenkin liian nopeasti, eikä tuotannon rahoitusta saatu järjestymään. Tässä tilanteessa Autant-Lara päätti säilyttää vain nimen L'auberge rouge, jonka ympärille Jean Auranche sepitti tarinan kuuluisasta Peyrebeillen majatalosta, joka myös tunnettiin Punaisena majatalona. Dialogin Aurenche kirjoitti yhdessä Pierre Bostin ja Autant-Laran kanssa. Tyylilajiksi tuli rikoskomedia, vaikka aiheesta olisi saanut tehtyä niin kauhuelokuvan kuin salapoliisikertomuksenkin. Balzacin novelli ilmestyi vuonna 1831, mutta sillä ei tiettävästi ole yhteyttä siihen kammottavaan majataloon, joka nousi uutisotsikoihin juuri syksyllä 1831. Peyrebeillessä sijainneeseen majataloon pysähtyneet matkailijat olivat kadonneet yksi toisensa jälkeen, ja kun oikeutta käytiin vuonna 1833, ainakin 50 uhrin ruumiit löytyivät paikalta. Nykyään majatalo on museona.

Sadan murhan majatalo alkaa Yves Montandin tulkitsemalla balladilla, joka esittelee katsojalle tapahtumapaikan. Samalla katsoja seuraa posetiivaria, joka astuu majatalon sisään ja tulee välittömästi murhatuksi. Vain posetiivarin apina pääsee karkuun majataloa pitävältä pariskunnalta Marie (Françoise Rosay) ja Pierre (Carette) Martinilta sekä heidän apuriltaan Feticheltä (Lud Germain). Varsinainen draama käynnistyy, kun taloon saapuvat yhtäaikaa kokenut munkki (Fernandel) nuori noviisi Jeannou (Didier d'Yd) seuranaan sekä vaunullinen matkustajia. Vaunussa saapuu myös Martinin pariskunnan tytär Mathilde (Marie-Claire Olivia). Koomiseen seurueeseen kuuluu edelleen Sherlock Holmes -asuun pukeutunut britti Darwin (Jean-Roger Caussimon), joka jää jokseenkin käsittämättömäksi lisäksi henkilögalleriaan. Tarinan komiikka perustuu paljolti siihen, että Marie Martin ripittäytyy munkille, joka siten saa tietää, että talon pihalta löytyy sata vainajaa. Martinin pariskunta yrittää kaikin keinoin saada matkustajat tainnutettua, mutta munkki pyristelee vastaan. Kaiken kaikkiaan Sadan murhan majatalo tuntuu poikkeuksellisen mustalta ja makaaberilta komedialta, jos sitä vertaa aikakauden muuhun tuotantoon. Sitä pitää koossa Fernandelin komiikka, mutta myös Françoise Rosayn ja Caretten loistavasti tulkitsema Martinin pariskunta.