Kuningas ja neljä kuningatarta (The King and Four Queens, 1956)

Raoul Walsh (1887–1980) oli Hollywood-konkari, jolla oli häkellyttävä ura: hän aloitti näyttelijänä jo vuonna 1910 ja esiintyi muun muassa Griffithin Kansakunnan synnyssä (Birth of a Nation, 1917). Pitkien näytelmäelokuvien ohjaajaksi hän tuli vuonna 1914 ja luotsasi lopulta ensi-iltaan yli 140 elokuvaa. On selvää, että joukkoon mahtuu monenlaisia teoksia, sekä onnistumisia että epäonnistumisia. Urallaan Walsh kokeili monenlaisia lajityyppejä, mutta hän tuntuu viihtyneen erityisen hyvin lännenelokuvan parissa. Tähän lajityyppiin kuului hänen viimeiseksi jäänyt elokuvansa Urhojen linnake (A Distant Trumpet, 1964). Walsh olisi ohjannut pitempäänkin, ellei näkökyky olisi heikentynyt niin, ettei työnteko enää onnistunut.

Kuningas ja neljä kuningatarta (The King and Four Queens, 1956) edustaa Walshin myöhäistuotantoa. Se jää auttamatta monien 1950-luvun westernien varjoon, mutta todistaa silti, että Walshilla oli taito ohjata sujuvasti silloinkin, kun käsikirjoituksen taso oli heikko. Kuningas ja neljä kuningatarta viittaa varmaankin nimellään korttipeliin, jossa vastapuolella on käsissään neljä kuningatarta. Elokuvan päähenkilö on seikkailija Dan Kehoe (Clark Gable), joka saa vihiä rahakätköstä. Aarretta vartioi tuima rouva McDade (Jo Van Fleet), joka samalla pitää tarkkaa kuria neljälle nuorelle leskelle, ”kuningattarelle”. Loppuratkaisu on kiinnostava, maltillisuudessaan, mutta kovin kauan elokuvan käynnistyminen kestää. Mieleenpainuvinta elokuvassa on Lucien Ballardin komea DeLuxe Color -kuvaus. Myös maisemissa on mielenkiintoa, sillä Clark Gablen toivomuksesta elokuvaa kuvattiin Arizonan lisäksi Etelä-Utahissa, jossa Gable oli käynyt metsästämässä.