3. tammikuuta 2007

Perikato (2004)

Seuraan uusia elokuvia parin vuoden viiveellä... Hukka perii Saksan Oliver Hirschbiegelin draamaelokuvassa Perikato (Der Untergang, 2004) , joka kuvaa toisen maailmansodan viimeisiä päiviä Hitlerin tukikohdan näkökulmasta. Kun elokuva oli ensi-illassa, huomiota kiinnitettiin ennen kaikkea Bruno Ganzin sensaatiomaiseen roolisuoritukseen - ja uskottava Hitler hän onkin. Perikato alkaa ja loppuu aikalaisotoksilla, dokumentaarisella haastattelujaksolla, jossa Hitlerin sihteeri Traudl Junge kertoo tunnoistaan. Viimeisenä toteamuksenaan hän korostaa, ettei nuoruus ole tekosyy: totuuden olisi voinut ymmärtää. Ehkä koko elokuva tavoittelee kamarielokuvamaisuudessaan realismia tai totuudenmukaisuutta asioista, joita on vaikea ymmärtää ja vielä mahdottomampi hyväksyä. Se totuus, jonka elokuva paljastaa, on Hitlerin ja koko Kolmannen valtakunnan johdon sitoutuminen omaan maailmaansa. Tulevaisuutta ei yksinkertaisesti voi olla ilman Saksan menestystä ja mahtia. Lopun itsemurhien vyöry on tyrmäävä. Kuvaava on lopun keskustelu, jonka Schenk (Christian Berkel) käy diplomaatin kanssa. Schenk kysyy, mikä voi olla sellaista, ettei kannata elää. Vastausta hän ei lopulta saa.

Uskomatonta: ohjaaja Hirschbiegel näytteli pienen roolin jo vuonna 1983 Gábor Bódyn kulttielokvuassa Koiran yölaulu (Kutya éji dala)!

Ei kommentteja: