On pakko tunnustaa, ettei Sam Peckinpahin Hurja joukon katsominen ole erityisemmin houkutellut, vaikka tarjolla on ollut erinomainen dvd-julkaisu. Mutta nyt, 138 minuuttia myöhemmin, tuntuu, että vaiva kannatti. Valmistuessaan vuonna 1969 elokuva sai ristiriitaisen vastaanoton: se oli korostetun väkivaltainen ja näkökulmaltaan yltiömaskuliininen. Peckinpah itse piti elokuvaa allegoriana Vietanamin sodasta. Väkivalta oli arkipäiväistynyt television uutislähetysten myötä. Aikalaiset takertuivat erityisesti hidastettuihin väkivaltaotoksiin, jotka tulkittiin ihannointina tai estetisointina. Hidastusten emotionaalista tehoa on vaikea enää tavoittaa, sillä Peckinpahin visuaalisia ideoita hyödynnettiin sittemmin surutta - ja kulutettiin puhki - vähemmän kunnianhimoisissa toimintaelokuvissa.
Hurja joukko on moderni western siinä mielessä, että sen päähenkilöt, Teksasin ja Meksikon rajamailla seikkailevat rosvojoukon jäsenet, kokevat elävänsä epookkien taitetta. Pike Bishopin (William Holden) johtama "hurja joukko" on selvästi tietoinen muutoksesta. Eletään 1910-luvun alkua, ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä, moottoriajoneuvot tekevät tuloaan ja lentokoneistakin kerrotaan huhuja. Pike toteaa: "We've got to start thinking beyond our guns." Lopulta siirtymä uuteen maailmaan jää vain mahdollisuudeksi. Samantapaista iltaruskon tunnelmaa Peckinpah käsitteli myös elokuvissaan Viheltävät luodit (Guns in the Afternoon, 1962) ja Balladi Cable Hoguesta (Ballad of Cable Hogue, 1970).
Tyrmäävintä Hurjassa joukossa on sen väkivaltainen ehdottomuus. Jo aloituskohtaus asettaa perustunnelman: samaan aikaan kun Bishopin joukot iskevät rautatieyhtiön toimistoon, lapset kiduttavat avutonta skorpionia. Vaikka Bishopin joukko vetäytyisi eläkkeelle tai ammuttaisiin maan tasalle, väkivallan kierteelle ei tule päätöstä: se siirtyy sukupolvelta toiselle. Hurja joukko itse on tuhoon tuomittu. Silti lopussa voi aavistaa optimismia, kun vankat konkarit yrittävät auttaa nuorta meksikolaista taistelussa eversti Huertan hallintoa vastaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti