16. lokakuuta 2011

Pariisi nukkuu (1925)

Pariisi nukkuu (Paris qui dort, 1925) on René Clairin nuoruudentuotantoa, kokeellisen vaiheen fantasia. Eräänä kauniina aamuna Eiffel-tornissa asustava Albert (Henri Rollan) herää ja huomaa kotikaupunkinsa asukkaiden nukahtaneet. Pariisilaiset eivät ole vain torkahtaneet vaan ovat jähmettyneet niille sijoilleen, poliisia pakeneva varas kesken askeleen, öinen kulkija seinään nojatessaan ja ravintolan asiakkaat kesken ilonpidon. Laskeuduttuaan tornistaan Albert kävelee tyhjillä Pariisin kaduilla: kaikki ovat salaperäisesti vaienneet. Lopulta hän löytää lentokentältä iloisen seurueen, joka on juuri saapunut matkalta ja siten välttänyt mystisen unen. Clairin maailmassa ihmisten itsekkäät pyrkimykset pääsevät välittömästi vallalle: ne, jotka ovat hereillä, eivät häikäile istahtaa lamaantuneiden naapuriensa ruokapöytään, ja rahaakin on helppo saada seisahtuneiden ohikulkijoiden taskuista.

Vaikuttavimmillaan Pariisi nukkuu on kuvatessaan metropolin rauhallisuutta ja hiljaisuuden tuomaa kauneutta. Juhlaväki vetäytyy Eiffel-torniin, ja modernin kulttuurin symboli on melkeinpä hyväilyn kohteena. Suurkaupungista ovat jäljellä sen monumentit, paitsi tornin jyhkeät metallirakenteet myös avarat torit ja leveät bulevardit. Kontrasti reaalimaailmaan käy ilmi, kun Pariisi vihdoin herää eloon. Se, mikä oli ollut hiljaista, on yhtäkkiä täynnä vilsketta, nykyajan hermostunutta elämänmenoa. Pariisi nukkuu antaa lopulta selityksen arvoitukselliselle nukahtamiselle. Kyse on tiedemies, tohtori X:n lähettämistä säteistä, joiden leviämistä Clair kuvaa animaation keinoin. Tohtorin laboratoriossa on vipu, jota vääntämällä elämä joko seisahtuu tai puhkeaa liikkeeseen. Kaupunki jähmettyy ja elää vuorovedoin.

Pariisi nukkuu on elokuvahistorian hienoimpia Pariisi-kuvauksia. Vaikka se toisaalta ammentaa 1920-luvun surrealistisen ja dadaistisen elokuvan kokeiluista, tuntuu, että sen fantastisuudessa on jotakin sellaista, johon Clair myöhemminkin mielellään palasi. Fantasialla oli keskeinen merkitys Clairin 30- ja 40-lukujen tuotannolle.

Ei kommentteja: