10. huhtikuuta 2023

Aleksanteri Suuri (Alexander the Great, 1956)

Robert Rossenin ohjaamaa, käsikirjoittamaa ja tuottamaa spektaakkelia Aleksanteri Suuri (Alexander the Great, 1956) pitävät monet Internet Movie Databasen käyttäjät pitkäveteisenä ja epädramaattisena. Elokuva on jo alusta lähtien saanut ristiriitaiset arviot. Aleksanteri Suurta katsoessa on selvää, että ohjaaja-käsikirjoittajalla on ollut kunnianhimoiset tavoitteet ehkäpä niin kunnianhimoiset, ettei niiden toteuttaminen ollut 1950-luvun spektaakkelihuumassa mahdollista. Tiedetään, että Rossen olisi halunnut tehdä teoksestaan pidemmän, mutta tuotantoyhtiö pakotti sen 136 minuutin mittaan. Varmaankin rajanveto on ollut siinä, tehdäänkö teoksesta väliajallinen mammuttituotanto vai ei. Nopea kurkistus ensi-iltavuoden suomalaisiin arvioihin viittaa siihen, että Rossenilta odotettiin paljon. Vapaa Sana -lehden kriitikko kirjoitti lokakuussa 1956: ”Rakenteeltaan se on jonkinlainen reportaashiluonteinen läpileikkaus Aleksanterin sotaretkistä ja vain alussa hieman muistuttaa klassisia historiallisia draamoja. Paikoitellen filmi on katkonainen, muutamissa kohdin siinä jää kaipaamaan syvempää tutkiskelua ja rakkauskohtaukset eivät oikein tunnu tarkoituksenmukaisilta.”

Huomautus ”reportaashimaisuudesta” pitää siinä mielessä paikkansa, että elokuvassa on jaksoja, joiden kerronta muistuttaa aikakauden newsreel-estetiikkaa. Kertojaääni raportoi samaan aikaan, kun katsojalle näytetään karttoja siitä, minne Aleksanterin retket milloinkin suuntautuivat. Elokuvaa katsoessa tuntuu, että Robert Rossen on saanut vaikutteita niin antiikin tragediasta kuin Shakespearen draamoistakin. Tätä vaikutelmaa myös nimiroolin esittäjä Richard Burton tukee. Erittäin paljon Rossen antaa painoarvoa Aleksanterin suhteelle isäänsä (Fredric March) ja äitiinsä (Danielle Darrieux). Isäsuhde riivaa Aleksanteria läpi elämän, viimeisiin hengenvetoihin asti. Tavoite on kunnianhimoinen, mutta ehkäpä lajityyppi on ollut haasteellinen: spektaakkeli korostaa ulkoisia piirteitä, näyttäviä lavasteita ja joukkokohtauksia, kun taas ohjaajan tavoite on ymmärtää intiimiä, henkilökohtaista.

Ei kommentteja: