Fantomas – sadan naamion mies (Fantômas, 1964)

Elokuvahistorian legendaarisin Fantomas on Louis Feuilladen sarjaelokuva, joka valmistui vuosina 1913–1914 Pierre Souvestren ja Marcel Allainin kirjasarjan pohjalta. Mielikuvituksellista rikostarinaa elokuvasivat 1930- ja 1940-luvulla myös Paul Féjos, Ernst Moerman, Jean Sacha ja Robert Vernay. Mestaririkollinen Fantomas nousi uudelleen valkokankaille vuosina 1964–1966 André Hunebellen ohjaamassa kolmiosaisessa elokuvassa. Tällä kertaa tyylilaji on humoristinen, mistä takeena on komisario Paul Juven roolia esittävä Louis de Junès. Trilogia on oikeastaan hämmentävä sekoitus komediaa ja toimintaelokuvaa, jota on maustettu vielä agenttielokuvien piirteillä, varsinkin sarjan toisessa osassa.

Sarjan avauselokuva Fantomas – sadan naamion mies (Fantômas, 1964) alkaa Pariisista, jota naamioitumisen mestari Fantomas terrorisoi. Superrikollisen hahmo tuo mieleen Jules Vernen myöhäiskauden tuotantoon kuuluneen tarinan Maailman herra, jossa teknologia palvelee rikollisuutta, eikä esivalta pysy kehityksen mukaan. Verne tulee mieleen myös Fantomasin salaisesta tukikohdasta, jossa urkumusiikki raikaa. Fantomas ottaa toimittaja Fandorin (Jean Marais) hahmon kostaessaan toimittajalle, joka on julkisuudessa tätä vähätellyt. Marais näyttelee myös Fantomasia, jolle sininen kasvonaamio antaa humanoidimaisen olemuksen. Mutta kaiken suolana on lopulta Louis de Funès, jonka hysteerinen Juve on varmasti naurattanut aikalaiskatsojia. Kun Fantomas – sadan naamion mies sai ensi-iltansa Suomessa huhtikuussa 1965, Paula Talaskivi piti elokuvaa ”villin hauskana vastavetona Kultasormelle”. Arvio päättyy myönteisissä merkeissä: ”Lapsekas toki Fantomas on, mutta kunnolla jännittävä myös ja mukaansa se tempaa. Se myös edustaa samaa paluuta vanhaan kunnon seikkailufilmiin kuin tällä hetkellä ohjelmassa, Kultasormen ohella, myös italialais-ranskalainen Agentti OSS117 Bangkokissa.” Kovin jännittävänä André Hunebellen ohjausta ei voi pitää, mutta ainakin minulle se näyttäytyy vinksahtaneena kommentaarina 1960-luvun modernisoituvasta maailmasta, jossa teknologia karkaa käsistä.