7. lokakuuta 2017

Alien: Covenant (2017)

Lensin Lontoosta Atlantaan ja lähdin avaruusmatkalle – katsomalla koneessa Ridley Scottin tuoreen ohjauksen Alien: Covenant (2017). Elokuvan tausta on viisi vuotta aiemmin valmistuneessa Prometheuksessa (2012), jonka jatko-osa teoksesta tuli ja joka liittää sen Scottin itsensä aloittamaan Alien-elokuvien sarjaan. Alkuperäinen Alien – kahdeksas matkustaja (Alien) oli valmistunut vuonna 1979, 38 vuotta sitten. Sarjan ääripäissä sukupolvien kokemukset kohtaavat, sillä Alien: Covenant -elokuvan toinen käsikirjoittaja John Logan on kertonut halunneensa tuoda tarinaan oman katsomiskokemuksensa, ne jännityksen ja kauhun tunteet, jotka ensimmäinen Alien aikanaan herätti. Asetelma merkitsee halua palata alkuun, mutta samalla johtaa mahdottomuuteen sitä tavoittaa. Alien: Covenant sisältää paljon aineistoa, niin kuin mainstream-elokuvat nykyään sisältävät, ja vaikka välillä alkuperäisen Alienin niukkuudesta on viitteitä, tarina kiharoituu. Mukaan tulee myös elementtejä Scottin Blade Runnerista siinä mielessä, että androidit nousevat tarinan keskiöön. Monenlaista muitakin aineksia tarinaan on tarttunut: välillä tuntuu kuin oltaisiin Star Trek -sarjassa, tutkimassa tuntemattomia maailmoja, välillä taas alienit tuovat mieleen Taru sormusten herrasta -elokuvan Klonkun.

Michael Fassbender tekee Alien: Covenant -elokuvan mieleenpainuvimman roolin. Jo Prometheuksessa hän oli esittänyt David-nimistä androidia. Nyt Fassbenderillä on kaksoisrooli, sillä hän saa näytellä myös Walteria, joka – elokuvan mukaan on edeltäjäänsä kehittyneempi malli. Aloituskohtaus on elokuvassa ehkä parasta: David keskustelee luojansa Peter Weylandin (Guy Pearce) kanssa. Valkoiset seinät kuvastavat sitä tyhjää tietämättömyyttä, jossa sekä David että Peter elävät. Peter on kiinnostunut ihmisen alkuperästä, jota hän sanoo tavoittelevansa. Samaan aikaan David soittaa pianolla katkelmaa Wagnerin Reininkullasta, ja Peter toteaa sen olevan vain kalpea aavistus alkuperäisestä. Tähän haasteeseen David lopulta vastaa, kun elokuvan lopussa Wagner kajahtaa uudelleen, tällä kertaa orkesterin säestyksellä.


Ei kommentteja: