4. tammikuuta 2013

Yöjuna (1959)

Jerzy Kawalerowiczin tuotannon parhaimmistoon kuuluva Yöjuna (Pociąg, 1959) on nähty televisiossa vain kerran vuonna 1968. Olisi jo korkea aika esittää tämä junaelokuvien aateliin kuuluva teos, joka kaiken lisäksi tarjoaa kiinnostavan näkökulman orastavaan elokuvalliseen modernismiin 50-luvun lopussa. Yöjuna alkaa puolalaisella jazzilla, Wanda Warska laulaa Artie Shaw'n Moon Rayn, raukeasti, samaan aikaan, kun juna on lähdössä Łódźin asemalta pohjoiseen kohti Itämerta. Asemalaiturilla käy vilinä. Viime tingassa mukaan nousee Jerzy (Leon Niemczyk), tummien lasien taakse kätkeytyneenä. Myöhemmin hän paljastuu kirurgiksi, joka on juuri epäonnistunut päivän viimeisessä leikkauksessa. Jerzy haluaisi olla yksin, mutta samaan makuuvaunuun tunkee nuori Marta (Lucyna Winnicka), joka myös näyttää olevan pakomatkalla. Martaa ahdistelee nuori mies Staszek (Zbigniew Cybulski), arvatenkin muutaman viikon lemmensuhteen jälkeen. Vaunuosastoon kertyy yhteiskunnan mikrokosmos, oikeudenkäyntiin matkalla oleva juristi puolisoineen, Buchenwaldin keskitysleiriltä eloonjäänyt mies, joka ei pysty nukkumaan, pappi, joka on vetämässä pyhiinvaellusmatkaa, ja – kuten pian paljastuu – murhaaja, joka on pakomatkalla. Erityisen hieno rooli on konduktööri (Helena Dąbrowska), joka välillä kipakasti, välillä lempeästi ohjaa ja valvoo yöjunan kulkua.

Junaelokuvana Yöjuna on ylittämätön. Se on rakennettu matkan muotoon, asemalta asemalle. Elokuvan henkilöt kohtaavat satunnaisesti, ja yön läpi kiitävä juna kätkee sisäänsä risteytyvät elämänkohtalot. Junan kiito on kuin häivähtävä nyt-hetki, jossa ihmiset ovat matkalla kohti tuntematonta. Metafora on tietysti modernistien käsissä kulunut, mutta tässä se säväyttää. Kaikki elokuvan henkilöt tuntuvat potevan epävarmuutta tulevan edessä, aika on avoin, eivätkä henkilöt ole minkään valmiiksi annetun kertomuksen osia. Alussa Yöjuna kehittyy dekkarimaisesti, kun Jerzyä epäillään murhaajaksi, ja Kawalerowicz on hyvinkin saattanut ammentaa vaikutteita Hitchcockin junamysteereistä. Yöjunan puolivälissä tunteet kiihtyvät, mutta loppu palaa jälleen raukeuteen, oikeastaan optimistisesti, sillä se tuntemattomuus, johon Marta astuu, on myös avoin mahdollisuus.

Restauroitu bluray tekee oikeutta Jan Laskowskin erinomaiselle kuvaukselle ja Kawalerowiczin omaperäisille kuvakulmille: Marta piirtää kasvojensa piirteet junan ikkunan tummaa heijastusta vasten, Staszek kurottautuu ulos ikkunasta, aivan kuin Marta myöhemmin, ikään kuin yrittäen vapautua junan ahtaasta maailmasta. Kuvat käytävällä ovat takaa-ajokohtauksessa klaustrofobisia, ja varmaan kamera-ajot tupaten täydessä käytävässä on täytynyt suunnitella erityisen huolellisesti.



Ei kommentteja: