Suden merkki (1952)

Pietro Germin Suden merkki (Il brigante di Tacca del Lupo, 1952) sijoittuu Italian yhdistymisen jälkeiseen hämmennystilaan. Federico Fellinin, Pietro Germin, Tullio Pinellin ja Faisto Tozzin  käsikirjoitukseen perustuva tarina kuvaa tilannetta, jossa kapteeni Giordanin (Amadeo Nazzari) johtama joukko-osasto yrittää vakiinnuttaa uuden Italian poliittista valtaa seudulla, jossa bandiitit vannovat yhä Napolin kuninkaan nimeen. Pienestä, köyhästä Melfin kylästä Giordanin joukot lähtevät jäljittämään kapinallisen Raffa Raffan joukkoja. Tarinaan punoutuu myös inhimillinen draama: Raffa Raffa sieppaa Carminen (Vincenzo Musolino) vaimon Zitamarian (Cosetta Greco). Zitamaria onnistuu pakenemaan, mutta on Carmine on jo ehtinyt lähteä kostoretkelle. Samalla koko kylä hylkii onnetonta vaimoa. Muutoinkin elokuvassa Etelä-Italian kyläyhteisöstä piirtyy hyytävä kuva. Genovalaissyntyinen Germi kuvasi useassakin elokuvassa etelän mentaliteettia, usein ambivalentisti. Tarina antaa Carminelle koston mahdollisuuden, mutta samalla se saattaa Zitamarian ja Carminen yhteen. Tässä mielessä elokuva päättyy kaksoisvoittoon. Giordanin joukot nitistävät bandiitit, ja Zitamaria säästyy häpeältä.

Suden merkki on historiatulkinta, joka jatkaa Alessandro Blasettin elokuvan 1860 (1934) perinnettä. Toisaalta elokuvan voi tulkita sodanjälkeisen vastarintaliikkeen ristiriitaisena, etäännytettynä kuvana. Mutta samalla siinä on geneeristä sävyä, sillä se tuo mieleen lännenelokuvan. Tiettävästi Pietro Germi olikin John Fordin westernien suuri ihailija, ja Amadeo Nazzarin hahmo on kuin ratsuväkeä johtava John Wayne, harkitseva, inhimillinen mutta taipumaton. Giordanin joukkojen vaellus erämaan hanki on hyvin western-henkinen, kuten myös Carlo Rustichellin mieleenpainuva musiikki.