Matka Välimerelle: Port Saidista Kairoon

Tässä matkakertomuksessa runoratsu ei juuri voi laukata. Laivalla toimii verkko satelliitin välityksellä ja yhteys on oikukas. Sunnuntaiaamuna 3.8. klo 5 saavumme Port Saidiin, Suezin kanavan suulla sijaitsevaan satamakaupunkiin. Aamiainen alkaa jo puoli kuudelta, sillä edessä on retki Kairoon, ja sinne on kolmen tunnin ajomatka. Rantautuminen sujuu helposti, passit on tarkastettu jo etukäteen, mutta virkailijoita innokkaampia ovat matkamuistojen myyjät. Bussi suuntaa etelään, seuraa kanavaa ja erkanee lopulta Ismailian kohdalla kohti 20 miljoonan asukkaan pääkaupunkia. Egyptissä asutus on ahtautunut Niilin varrelle, mutta on elämää muuallakin. Kuljemme halki maaseudun, mangoviljelmien ja maissipeltojen. Vähitellen seutu kuihtuu ja erämaa ottaa vallan. Eniten tyrmistyttää liikenne. Koko matkan aikana näemme kolme kolaria, uhreja maassa, hoyryäviä konepeltejä. Kuollut muuli lepää tienposkessa jalat jäykistyneenä. Mitä lähemmäs Kairoa saavumme, sen tiiviimmäksi käy tunnelma ja kiihkeämmäksi liikenne. Suurten pyramidien luona kuhisee niin matkailijoita kuin myyntimiehiäkin. Khufun eli Kheopsin pyramidi on vaikuttava ilmestys. Varmasti se oli vielä vaikuttavampi aikanaan, kun koko rakennus oli peitetty sileällä kiveyksellä. Kronologiaa on vaikea hahmottaa. Pyramidi kohosi Niilin rannalle joskus 2500-luvulla eKr., yli 1200 vuotta ennen Tutankhamonin aikaa. Kun hellenistisen ajan maailma valitsi pyramidin yhdeksi maailman seitsemästä ihmeestä 300-luvulla eKr., se oli koko komeudessaan olemassa. Vasta keskiajalla "ikuinen" asuinsija riisuttiin kasvavan kaupungin tarpeisiin. Mutta silti on vaikea kuvitella rakennusta, joka uhmaisi aikaa yhtä voimakkaasti kuin tämä. Kairon retkemme päättyy arkeologiseen museoon. Vaatimattoman Tutanhkamonin aarteet ovat nyt siellä. Ne ovat säilyneet vain siksi, ettei faarao ollut merkittävimpiä: haudanryostäjät eivät koskaan päässeet salaisen kammion jäljille. Ellei sitten Howard Carteria pidetä sellaisena.