2. tammikuuta 2013

Pettävä varjo kummittelee (1941)

Thin Man -sarjan neljäs osa Pettävä varjo kummittelee (Shadow of the Thin Man, 1941) valmistui kaksi vuotta edellisen osan jälkeen. Suomenkielinen nimi on peräisin tammikuulta 1944, jolloin elokuva nähtiin Suomessa sarjan kolmantena lenkkinä: nimi on arvoituksellinen, sillä kummittelua elokuvassa ei ole, ja Pettävä varjo -nimikin perustuu väärinkäsitykseen. Kun Pettävä varjo kummittelee valmistui, moni asia oli muuttunut 1930-luvun loistavista rikoskomedioista. Toinen maailmansota varjosti viimeistelyvaihetta, ja ensi-ilta oli vain kaksi viikkoa ennen Pearl Harborin hyökkäystä. Alkuteksteissä ohjaajakin on tituleerattu ”Maj. W. S. Van Dyke”. Ehkäpä sodan läheisyys on vaikuttanut siihen, että absurdia huumoria on merkittävästi vähemmän kuin aiemmissa kolmessa elokuvassa. Nick ja Nora Charlesin poika on viisivuotias, mutta alkua lukuun ottamatta häntä ei nähdä. Elokuvan rikosvyyhti alkaa, kun raviradan jockey löytyy kuolleena. Murhaksi luultu tapaus osoittautuu tapaturmaksi, mutta pian asiat mutkistuvat.

Historiallista tilannetta tärkeämpi syy huumorin vähäisyyteen on se tosiasia, että kaikki aiemmat Thin Man -elokuvat olivat Frances Goodrichin ja Albert Hackettin käsialaa. He vetäytyivät kolmen elokuvan jälkeen, ja Pettävä varjo kummittelee valmistui Irving Brecherin ja Harry Kurnitzin käsikirjoituksen pohjalta. Frances Goodrich ja Albert Hackett olivat aviopari, joka tuntui olleen elementissään Nickin ja Noran nokkelassa sananvaihdossa. Goodrich ja Hackett olivat alunperin näyttelijöitä, jotka vähitellen siirtyivät käsikirjoittajiksi ja näytelmäkirjailijoiksi. He jatkoivat uraansa muun muassa Frank Capran komedian Ihmeellinen on elämä (It's a Wonderful Life, 1946) käsikirjoittajina. He toteuttivat sittemmin vuonna 1954 Anne Frankin päiväkirjaan perustuvan Broadway-näytelmän, joka sai Pulitzer-palkinnon ja jonka pohjalta George Stevens ohjasi elokuvansa Anne Frankin päiväkirja (The Diary of Anne Frank, 1959).

Pettävä varjo kummittelee jäi W. S. Van Dyken viimeiseksi Thin Man -elokuvaksi. Ohjaaja Woodbridge Strong Van Dyke II (1889–1943) oli ensimmäisen maailmansodan veteraani, joka tunnettiin taloudellisena ohjaajana. Siitä hän sai lempinimen One-Take Woody. Van Dyke sai 40-luvun alussa tietää sairastavansa syöpää, mikä sydänvaivojen ohella sai hänet tekemään itsemurhan helmikuussa 1943.


Ei kommentteja: