Monsieur Personne (1936)

Christian-Jaque (1904–1994), eli oikealta nimeltään Christian Maudet, oli tuottelias ohjaaja, jonka ura ulottuu mykkäelokuvakaudelta 1980-luvulle asti. Olen viimeksi tainnut katsoa elokuvan St. Agilin salaisuus (Les disparus de Saint-Agil, 1938), joka oli monella tapaa poikkeuksellinen teos. Nyt Netflix on julkaissut suomenkielisin tekstein kaksi vuotta aiemmin valmistuneen rikoselokuvan Monsieur Personne (1936), pääroolissaan legendaarinen Jules Berry. Tämä ei ole missään tapauksessa Christian-Jaquen parhaita, eikä edes keskitasoa, ja mietinkin, millaisin perustein Netflix on oikein hankintansa tehnyt. Ehkä yritys on vain ostanut sattumanvaraisesti sarjan vanhempaa elokuvaa. 

Monsieur Personne alkaa vauhdikkaasti, varkauden kuvauksella. Estetiikka muistuttaa siitä, miten ranskalainen 30-luvun rikoselokuva vaikutti myöhemmin Hollywoodin film noir -tyyliin. Energisen alun jälkeen elokuva pysähtyy dialogipainotteiseksi puhedraamaksi. Tämä oli oikeastaan aika yllättävää, ja jäin miettimään tässä seikkaa, jota olen usein pohtinut 1910- ja 1920-lukujen kohdalla. Oliko niin, että lavasteissa tai studiossa kuvatuissa kohtauksissa kameran käyttö oli jotenkin automaattisesti jäykkää, mutta ulkona, kaupunkitilassa, kameralla ei ollut etukäteen määriteltyä paikkaa, jolloin myös visuaalisesta kielestä tuli kekseliäämpää.