Mazurka (1935)

Willi Forst ohjasi vuonna 1935 Berliinissä melodraaman Mazurka (1935), jonka pääroolissa näytteli puolalaissyntyinen mykkäelokuvatähti Pola Negri. Saksan kieli sujuu murtaen, mutta toisaalta siitä saa kohtuullisen hyvin selvää. Tekstin kirjoitti Hans Rameau, jolla oli jo kymmenien käsikirjoitusten kokemus. Tarinan pohjana oli vuonna 1930 sattunut murhatapaus, joka herätti paljon huomiota julkisuudessa. Forstin ja Rameaun muovaamana tarina kääntyy yllätykselliseksi, ja vaikka siinä on paljon 20-luvun elokuvamelodraaman tunnusmerkkejä, kerronta jäsentyy kiinnostavasti. Epäilemättä tekijät ovat myös hyödyntäneet Pola Negrin muuntautumiskykyä. Elokuva alkaa kuvaamalla nuorta konservatoriossa opiskelevaa tyttöä Lisaa (Ingeborg Theek), jota mystinen pianisti Grigori Michailow (Albrecht Schoenhals) alkaa ahdistella. Tämä ahdistelun kuvaus on hämmentävää ja piinaavaa, ja varsinkin Grigorin väkivaltainen suudelma on kuvattu vaikuttavasti, Lisan pakenevien katseiden kautta. Eipä aikaakaan, kun Grigori pakottaa Lisan mukanaan ravintolaan. Kesken kohtauksen ravintolan laulajatar Vera (Pola Negri) ampuu Grigorin ja tarinan tasolla vapauttaa Lisan ahdistelijastaan.

Tarinan voi kertoa loppuun, koska ei taida olla vaaraa, että sitä tv:ssä ja dvd-muodossa näkisi. Murhan jälkeen alkaa oikeudenkäynti, jossa Veran tarina alkaa avautua. Takautuma vie vuoden 1912 Varsovaan, jossa Vera esiintyy Michailowin oopperassa Mazurka. Säveltäjä vainoaa laulajatarta, jonka avioliitto kariutuu. Samalla Vera menettää lapsensa kasvattiäidille, ja juuri tämä tytär on Lisa.

Willi Forstin muuhun, kepeämpään tuotantoon nähden Mazurka on paikoitellen paatoksellinen, mutta samalla se on omintakeisesti rakennettu ja sisältää kekseliästä kameran käyttöä. Kohtauksessa, jossa Lisa ja Grigori tanssivat, subjektiiviset otokset antavat karusellimäisen vaikutelman. Varsovassa Vera käy tanssiaisissa, joihin Forst on onnistunut ujuttamaan annoksen wienervalssia. Loppukohtauksessa Veran vilpitön halu lähestyä Lisaa on kuvattu kaksoiskopioinnilla, ikään kuin hänen sielunsa tarttuu tyttäreen, vaikka kehon on kuljettava pois oikeussalista. Pola Negrin muistelmien mukaan Mazurka oli menestys, mutta elokuvan tuottajien, Arnold Pressburgerin ja Gregor Rabinovitchin, uralla tämä merkitsi työn päättymistä Berliinissä: elokuvateollisuuden arjalaistaminen alkoi.