Serkkuni Raakel (My Cousin Rachel, 1952)

Daphne du Maurierin romaaniin perustuva Serkkuni Raakel (My Cousin Rachel, 1952) on ollut pitkään katsottavien elokuvien listalla. Nyt vihdoin tilaisuus koitti. Elonetin mukaan se olisi esitetty televisiossa vuonna 1981, mutta en muista sitä silloin nähneeni. Serkkuni Raakel voidaan nähdä osana Hollywoodin englantilaisuuden tulkintaperinnettä, johon lukeutuvat myös esimerkiksi sellaiset klassikkofilmatisoinnin kuin William Wylerin ohjaama Humiseva harju (Wuthering Geights, 1939) ja Robert Stevensonin Kotiopettajattaren romaani (Jane Eyre, 1943). Jo ensimmäiset kuvat kertovat, että Serkkuni Raakel sijoittuu myyttiseen englantilaiseen maisemaan. Tosin Cornwallin pauhaavaa merta ja goottilaista kartanoa edeltää tienristeykseen sijoittuva intro, jossa pieni poika näkee hirressä roikkuvan miehen ja saa kuulla, miten murhan palkka on kuolema...

Serkkuni Raakel on historiallinen melodraama ja jännitysnäytelmä. Nuori Philip Ashley (Richard Burton) on elänyt serkkunsa Ambrosen kasvatettavana. Eräänä päivänä Ambrose lähtee Firenzeen, jossa hän avioituu serkkunsa Rachelin (Olivia de Havilland) kanssa. Pian hän menehtyy, mutta ehtii lähettää Philipille kirjeitä, joiden pohjalta tämä epäilee Racheliä miehensä murhasta. Lääkärit taas kertovat, että Ambrosen aivokasvain sai tämän vainoharhaiseksi. Ennen pitkää Rachel saapuu Englantiin, ja vähitellen perspektiivi alkaa muuttua.

Sekä Richard Burton että Olivia de Havilland saivat rooleistaan Oscar-ehdokkuuden, ja varsinkin Burton on todella vakuuttava Philipin roolissa. Tunteet kuohuvat: rakkaus ja viha, luottamus ja epäluulo, viattomuus ja syyllisyys. Myös elokuvan kuvaus on erinomaista. Mieleen jää myös Franz Waxmanin musiikki, josta olin paikoitellen aistivinani Reinhold Gliéren musiikin vaikutteita. Burton on päiväkirjoissaan kertonut, miten hankalaa työskentely de Havillandin kanssa oli. Alun perin Rachelin roolia kaavailtiin Greta Garbolle ja ohjaajaksi George Cukoria, mutta lopulta Olivia de Havilland sai pääroolin ja ohjausvastuu siirtyi Henry Kosterille. De Havillandin tähteys korostuu siinä tavassa, jolla hänet introdusoidaan. Rachel kuvataan aluksi takaapäin ja kasvot paljastuvat vasta ensimmäisessä kohtauksessa Philipin kanssa.