St. Agilin salaisuus (Les disparus de Saint-Agil, 1938)

Christian-Jaquen elokuvista katsoin viimeksi Parman kartusiaaniluostarin (La Chartreuse de Parme, 1948), ja nyt oli vuorossa kymmenen vuotta aiemmin valmistunut St. Agilin salaisuus (Les disparus de Saint-Agil, 1938). Christian-Jaque (1904–1994) ohjasi urallaan monia kirjallisuusfilmatisointeja, komedioita ja seikkailuelokuvia, ja tässä seurassa St. Agilin salaisuus on yllättävä poikkeus, sillä se on poikien sisäoppilaitokseen sijoittuva mysteeri- ja jännityselokuva. Tosin kyse on myös kirjallisuusfilmatisoinnista, sillä pohjana on Pierre Vévyn romaani. Sotaa edeltävien ranskalaisten klassikoiden joukossa Christian-Jaquen elokuvaa ei useinkaan muisteta: olihan vuosi 1938 erityisen hedelmällinen. Silloin valmistuivat muun muassa Jean Grémillonin Mies ja hänen varjonsa (L'étrange Monsieur Victor), Max Ophulsin Werther (Le Roman de Werther), Marcel Carnén Hotel du Nord (Hôtel du Nord) ja Jean Renoir'n Ihmispeto (La bête humaine).

St. Agilin salaisuus ansaitsee katsomisen jo omalaatuisen tekijäjoukkonsa puolesta. Jacques Prévert teki elokuvaan dialogin kreditoimattomasti, ja tuntuu, että lopputuloksessa on hienoinen Prévertin kosketus. Näyttelijäkaartiin kuului kaksi suurta eksentrikkoa, Michel Simon ja Erich von Stroheim. Kreditoimattomissa lapsirooleissa puolestaan nähtiin Serge Reggiani, myöhempi ranskalaisen elokuvan ikoni, ja Charles Aznavour, myöhempi chanson-laulaja. Keskeisen roolin näytteli niin ikään Marcel Mouloudji, joka teki pitkän uran paitsi näyttelijänä myös laulajana, säveltäjänä ja taiteilijana.

Elokuvan keskiössä on kolme poikaa, Sorgue (Jean Claudio), Macroy (Marcel Mouloudji) ja Baume (Serge Grave), joiden salaseura kokoontuu öisin. He haaveilevat paosta ja matkasta Amerikkaan. Ennen pitkää Baume katoaa salaperäisesti, ja kohta häviää myös Macroy. Samaan aikaan sisäoppilaitoksessa tapahtuu muutenkin kummia. Alkoholisoinut taiteiden opettaja Lemel (Michel Simon) kuolee salaperäisesti sähkökatkon aikana. Opettajakuntaan kuuluu epäilyttävä englannin opettaja Walter (Erich von Stroheim). Stroheim on erinomainen epäilyttävänä opettajana, tosin hän puhuu leveästi englantilaisittain murtaen ranskaa, mutta hänen englantinsakin on epäilyttävän epäselvää. Ei ihme, että lapset luulevat häntä agentiksi! Michael Simonin hahmo on elokuvan traagisin: rooli on lyhyt mutta sitäkin mieleenpainuvampi.

St. Agilin salaisuus sai Suomen ensi-iltansa 20. marraskuuta 1938, jolloin sitä mainostettiin Helsingin Sanomissa näyttävästi (kuva alla).