Suomisen Olli rakastuu (1944)

Orvo Saarikiven ohjaus Suomisen Olli rakastuu (1944) oli neljäs Suomisen perhe -elokuva. Kun Suomisen taiteilijat oli kuvattu kesällä 1943, Suomisen Olli rakastuu tehtiin seuraavana kesänä, jatkosodan vielä riehuessa. Edellisessä elokuvassa keskushenkilönä on Pipsa, mutta nyt pääroolissa on Olli. Elokuvien välillä on vierähtänyt vain vuosi, ja samalla kun katsojat saivat seurata Suomisen Ollin varttumista, he seurasivat myös näyttelijä Lasse Pöystin muutosta – vaikka roolit menivät usein sekaisin sekä yleisöltä että Pöystiltä itseltään. Silmiinpistävää on, miten paljon Pöysti on kasvanut vuodessa pituutta. Samalla tuntuu, että hän on muuttunut lapsitähdestä näyttelijäksi. Suomisen Olli rakastuu tuo Ollin rooliin ristiriitaisia tunteita, joita Lasse Pöysti pystyy erinomaisesti ilmentämään.

Suomisen Olli rakastuu kertoo nimensä mukaisesti Ollin tunnemyrskystä, kun koulun musiikinopettajaksi saapuu Tuulia Tähtinen (Ansa Ikonen). Uusi opettaja saa luokan heti valtaansa. Tämä harmittaa Ollia, joka sabotoi tunteja. Lopulta sopu syntyy, ja Ollista tulee luokan innokkain musiikin opiskelija. Elokuvassa on itse asiassa useiden rakkaussuhteiden vyyhti. Ollilla on ollut tyttöystävä Ritva (Regina Heinonen), jota hän laiminlyö. Tuulian kosija on lääkäri Antero Hirvi (Olavi Reimas). Samaan aikaan Ollin sisko Elina (Toini Vartiainen) avustaa Anteroa, ja kun Elinan aviomies Lasse (Esko Vettenranta) saapuu lomalle rintamalta, hän kokee mustasukkaisuuden kouhun. Elinan ja Lassen suhde kulkee elokuvassa taka-alalla, mutta se oli aikalaisille epäilemättä tärkeä, sillä sota erotti pariskuntia toisistaan.

Suomisen Olli rakastuu sivuaa musiikkikulttuuria siinä mielessä, että elokuva sisältää Tuulian ensikonsertin konservatoriossa. Kerrassaan mainio hahmo on kriitikko ”Fermaatti” (Veikko Linna), jonka Olli käy haastamassa kaksintaisteluun. Katsokaapa, miten SF on kuvannut sivistyneen musiikkiarvostelijan kotielämää! En ole aiemmin tullut ajatelleeksi, että tämä elokuva itse asiassa kuvaa korkean ja matalan kulttuurin välistä jännitettä. Tuulia kehottaa Ollia käymään konserteissa ja unohtamaan moraalisesti kyseenalaisen ajanvietemusiikin, jota nuoret kuuntelevat keskenään. Tuntuu, että tässä elokuvassa on jo siemen sille, mitä 1950-luvun SF-elokuvissa nähtiin.