Baru: Hyvää uuttavuotta

Ajankohta on sopiva tarttua jo kauan sitten hankkimaani Barun sarjakuvakokoelmaan Bonne année (1998), joka on ilmestynyt myös saksaksi nimellä Schönes neues Jahr. Baru eli Hervé Barulea on Ranskan tunnetuimpia sarjakuvantekijöitä, jonka töillä on aina yhteiskuntakriittinen särmä. Barun estetiikassa ihmiset ovat keskiössä, mutta hän piirtää hahmonsa liioitellusti, groteskisti, ja tuntuu, että jokainen henkilö on piirretty niin minimaalisesti kuin mahdollista. Bonne année on mustavalkoinen, ja tuntuu, että siinä on sekä noir-henkisyyttä että mangavaikutteita. Luin albumin saksankielisen laitoksen Schönes neues Jahr, joka koostuu oikeastaan kolmesta tarinasta. Ensimmäinen niistä, ”Hyvää uuttavuotta 2016”, syntyi vuonna 1995 kuvaamaan, millainen maailma olisi 20 vuoden kuluttua. Tarina on lyhyt, vain 29 sivua, mutta se onnistuu vähin keinoin rakentamaan kuvan ankeasta tulevaisuudesta. Jos olen oikein ymmärtänyt, tarina ilmestyi alun  perin japanilaisessa mangalehdessä, ja Baru pääsi tässä kokeilamaan mustavalkoista kerrontaa ja harmaan eri sävyjen käyttöä. Tarinan alussa presidentti pitää uudenvuoden puhetta, kunnes maahanmuuttajataustainen päähenkilö paiskaa toosan kadulle. Ennen tätä lukija saa tietää, miten yhteiskunta on eskaloitunut: esikaupungit on erotettu muurilla keskustasta, jonne muukalaisena pidetyt maahanmuuttajat eivät ole tervetulleita.

Toinen tarina, ”Hyvää uuttavuotta 2047”, syntyi heti edellisen harjoitelman perään. Se jatkaa hyytävää, dystooppista lähitulevaisuuden kuvausta, mutta 70-sivuinen kertomus rakentaa perusteellisemman kuvan maailmasta, johon äärioikeistolaisen politiikan kasvava suosio on johtanut. Baru kertoo kirjan esipuheessa siitä, miten poliittisen elämän muutos 1990-luvun puolivälissä vaikutti hänen näkemyksiinsä. Uudenvuoden yönä esikaupungissa on kylmä, muuri ja piikkilanka erottavat sen keskikaupungista, ja sotilaat vartioivat rajanylityspaikkaa. Jonkinlainen toivon pilkahdus synkässä maailmassa sentään näkyy. Kaksi nuorta onnistuu keplottelemaan itsensä keskustaan hankkiakseen apteekista kondomeja, joista esikaupungissa on huutava pula. Poliisi pidättää heidät, mutta sattuman kaupalla he onnistuvat palaamaan kielletyltä alueelta. Toivon kipinä on myös kirjan kolmannessa, 38-sivuisessa tarinassa, ”Irlantilainen balladi”, jonka Baru piirsi vuonna 1996. Se on Pohjois-Irlantiin sijoittuva Romeo ja Julia -tarina, jossa yhdistyvät rockmusiikki ja uskonnollinen konflikti. Viimeinen kuva viittaa piirtämisajankohdan tulevaisuuteen, syyskuuhun 1997, jolloin katoliset ja protestantit ovat astumassa yhteisen neuvottelupöydän ääreen...