Lännen sankarit – Winnetou ja Old Surehand (Old Surehand, 1965)

Tšekin TV:ssä nähtiin keskiviikkoiltana Karl Mayn lännenfiktiota kahdella kanavalla yhtä aikaa. Ensi näkemältä tuntuu, että menossa olisi May-renessanssi, mutta ehkäpä saksalaisen kirjailijan kuvitelmat Villistä Lännestä eivät koskaan ole edes kadonneet. Saksalainen ohjaaja Philipp Stölzl on lämmittänyt uudelleen Winnetoun tarinaa vuonna 2016, ja juuri tänään tulee tv:stä sarjan kolmas ja viimeinen osa. Samaan aikaan pyöri toisella kanavalla Alfred Vohrerin ohjaama Lännen sankarit – Winnetou ja Old Surehand (Old Surehand, 1965), tšekiksi dubattuna. Nämä Old Surehand -leffat ovat minulta menneet aiemmin sivu suun. Pierre Brice esittää Winnetouta, kuten aiemmissakin elokuvissa, mutta tässä ”työparina” on harmaantunut Stewart Granger, joka esittää Old Surehand -hahmoa.

Sikäli kuin ymmärsin, Old Surehand on elokuvassa ajamassa takaa ”Kenraaliksi” kutsuttua murhamiestä (Larry Pennell) ja lopulta onnistuu tehtävässään Winnetoun avustuksella. Old Surehandin kumppanina on vanha konkari Old Wabble, jota salanimen Paddy Fox turvin esitti jugoslavialainen, kroatialaissyntyinen näyttelijä Milan Srdoč (1920–1988). Srdoč teki mittavan uran vuodesta 1954 lähtien, ja hänen filmografiastaan löytyy yli 140 teosta. Lännen sankarit – Winnetou ja Old Surehand kuvattiin pääosin Kroatiassa, kuten aiemmatkin länsisaksalaiset Karl May -filmatisoinnit. Kiinnostavaa on, että Itä- ja Länsi-Saksalla oli omat western-perinteensä ja tähtensä, mutta länsisaksalaisiakin elokuvia tehtiin rautaesiripun yli. Juuri tätä läntisten ja itäisten yleisöjen yhdistämistä varten tarvittiin näyttelijöitä eri kansallisuuksista. Lännen sankarit – Winnetou ja Old Surehand -elokuvaa levitettiin globaalisti, ja se sai Länsi-Euroopan lisäksi teatteriensi-illan ainakin Bulgariassa, Jugoslaviassa, Neuvostoliitossa, Puolassa, Romaniassa, Tšekkoslovakiassa ja Unkarissa. Internet Movie Databasen mukaan Puolan ja Itä-Saksan ensi-illat koittivat tosin vasta 1980-luvulla. Länsisaksalaisten westernien tuotantotapa muistuttaa spagettiwesternien tuotantoa samaan aikaan, mutta esimerkiksi Vain muutaman dollarin tähden (Per un qualche dollaro in più, 1965) sai ensi-iltavuonnaan huomattavasti läntisemmän jakelun.