12. huhtikuuta 2008

Sotapolulla (1922)

Suomalaisen elokuvan festivaalilla esitettiin tänään Teuvo Pakkalan vuonna 1921 käsikirjoittama ja ohjaama mykkäelokuva Sotapolulla. Elokuvantekijöille vuoden 1918 tapahtumat olivat sittemmin kiperä aihe, mutta Pakkala tarttui teemaan tuoreeltaan, valkoisesta perspektiivistä. On vaikea kuvitella, miten aikalaiset - varsinkin punaisten joukoissa taistelleet - ovat suhtautuneet karikatyyriin punaisten leiristä, jossa temmeleltään venäläishenkisessä kaaoksessa juopuneen kapinallispäällikön johdolla. Tarinan keskiössä on Valkoinen Piru, sissipäällikkö Karunka, jota esittää Mikael Palmroth taiteilijanimellä Yrjö Hirviseppä. Häneen ihastuu nuori perijätär Eliina (Lisi Carén), joka valeasuisena ylittää rintamalinjoja ristiin rastiin.

Elokuvantekijänä Teuvo Pakkala oli kokematon, minkä huomaa kerronnan kulmikkuudesta. Seuraamista ei helpottanut se, että esityksessä kaksi kelaa tuli näytettyä väärässä järjestyksessä, ja Eliina tuntui vaihtavan valeasua poikkeuksellisen sukkelasti... Harmonikkataiteilija Janne Kuusinen säesti elokuvan suvereenisti eikä hämmentynyt, vaikka kankaalle tupsahti kuvia odottamattomassa järjestyksessä. Aihepiiriltään Sotapolulla oli ajan hermolla, mutta vuorovaikutukseen yleisön kanssa se ei päässyt. Teosta ei nähty kaupallisessa levityksessä pääkaupungissa, mutta sitä esitettiin satunnaisesti Pakkalan kotipaikan Oulun lisäksi muutamassa muussakin kaupungissa.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

No hitsiläinen, sitähän minäkin, että jokin siinä kohtausjärjestyksessä mätti. Ja eikös siinä jotakin pätkiä tullut peräti kahteen kertaan, mm. leipien löytyminen repusta???

Semmoinen spektaakkeli!
Ystävällisin terveisin
Janne Kuusinen

hannusalmi kirjoitti...

Totta, aikamoinen spektaakkeli - ja avantgardistinen katsomiskokemus. Musiikki oli erittäin hienoa! Kiitos kovasti!

t. Hannu