Varhain maanantaiaamuna laiva lipuu Ashdodin satamaan, Israeliin. Edessä on jälleen pitkä retki, ensin Jerusalemiin, sitten Betlehemiin. Toisin kuin Egyptissä, jokaisen on henkilökohtaisesti esittäydyttävä satamassa, ja passi tarkastetaan kymmenen metrin matkalla kolme kertaa. Lopulta pääsemme matkaan, tielle, joka kiemurtelee vuorten lomitse kohti Jerusalemia. Matkaoppaamme Shalom kertoo, että tiellä oli erityinen merkitys vuoden 1968 sodassa: sitä pitkin tuotiin elintarvikkeet pääkaupunkiin, rintaman läpi, ja muistoksi kuljetusautoja on jätetty tienposkeen. Jerusalemissa ensimmäinen kohteemme on kaupungin itäpuolella sijaitseva Öljymäki, josta avautuu näköala yli vanhan ja uuden kaupungin. Pyhän haudan kirkon kultainen kupoli hallitsee näkymää, ja alhaalla rinteessä näkyy Getsemane, jonka paikalla on nykyisin fransiskaanien kirkko ja puutarha. Vielä hämmentävämpää on kävellä Jerusalemin vanhassa kaupungissa, paikassa, jossa en oikeastaan koskaan ole kuvitellut voivani kävellä. Kolme hetkeä painuu erityisesti mieleen: kun tulemme Itkumuurille, mustiin pukeutunut mies pyytää meidän peräänsä ja johdattaa kirjojen täyttämään huoneeseen. Hän avaa Mooseksen kirjan ja siunaa meidät. Toinen hetki: vain muutamaa minuuttia myöhemmin maailma vaihtuu. Polttavasta auringon paahteesta, Itkumuurin hartaudesta siirrymme muslimikorttelin varjoisille basaarikujille, joissa mausteiden tuoksu, kirkkaat värit, puheen sorina ja itämaiset sävelet sulautuvat toisiinsa. Opas pysäyttää meidät Via Dolorosan kuudennelle etapille. Viereinen kauppias ärtyy ryhmästä, joka tukkii tien, ja sanaharkka on valmis. Kolmas hetki: kuljemme pienen, hämyisen koptilaisen kirkon läpi. Oven vieressä istuu etiopialeinen munkki. Yritän hymyillä kiitokseksi, ja hänen katseensa välähtää.Betlehem, seuraava kohteemme, on palestiinalaisalueella, eikä oppaamme voi tulla mukaan. Hän jättäytyy autosta juuri ennen kuin saavumme aluetta ympäröivälle muurille. Betlehemissä matkailijan ehdottomia kohteita on Kristuksen syntymäkirkko, jonne viisi vuotta sitten ryhmä palestiinalaisia linnoittautui. Nyt paikalla on rauhallista. Kirkko on Israelin vanhin ja saanut alkunsa 300-luvulla, kun Konstantinus Suuren äiti Helena saapui perustamaan pyhäkköä paikalle, jossa Kristuksen kerrottiin syntyneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti