Hussein Kamalin ohjaamaa elokuvaa Thartharah fawq al-Nil (1971) ei ole tiettävästi esitetty Suomessa, mutta sen nimen voisi kääntää vapaasti Niilin ajelehtijat (Adrift on the Nile). Elokuvan pohjana on kairolaisen nobelistin Naguib Mahfouzin vuonna 1966 julkaisema romaani, joka kuvaa purevasti Gamal Abdel Nasserin aikakauden Egyptiä. Elokuvan päähenkilö on entinen opettaja Anis, joka on päätynyt byrokraatiksi mutta pettynyt poliittisiin oloihin ja vetäytynyt huumeiden valtaan. Anis törmää vanhaan oppilaaseensa Ragabiin ja saa kutsun Niilillä kelluvaan asuntolaivaan, jonne myös dekadentin yläluokan väki on vetäytynyt piippua polttamaan. Pinnallista nykymaailmaa edustaa elokuvateollisuus, ja karkean realistisen mustavalkokuvauksen puhkaisee värillinen musikaalinumero, joka on kuin toisesta maailmasta. Se on kuin muistuma vanhoista Umm Khultum -elokuvista, joissa Kairo on eksoottisten seikkailujen salaperäinen näyttämö. Joutilaan luokan kuvaus muistuttaa monin tavoin eurooppalaisen uuden aallon elokuvien tapaa esittää todellisuus enemmän 'tässä ja nyt' kuin kerrostuneena, historiallisena maailmana. Nasserin aikakauden dekadenssi elää täydellisen muistinmenetyksen vallassa: muinaisen Egyptin monumentitkin ovat vain merkityksettömiä jäänteitä.Tyly ja raadollinen kuva sosiaalisen rakennemuutoksen ravistelemasta Egyptistä saa karmaisevan lopun siinä mielessä, ettei huumauksesta enää voi vapautua. Elokuva valmistui Anwar Sadatin aikana ja joutui välittömästi esityskieltoon: se esitti Nasserin kaudesta yksinkertaisesti liian kriittisen kuvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti