Vietimme loppiaista, viimeistä koulujen lomapäivää, katsomalla Steven Spielbergin fantasian
Hook – Kapteeni Koukku (1991), joka jatkaa siitä, mihin Walt Disneyn
Peter Pan (1953) päättyi. Disneyn elokuvan ensi-illan aikaan Spielberg oli itse seitsenvuotias. Sattuvasti meikäläinen elokuvatarkastamo on määritellyt
Koukun K7-elokuvaksi.
Peter Pan on aikuistuttuaan tullut yhdysvaltalaiseksi liikemieheksi Peter Banningiksi (Robin Williams), joka valtaa yrityksiä kuin merirosvo. Alku kertaa amerikkalaisen ja englantilaisen kulttuurin stereotypioita, ja 20 vuotta ensi-illan jälkeen katsottuna
Koukussa pistää silmään varsinkin kännykän käyttö kiireisen elämäntavan kuvastajana. Tämän rinnalla Iso-Britanniassa eletään vielä viktoriaanisen lumouksen vallassa. Eipä aikakaan, kun puhelin on haudattu Lontoon maaperään ja Peter lähtee Mikä-mikä-maahan pelastamaan lapsiaan.
Nyt kun Ilana Aallon väitöskirja
Isyyden aika on tuoreessa muistissa, huomio kiinnittyy
Koukkuun isyyden kuvauksena. Peter laiminlyö lapsiaan ja perhettään, ja juuri havahtumisen aikaansaamiseen koko elokuva tiivistyy. Isän on tultava lastensa sankariksi. Peterillä on kaksi lasta, tyttö ja poika, mutta tarina tiivistyy Jackin (Charlie Korsmo) uskon palauttamiseen. Toisaalta Maggie (Amber Scott) on uskossaan vanhempiinsa horjumaton, ja James Koukku (Dustin Hoffman), joka yrittää voittaa lasten rakkauden, saa valtaansa vain Jackin. Valitettavasti isän näytteleminen ei tuo Koukulle odotettua palkintoa vaan valeisä päätyy krokotiilin kitaan.
Koukku pyrkii korostamaan leikin, lapsenuskon ja mielikuvituksen palauttamisen tärkeyttä, aikuisen vakavuuden rinnalle, mutta elokuvan voi lukea sisäisen lapsuuden korostuksen sijaan kuvauksena isän muodonmuutoksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti