Mister 880 (1950)

Edmund Gouldingin ohjaama draama Mister 880 (1950) oli positiivinen yllätys. Se sai Suomessa teatterilevityksen vuonna 1951, mutta televisiossa sitä ei käsittääkseni ole nähty. Elokuvan pohjana oli St. Clair McKelwayn The New Yorker -lehteen kirjoittama artikkeli, jonka muokkasi käsikirjoitukseksi Robert Riskin, Frank Capran yhteistyökumppani ja kokenut kirjoittaja. Ehkä juuri Riskinin humaani ote on ollut ratkaisevaa sille, että lopputuloksena oli puhutteleva elokuva. McKelwayn artikkeli käsitteli itävaltalais-amerikkalaista rahanväärentäjää Emerich Juettneria (1876–1955), joka ryhtyi vuonna 1938 levittämään yhden dollarin väärennettyjä seteleitä. Hän jatkoi toimintaansa kymmenen vuotta joutumatta kiinni. Juettner kertoi myöhemmin oikeudessa käyttäneensä väärennettyä rahaa vain, kun tarve oli suuri, eikä hän koskaan antanut eteenpäin kuin yhden setelin, jotta menetys ei olisi kenellekään liian suuri.

Riskinin käsikirjoituksessa Emerich Juettnerin tarinaan punoutuu romanttinen sivujuonne. Päähenkilönä on Steve Buchanan (Burt Lancaster), joka työskentelee väärennösrikoksia selvittelevässä yksikössä. Tapaus numero 880 on ollut pitkään selvittämättä, ja tähän työhön hän päättää seuraavaksi keskittyä. Samaan aikaan toisaalla YK:ssä tulkkina työskentelevä Ann Winslow (Dorothy McGuire) elää kerrostalossa, joka yläkerrassa asustaa ystävällinen vanhus "Skipper" Miller (Edmund Gwenn). Miller sujauttaa muutaman väärentämänsä dollarin Annin käsilaukkuun ja ennen pitkää tämä teko johdattaa Buchananin väärentäjän jäljille.

Steven ja Annin romanttinen suhde rakentuu vähitellen, ja pettymys on suuri, kun paljastuu, että vanha kunnon Skipper onkin mystinen tapaus 880. Skipper ymmärtää tämän itsekin ja ehtii piilottaa painolevyt, mutta viranomaiset ovat jo hänen jäljillään. Elokuvan loppu sijoittuu oikeussaliin, jossa hyväntahtoinen vanhus saa empatian puolelleen. Loppuratkaisu on nähdäkseni uskollinen alkuperäiselle Emerich Juettnerin tarinalle. Väärentäjä on saamassa aluksi yhdeksän kuukauden tuomion, mutta se pidennetään vuoden ja yhden päivän mittaiseksi, jotta ehdonalaisuus olisi mahdollista neljän kuukauden jälkeen. Sakkoa Juettnerille määrättiin yhden dollarin verran. Edmund Gwenn tekee elokuvassa elämänsä roolin sympaattisena rikollisena, ja hän sai tulkinnastaan myös Oscar-ehdokkuuden. Paremmin Gwenn muistetaan suorituksestaan Alfred Hitchcockin elokuvassa Mutta... kuka murhasi Harryn (The Trouble with Harry, 1955).