23. huhtikuuta 2023

Suuri maa (The Big Country, 1958)

William Wylerin ohjaama Suuri maa (The Big Country, 1958) lukeutuu 1950-luvun spektaakkelibuumin innoittamiin westerneihin ja on niiden ehdotonta parhaimmistoa. Technirama-laajakankaalle toteutettu panoraama alkaa klassisilla kuvilla preerialla kiitävistä postivaunuista. Jerome Morossin energinen alkumusiikki sähköistää tunnelman alusta lähtien ja asettaa tarinan vauhtiin. Ehkä ensimmäiset kuvat viittaavat jo elokuvan estetiikkaan: toisaalta Wyler näyttää vaunut osana maisemaa, ”suurta maata”, toisaalta ohjaaja poimii vinhasti pyörivän rattaanpyörän keskiön, yksityiskohdan kaiken keskeltä. Myöhemminkin Wyler korostaa elokuvassa mittakaavaeroja. Tyhjän tilan rajattomuuden kuvaukseen laajakangas on epäilemättä sopinut hyvin.

Suuren maan alussa idän mies, entinen merikapteeni James McKay (Gregory Peck) saapuu postivaunujen mukana länteen. Hän tulee kihlattunsa Patricia Terrillin (Carroll Baker) luo ja saa jo alussa kokea, millaista elämä Villissä Lännessä on. Pian saa itärannikon knallihattu väistyä lierihatun tieltä. Suuri maa on vastakkainasettelujen elokuva. Idän ja lännen välinen jännite hetkeksi väistyy, kun keskiöön nousee kahden tilallisen, Patrician isän Henry Terrillin (Charles Bickford) ja toisen karjatilallisen Rufus Hannasseyn (Burl Ives) patologinen kilpailu, joka vain kiihtyy kiihtymistään. Sukupolviasetelmat olivat 1950-luvun westernissä tavallisia. Tässäkin isien kamppailu osoittautuu tuhoisaksi. Seuraavassa sukupolvessa on erilaisia positioita: James McKay on omia polkujaan kulkeva rauhan mies, Henry Terrillin kasvattipoika Steve Leech (Charlton Heston) on uskollinen apuri, joka ei kapinoi, ja Hannasseyn poika Buck (Chuck Connors) taas hulttio, joka kaipaa isänsä rakkautta mutta jatkuvasti epäonnistuu.

Suuren maan keskiössä on ennen kaikkea Gregory Peckin esittämä McKay, joka menneisyydestä kumpuavan konfliktin keskellä edustaa järjen ääntä ja sovinnollisuutta. Hän onnistuu hankkimaan  Julie Maragonilta (Jean Simmons) Terrillin ja Hannasseyn himoitseman maa-alueen, joka on olennainen juottopaikka karjankasvattajille. McKay ei halua asettua kummankaan riitapukarin puolelle. Elokuvassa on vahva rauhan sanoma, tai ainakin ajatus siitä, että seuraava sukupolvi voi ylittää edeltävän polven lukkiutuneet näkökannat. Paradoksaalista on, että elokuva valmistui melko myrskyisissä merkeissä. Wyler ja Peck olivat molemmat tuottajia, ja tarinan mukaan vanhat kaverukset ryhtyivät riitelemään niin, etteivät puhuneet toisilleen vuosikausiin.

Ei kommentteja: