Suomalainen suvi on kukkeimmillaan ja lomalaiset jo lähtökuopissaan. Samaan aikaan kansalaisia on muistutettu kesänvieton vaaroista. Kesäkuussa on toteutettu ennennäkemättömän laaja vesiturvallisuuskampanja, jonka sanoma on kiteytynyt iskulauseeseen ”Älä jätä aivoja narikkaan”. Alkuvuoden tilastot ovat nostattaneet kulmakarvoja. Hukkuneita oli juhannusviikkoon mennessä kertynyt jo 69, joista seitsemän oli naisia. Veteen menehtyneiden määrä on ollut viime vuosina nousussa, ja koko vuoden kato lähestyy uhkaavasti kahta sataa. Silmiinpistävää on, että tänä vuonna hukkuminen on ollut harvinaisen sukupuolittunutta. Siksi Viisaasti vesillä -kampanjan kohteina ovat nimenomaan aktiivi-ikäiset miehet.Kun juhannusaamu valkeni, uutisten välittämät tiedot olivat hämmentäviä. Yöttömän yön juhlassa vesihaavereita oli sattunut vähemmän kuin koskaan aikaisemmin. Maanantaiaamuun mennessä poliisin tietoon oli tullut vain kaksi hukkunutta, kun yleensä Ahdin viikate niittää kymmenkunta juhlijaa.
*
Suomi on 1800-luvulta lähtien ollut kansanvalistuksen luvattu maa: kansaa on kasvatettu milloin nöyräksi kuin Saarijärven Paavo, milloin kuuliaiseksi ja reippaaksi kuin Topeliuksen lastenkirjojen sankarit. Radio- ja televisiotoimintaakin ohjasi vuosikymmenien ajan valistuksen henki. Eipä olisi ihme, jos kansalaisten parissa olisi jo virinnyt vankka vastustus kaikenlaista neuvomista ja sormen heristelyä kohtaan.
Juhannus näytti kuitenkin osoittavan, että iskulauseilla ja tarkkaan harkituilla mediaspoteilla voi saada sanoman perille. Tosin Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliiton toiminnanjohtaja Janne Ollikainen totesi STT:lle maltillisesti: ”Toki valistustyöllä on oma tehonsa, mutta samalla täytyy tunnustaa, että ilma vaikuttaa erittäin paljon hukkumiskuolemiin.” Olisi houkuttelevaa tulkita loistava tulos taidokkaan kampanjan hedelmäksi, mutta pitkällä aikavälillä säätilan vaihtelut selittävät paljon. Jos elohopea olisi aattona kivunnut korkeammalle, yhä useampi mies oli heittäytynyt kesähuumauksen valtaan ja ennen pitkää ripustanut ”aivonsa narikkaan”.
*
Viisaasti vesillä -kampanja on toki ollut kaikin puolin kannatettava, ja sen ansiota saattaa lopulta olla se, että alkuvuoden raju tilastonousu sai seurakseen kaikkien aikojen alhaisimmat juhannuslukemat. Silti koen kampanjan mainoskuvan rantasaunan seinustalle ripustetuista aivoista hämmentäväksi. Kuvan taka-alalla kolme miestä seisoo veneessä, ehkä tarpeitaan tekemässä, ja saunalla roikkuvat toimettomina niin pelastusliivit kuin veneilijöiden ajatteluvälineetkin.
Rautalangasta väännetty, inhorealistinen kuva on ollut helppo ohittaa; sehän ei mitenkään vastaa mielikuvaa suomalaisesta kesäidyllistä. Samalla mainos rakentaa surullista kuvaa suomalaisesta miehestä viettiensä vallassa temmeltävänä egoistina. Ja toisaalta, mitäpä pahaa olisi siinä, jos raskaan talven ja pitkän kevään jälkeen tekisi nimenomaan kampanjan henkeä vastaan ja nostaisi aivonsa hetkeksi rantasaunan kuistille huilaamaan.
*
Juhannus on Suomessa perinteisesti merkinnyt kesälomakauden alkua. Eräs ulkomaalainen ystäväni totesi, että Suomi on poikkeuksellinen maa maailmassa: heinäkuussa ei tapahdu mitään. Kaikki paikat ovat suljettuja, eikä mikään asia suju. Suomi on kiinni. Ei olisi ihme, jos aivotoiminnotkin juhannuksen jälkeen vähän hidastuisivat…
Suomalaisessa kesänviettokulttuurissa juhannus on käännekohta. Se ei ole vain yöttömän yön myyttinen juhla vaan irtiotto työntäyteisestä arjesta. Edessä häämöttää vapaus, mahdollisuuksien maailma. Se, että juhannuksena elämä hetkellisesti kiihtyy, on monikerroksinen kulttuurinen kysymys. Kampanjalla voi ehkä vaikuttaa hetkellisesti, mutta pysyviä vapaa-ajan vieton muutoksia siitä tuskin seuraa. Juhannuksena moni suomalainen palaa maalle, juurilleen. F. E. Sillanpään hengessä: kesäillassa romansseja syttyy ja sammuu, ihmiselo saa alkunsa ja kohtaa päätöksensä. Juhannuksessa tiivistyy niin suomalaisen elämän suloisuus kuin sen katkeruuskin.
(ilmestynyt Turun Sanomissa 26.6.2008)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti