28. lokakuuta 2020

Young Mr. Pitt (1942)

Carol Reed (1906–1976) nousi maailmanmaineeseen toisen maailmansodan jälkeen sellaisilla elokuvilla kuin Neljän tuulen talo (Odd Man Out, 1947) ja Kolmas mies (The Third Man, 1949). Hän oli kuitenkin jo 1930-luvulla vakiinnuttanut paikkansa alalla, ja sodan aikana tuotannot muuttuivat kunnianhimoisemmiksi. Olen viimeksi katsonut vuonna 1940 valmistuneen jännityselokuvan Yöpikajuna (Night Train to Munich), joka Suomessa nähtiin vasta vuonna 1949. Historiallisen prestiisiaiheen pariin Reed tuli elokuvalla Young Mr. Pitt (1942), jota ei tuotu Suomeen levitykseen lainkaan. Sodan keskellä elokuva ammensi aiheensa 1700- ja 1800-lukujen taitteen poliittisen voimahahmon William Pitt nuoremman (1759–1806) elämästä. Pitt nousi kaikkien aikojen nuorimpana poliitikkona pääministeriksi ja joutui luotsaamaan maata Ranskan suuren vallankumouksen jälkeisessä myllerryksessä.

Young Mr. Pitt on sujuvasti kerrottu, vaikkakin sitä kangistavat aikalaistilanteen intohimot. Elokuvassa on paljon poliittisia palopuheita, ja Pitt (Robert Donat) joutuu usein vastakkain Charles James Foxin (Robert Morley) kanssa. Fox olikin Pittin päävastustajia, ja Young Mr. Pitt antaa auliisti tilaa kaksinkamppailuille. Juuri tässä Donat ja Morley ovat parhaimmillaan! Käsikirjoittajat Sidney Gilliat ja Frank Launder ovat hyödyntäneet alkuperäisiä puheita, mutta nykyhetkenkin puheet ovat tarinaan tunkeutuneet: Pittin sanat Napoleonista muistuttavat sitä tapaa, jolla Churchill puhui Hitleristä. Lopulta Young Mr. Pitt on kuitenkin kiinnostava elämäkertaelokuva, jonka ajallinen kaari ulottuu Yhdysvaltain itsenäistymisestä 1800-luvun alkuun. Huomiota herättää myös elokuvan nimi, sillä itse asiassa tarinan kuvaama Pitt ei ole enää nuori. Miksi nimetä elokuva Young Mr. Pitt? En keksi mitään muuta selitystä kuin sen, että John Ford oli Yhdysvalloissa ohjannut kolme vuotta aiemmin elokuvan Young Mr. Lincoln (1939). Ehkä elokuvantekijät ovat sodan keskellä halunneet nostaa rauhan aatetta puolustaneen Pittin Lincolniin verrattavaksi esikuvaksi.

Ei kommentteja: