21. lokakuuta 2007

Keskusasema (1958)

Kun luin televisio-ohjelmistosta Youssef Chahinen elokuvasta Keskusasema (Bab el hadid, 1958) tuli huono omatunto, kun hyllyssä on odottanut Chahinen Aleksandria-trilogia, joka on vieläkin katsomatta. Aiemmin olen nähnyt vain Saladdinin (1963) ja Kohtalon (1997), mutta Chahinen tuotanto on tyrmäävän laaja. Hänessä tiivistyy egyptiläisen elokuvan yltäkylläinen ja kirjava tuotanto. Keskusasema viittaa Kairon rautatieasemaan Bab el hadidiin, ja Chahinen teos jatkaa niitä lukemattomia draamoja, jotka ammentavat jännitteensä aseman kiireisestä ilmapiiristä, risteytyvien ihmiskohtaloiden vyyhdistä. Chahine tekee itse loistavan roolisuorituksen rampana, laitapuolen kulkijana Inawina, joka on pakkomielteisen ihastunut Hannumaan (Hind Rostom), Abu Sarin kihlattuun. Inawi on modernin populaarikulttuurin pauloissa; hän leikkaa lehdistä pin up -kuvia ja elää romanttisissa ja eroottisissa haaveissa. En tunne Egyptin historiaa kovin hyvin, mutta vuonna 1958 Gamal Abdel Nasser oli maan johdossa, Suezin kanava oli juuri kansallistettu ja nasserismi oli ylimmillään. Keskusasemassa yhteiskunnan kuva on kuitenkin ristiriitainen: elokuvassa viitataan naisasialiikkeeseen ja työväestön järjestäytymiseen, amerikkalaisen rockmusiikin invaasioon ja elokuvakulttuurin ruokkimiin fantasioihin, joiden keskus on kaupunki. Inawi unelmoi avioliitosta maaseudulla, mutta pakkomielteinen rakkaus ei voi koskaan toteutua. Inawi, niin kuin muutkin elokuvan henkilöt, haaveilevat paremmasta elämästä, joka ei näytä koskaan toteutuvan. Mahdollisuudet menevät ohi, niin kuin elämä kiireisellä asemalla. Kellotaulut toistuvat kuvissa vähän väliä, ikään kuin korostamassa ajan ankaruutta.

Pari vuotta sitten ostin egyptiläisen elokuvan klassikoita arabfilm.com:sta ja ainakin muutamien filmien perusteella egyptiläiset elokuvat näyttivät aika erilaisilta kuin mihin oli tottunut. Keskusasema on kuitenkin hyvin eurooppalainen: siinä on Vittorio de Sican Umberto D.:n henkeä. Visuaalisesti Keskusasema on aivan loistava. Kuvat jäävät mieleen: Inawi katsomassa maanisesti raiteiden keinuntaa, junan mukana etääntyvä kamera, Inawin epätoivoinen taistelu pimeällä ratapihalla...

Ei kommentteja: