Leo McCareyn Neljä naurettavaa naapuria (Duck Soup, 1933) on Marx-suosikkini. Rufus T. Fireflyn (Groucho Marx) oopperalliset sisääntulot osoittavat, että italialainen kulttuuri elää Marx-veljesten tuotannossa. Peilikohtaus on tietysti klassikko, johon ei voi kyllästyä. Muistan vieläkin, kuin näin elokuvan ensimmäisen kerran 1980-luvun alussa täpötäydessä Dominossa. Kyyneleet valuivat silmistä.
8. tammikuuta 2006
Neljä naurettavaa naapuria (1933)
Leo McCareyn Neljä naurettavaa naapuria (Duck Soup, 1933) on Marx-suosikkini. Rufus T. Fireflyn (Groucho Marx) oopperalliset sisääntulot osoittavat, että italialainen kulttuuri elää Marx-veljesten tuotannossa. Peilikohtaus on tietysti klassikko, johon ei voi kyllästyä. Muistan vieläkin, kuin näin elokuvan ensimmäisen kerran 1980-luvun alussa täpötäydessä Dominossa. Kyyneleet valuivat silmistä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti