17. maaliskuuta 2013

Viktor ja Viktoria (1933)

Reinhold Schünzelin käsikirjoittama ja ohjaama Viktor ja Viktoria (Viktor und Viktoria, 1933) on ristiinpukeutumis- ja drag-elokuvien klassikko. Monet muistavat Blake Edwardsin uusintafilmatisoinnin vuodelta 1981, mutta alkuperäinen on Schünzelin käsialaa. Epäilemättä tämä on myös Schünzelin ohjaajanuran huipentuma. Kameran käyttö on ensimmäisestä kohtauksesta lähtien ilmavaa, oikeastaan tavalla, johon ohjaajan Huvikausi Kairossakaan (Saison in Kairo, 1933) ei yllä. Sateiselta kadulta kuva siirtyy teatteriagentuuriin, jonka kaoottista, kiireistä ilmapiiriä liikkuvan kameran käyttö tehostaa. Työtä on etsimässä näyttelijä Viktor Hempel (Hermann Thimig), joka tahtoisi esittää vakavia rooleja mutta on esittänyt kabareessa naisrooleja. Koe-esityksessä on myös Susanne Lohr (Renate Müller), jonka kanssa Viktor lyöttäytyy yhteen. Lopulta Susanne muuntuu mieheksi ja edelleen naiseksi. Viktorin avustamana hän menestyy ristiinpukeutumisshow'llaan, vaikka ennen pitkää Robert (Adolf Wohlbrück, myöhempi Anton Walbrook) alkaakin epäillä Susannen oikeaa sukupuolta.

Viktor ja Viktoria etenee jouhevasti elokuvallisena operettina, jossa repliikkejä lauletaan ja riimitellään. Siitä huokuu imporvisatorisuus, ja nopeasti elokuva tehtiinkin. Kun Huvikausi Kairossa oli saanut ensi-iltansa 20. heinäkuuta 1933, Viktor ja Viktoria nähtiin jo 23. joulukuuta. Saksassa poliittiset olosuhteet olivat jo ehtineet dramaattisesti muuttua, ja Schünzelin komedia on kuin Weimarin Saksan vapaamielisyyden ja Berliinin kabareemaailman viimeinen pilkahdus. Viktor ja Viktoria ammentaa huumorinsa sukupuolten välisistä suhteista ja rooleista ja on hauskimmillaan kohtauksessa, jossa Robert ja Viktoria käyvät yhdessä parturissa. Ehdottomasti elokuvahistorian loistavimpia parranajokohtauksia! Tuntuu kuin jakson musiikillinen koreografia olisi antanut innoitusta Chaplinin Diktaattorille (The Great Dictator, 1940). Vaikutusta on toki myös Hollywoodista Saksaan päin: Viktorian spektaakkelissa on aimo annos Busby Berkeleyn koreografioiden abstraktisuutta.

On väitetty, että saksalainen elokuvateollisuus olisi Marlene Dietrichin jälkeen yrittänyt asettaa Renate Mülleriä menettämänsä tähden saappaisiin. Josef von Sternbergin Marokkossa (Morocco, 1930) Marlene oli esittänyt kabareenumeroaan frakissa. Viktorissa ja Viktoriassa Renate Müller vie roolin vielä pidemmälle, vaikkei hänestä uutta Marlenea tullutkaan. Poikatytön hahmo on tässä elokuvassa kuin Judith Butleria ennen Judith Butleria: sukupuoli on performanssi, ja vaikka Susanne lopulta paljastuu naiseksi, sukupuolisuuden neuvottelu jää elämään Viktorin palattua Viktorian osaansa.



Ei kommentteja: