Eilen päättyivät Turun kirjamessut. Osallistuin päätöspäivänä keskusteluun Tauno Virran kirjasta Köyhän yliopisto. Tauno Virta kuoli 82-vuotiaana vain hieman ennen kirjan ilmestymistä, eikä hän koskaan ehtinyt nähdä esikoisteostaan painettuna. Vuosikymmenien ajan hän haaveili kirjailijan urasta, mutta romaanikäsikirjoitus ja lukemattomat muistelmatekstit jäivät pöytälaatikkoon. Virta eli puolet elämästään vanhainkodissa ja tuli tunnetuksi ahkerana yleisönosastokirjoittajana. Virta oli myös uuttera lukusalin käyttäjä.Köyhän yliopisto on yhdistelmä kahdesta käsikirjoituksesta: siinä vuorottelevat lukusalin hiljaisista asiakkaista kertovat kuvaukset ja muistelmat lapsuuden Nummenpakasta. Erityisen vaikuttavia ovat tarkkasilmäiset havainnot kaupunginkirjaston lukusalien asiakkaista 1960-luvulla. Vanha TPS:n pakki Vieno Nikander istuu säännöllisesti salilla lukemassa Veikkaaja-lehteä ja täyttämässä kuponkejaan, ja Virtaa vastapäätä istuu toisinaan teosofiaa tutkaileva köyhtynyt kreivitär von Essen, tosinaan kirjailija Kaarlo Isotalo, jonka kanssa Virta ennen pitkä ystävystyi. Virralle lukusali on köyhän yliopisto, avoin tila, johon kuka tahansa on tervetullut oppia hankkimaan.
Samalla kun kirjaa lukiessa voi vain toivoa suomalaisen kirjastolaitoksen selviytyvän talousvaikeuksistaan ja pysyvän jatkossakin yhtä avoimena kuin tähän asti, herää pelko siitä, että lukusalit voisivat todella muuttua köyhän yliopistoksi. Suomessa yliopisto-opetus on ollut tähän asti edullista ja tarjonnut mahdollisuuden opintoihin kaikille syntyperästä ja omaisuudesta riippumatta. Kun yliopistolaki muuttuu vuoden 2010 alusta, uudenlaiset taloudelliset paineet tulevat yliopistojen vastuulle. Kunpa se ei synnyttäisi eriarvoista koulutusjärjestelmää, joka kaventaisi tasavertaisia mahdollisuuksia tiedonjanon sammuttamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti